Sisäilman radon
Radon kulkeutuu hengitysilman mukana keuhkoihin. Keuhkojen saama säteilyannos lisää keuhkosyövän syntymahdollisuutta. Tupakoitsijoilla radonista aiheutuva riski on suurempi kuin tupakoimattomilla.
Kunnan terveydensuojeluviranomaisen olisi kehotettava asuntojen ja muiden oleskelutilojen haltijoita ja omistajia ryhtymään toimenpiteisiin sisäilman radonpitoisuuden pienentämiseksi silloin, kun radonin vuosikeskiarvo ylittää arvon 300 Bq/m3. Toimenpiteitä sisäilman radonpitoisuuden vähentämiseksi on esitetty ympäristöministeriön ja Säteilyturvakeskuksen julkaisemissa oppaissa
Huoneilmaan radonia tulee rakennuksen alla olevasta maaperästä, talousveden käytön yhteydessä vapautuvasta radonista ja vähäisessä määrin rakennusmateriaaleista erittymällä. Suomalaisten pientalojen suurimpia radonlähteitä ovat maaperä ja täytesora, joista radon pääsee virtaamaan perustusten kautta asuntoon.
Myös porakaivovesien radonpitoisuus on keskimäärin yli kymmenkertainen verrattuna muihin kaivovesiin. Joissakin asunnoissa porakaivoveden käyttö voi aiheuttaa suuria huoneilman radonpitoisuuksia. Kerrostalojen yläkerrosten asunnoissa lähes kaikki radon on peräisin rakennusmateriaaleista.
Sosiaali- ja terveysministeriö asetuksen ionisoivasta säteilystä (1044/2018) mukaan asunnon huoneilman radonpitoisuuden vuosikeskiarvo ei saisi ylittää arvoa 300 becquereliä kuutiometrissä (Bq/m3). Uusi asunto pitää suunnitella ja rakentaa siten, että radonpitoisuuden vuosikeskiarvo ei ylitä arvoa 200 Bq/m3.