Kosteus- ja mikrobivaurioiden korjaaminen
Kosteusvaurion syitä voivat olla esimerkiksi putkivuoto, märkätilojen puutteelliset tai väärin tehdyt kosteuseristeet, riittämätön ilmanvaihto tai rakennusvirheet, jotka mahdollistavat kosteuden pääsyn tai tiivistymisen rakenteisiin. Kosteusvaurion aiheuttajana voi olla myös tilojen käyttäjän huolimaton veden käsittely, ilmanvaihtoreittien tukkiminen tai mm. huonosti tehdyt pesukoneiden vesiliitännät.
Miten kosteusvaurio ilmenee?
Kosteus- ja homevaurio ilmenee usein ummehtuneena, kellarimaisena tai pistävänä hajuna. Hajun aiheuttavat mikrobikasvustojen aineenvaihduntatuotteet, joten hajun luonne vaihtelee mikrobilajin ja kasvualustan (rakennusmateriaali) mukaan. Rakenteissa oleva liiallinen kosteus ilmenee usein myös maali- tai rappauspinnan hilseilynä, puumateriaalin tummumisena, lattiapinnoitteen pullistumina tai jopa silmin nähtävänä mikrobikasvustona rakenteen pinnalla. Rakenteiden kosteustilannetta voidaan tarvittaessa kartoittaa esim. pintarakennekosteusilmaisimilla.
Miten kosteusvaurio selvitetään?
Mikrobien aiheuttaman terveyshaitan poistaminen vaatii yleensä kosteusvaurioihin perehtyneiden rakennusalan asiantuntijoiden ammattitaitoa oikeiden rakennusteknisten korjausratkaisujen löytämiseksi.
Usein rakennuksessa on tarpeen tehdä kosteusvauriotutkimus, jolla selvitetään rakenteiden vaurioitumisen syy. Vaurioitumisen syitä voi olla useita, eikä selvitystyötä kannata lopettaa ensimmäisen mahdollisen syyn löydyttyä. Vaurioalueen laajuus kartoitetaan varmimmin avaamalla rakenteita riittävän laajalta alueelta. Myös ilmanvaihdon toiminnan ja ilmavirtausten tutkiminen saattaa olla tarpeellista.
Miten mikrobivaurio korjataan?
Irtaimistoon syntyy vain hyvin harvoin varsinaista mikrobikasvustoa, jos irtaimisto ei ole kastunut. Pinnoille ja huokoisiin materiaaleihin on päässyt irrallisia itiöitä ja tarttunut mikrobikasvustojen aineenvaihdunnasta syntyneitä orgaanisia, haisevia ja ärsyttäviä yhdisteitä. Itiöpitoisuudet et jäävät useimmiten alhaisiksi verrattuina mikrobivaurioituneeseen materiaaliin, haihtuvien orgaanisten yhdisteiden mittaaminen irtaimistosta on vaikeaa ja pitoisuudet ovat pieniä.
Irtaimiston puhdistuksessa onnistutaan useimmiten vähentämään imuroimalla ja nihkeäpyyhinnällä itiöitä, mutta pinttyneen hajun poisto on paljon vaikeampaa. Ihmisten herkkyys hajuille on hyvin yksilöllistä ja pitkäaikainen altistus lisää useimmiten herkkyyttä. Parhaiten oma herkkyys selviää kokeilemalla yksitellen eri huonekaluja puhtaassa sisätilassa.
Kostuneet, helposti vaihdettavat rakennusmateriaalit, jotka ovat mikrobien vaurioittamia, on yleensä vaihdettava uusiin, puhtaisiin materiaaleihin. Kostuneet kivirakenteet on puhdistettava mikrobikasvustoista ja rakenteet on kuivatettava.
Korjaustöiden aikana on huolehdittava korjauskohteen riittävästä eristämisestä esimerkiksi osastoimalla. Korjaustöitä koskevia suosituksia on Rakennustyöntekijöiden mikrobialtistuminen ja altistumisen vähentäminen rakennusten purku- ja korjaustöissä (sosiaali- ja terveysministeriön työsuojeluosaston työsuojelujulkaisu 4/1997) sekä Ratu-kortissa 82-0239 Kosteus- ja mikrobivaurioituneiden rakenteiden purku.