Usein kysytyt kysymykset tupakkatuotteista

Tulitikut eivät ole tupakkalain mukaisia tupakointivälineitä.

Kertakäyttöinen, nikotiinittomalla nesteellä täytetty laite ei täytä tupakkalaissa olevaa sähkösavukkeen määritelmää. Se täyttää kuitenkin tupakan vastikkeen ja joissain tapauksissa myös tupakkajäljitelmän määritelmän. Näin ollen tupakkalaki koskee kertakäyttöisiä, nikotiinittomalla nesteellä täytettyjä laitteita mm. markkinointi-, ikäraja- sekä esilläpitokieltojen osalta.

Tupakkalain tupakointikiellot ja -rajoitukset koskevat myös sähkösavukkeiden käyttöä. Näin ollen sähkösavukkeiden käyttö on pääsääntöisesti kielletty niissä paikoissa, joissa tupakointi on kielletty.

Tupakkalain tupakointikiellot ja -rajoitukset koskevat laajasti myös vesipiippujen polttamista. Tupakointikieltoja sovelletaan kaikkien kuumennettavaksi ja poltettavaksi tarkoitettujen tupakkatuotteiden käyttämiseen. Lisäksi poltettavaksi tarkoitetun kasviperäisen tuotteen polttamiseen ja sähkösavukkeen käyttämiseen sekä niistä syntyviin savuihin, höyryihin ja hiukkasiin. Näin ollen vesipiipun polttaminen on pääsääntöisesti kielletty niissä paikoissa, joissa tupakointi on kielletty.

Tupakkalain luvussa 10 säädetään tupakointikielloista ja -rajoituksista. Tupakkalain 74 §:n mukaan on kielletty tupakoida rakennuksen, kulkuneuvon tai muun vastaavan paikan sisätiloissa, jotka ovat yleisön tai työntekijöiden käytettävissä. Säännöstä sovelletaan myös poltettavaksi tarkoitetun kasviperäisen tuotteen polttamiseen ja sähkösavukkeen käyttämiseen sekä niistä syntyviin savuihin, höyryihin ja hiukkasiin (73 §).

Edellä mainittu huomioiden, kielto koskee myös teatteriesityksiä. Lain mukaan ns. yrttisavukkeiden tai sähkösavukkeiden polttaminen ei siten ole mahdollista teatteriesityksessä. Tämä on muutos aiempaan, sillä aiemmin tupakointikiellot koskivat ainoastaan tupakkatuotteiden käyttöä.

Tupakkalain alaisten tuotteiden pelkkä näyttäminen/sisällyttäminen teatteriesitykseen ei lähtökohtaisesti ole kielletty. Tuotteen polttaminen/käyttäminen ei kuitenkaan tupakkalain mukaan ole sallittu. On myös huomioitava, että tupakkalaissa oleva markkinointikielto estää tupakkatuotteiden mainonnallisen esittämisen.

Tupakkalain 78 §:n mukaan asuntoyhteisö saa kieltää tupakoinnin asuntoyhteisön hallitsemissa yhteisissä ulkotiloissa rakennuksen sisäänkäyntien ja ilmanottoaukkojen läheisyydessä, lasten leikkialueella ja yhteisillä parvekkeilla.

Tupakkalain 79 § sääntelee tupakointikiellon määräämistä asukkaiden hallitsemiin tiloihin. Säännöksen mukaan asuntoyhteisö voi hakea kunnalta tupakointikiellon määräämistä asuntoyhteisön rakennuksen huoneistoihin kuuluville parvekkeille, huoneistojen käytössä oleviin ulkotiloihin ja huoneistojen sisätiloihin. Valvira on yhteistyössä Isännöintiliiton, Kiinteistöliiton, Kuntaliiton ja Helsingin kaupungin kanssa laatinut ohjeita ja työkaluja tupakointikieltohakemusasiassa.

Tupakointikieltohakemusmenettelyyn ryhtyvän asuntoyhteisön kannattaa huomioida, että viranomaisen määräämät kiellot ovat lähtökohtaisesti pysyviä. Asuntoyhteisön kannattaakin tarkoin harkita viranomaiskieltojen hakemiseen ryhtymistä. Ensisijaisesti tupakointiin liittyvät ongelmatilanteet on suositeltavaa ratkaista keskustelemalla ja vaikkapa osoittamalla tupakoinnille sallittu paikka kiinteistön alueelta.

Hakemuslomakkeen käsittelyä koskeva maksu perustuu kunnan maksutaksaan. Tämän vuoksi asiaa on tiedusteltava kunnan tupakkalakia valvovalta viranomaiselta. Tupakointikieltohakemus kannattaa valmistella hyvin, sillä se vähentää viranomaiskäsittelystä aiheutuvia kustannuksia.

Tehokkain keino tupakoinnista aiheutuvien ongelmien ratkaisuun on osapuolien välinen keskustelu asiassa. Jos ratkaisuun ei päästä sovittelulla, eikä asuntoyhteisö aio hakea tupakointikieltoa, vaikka edellytykset kiellon määräämiselle ovat olemassa, tupakansavusta kärsivien asukkaiden käytettävänä on terveydensuojelulain mukainen menettely. Tällöin asuntoyhteisö voi joutua korjaamaan talon rakenteita tai tupakointikielto voidaan mahdollisesti perusteellisempien tutkimusten jälkeen määrätä viranomaispäätöksellä.

Sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden rajat ylittävä etämyynti on kielletty. Myös Suomessa tapahtuva etämyynti (esimerkiksi internetmyynti ja puhelinmyynti) on kiellettyä.

Purutupakkaa, nenänuuskaa ja suussa käytettäväksi tarkoitettua tupakkaa (nuuskaa) ei saa tuoda maahan. Maahantuonti koskee myös edellä mainittujen tupakkatuotteiden hankkimista ja vastaanottamista postitse tai muulla vastaavalla tavalla Suomen ulkopuolelta.

Yksityishenkilö voi kuitenkin tuoda maahan mukanaan omaa henkilökohtaista käyttöä varten korkeintaan 1 000 grammaa edellä mainittuja tupakkatuotteita vuorokaudessa. Lue tarkemmin tupakkatuotteiden matkustajatuonnista Tullin verkkosivuilta (tulli.fi).

Yksityishenkilö saa tuoda maahan korkeintaan 10 millilitraa nikotiininestettä sähkösavukkeessa tai täyttösäiliössä, jonka vähittäismyyntipakkauksessa olevat merkinnät eivät ole tupakkalain mukaisia.

Nikotiininestettä, jonka nikotiinipitoisuus on yli 20 mg/ml, ei pääsääntöisesti saa tuoda Suomeen. Maahantuontikielto koskee myös tällaisen nesteen hankkimista ja vastaanottamista postitse tai muulla vastaavalla tavalla Suomen ulkopuolelta.  Yksityishenkilö saa kuitenkin tuoda mukanaan omaa henkilökohtaista käyttöä varten korkeintaan 10 millilitraa tällaista nestettä. Lue lisää matkustajatuonnista Tullin verkkosivuilta (tulli.fi).

Kunta myöntää tupakkalain mukaisen vähittäismyyntiluvan. Kaikkien lupaan liittyvien kysymysten osalta voi olla yhteydessä luvan myöntäneeseen kuntaan.

Kunta on toimivaltainen viranomainen tupakkalain mukaisissa vähittäismyyntiluvissa. Näin ollen lupaan liittyvien ilmoitusten, kuten esimerkiksi lopettamista koskevan ilmoituksen osalta on oltava yhteydessä luvan myöntäneeseen kuntaan (yleensä terveystarkastajaan).

Kunta on toimivaltainen viranomainen tupakkalain mukaisissa vähittäismyyntiluvissa. Näin ollen lupaan liittyvien ilmoitusten, kuten esimerkiksi myyntipisteiden lukumäärää koskevan muutosilmoituksen osalta on oltava yhteydessä luvan myöntäneeseen kuntaan (yleensä terveystarkastajaan).

Lupapäätökseen liittyvän maksun ja lupaa koskeva valvontamaksun määrä löytyvät luvan myöntäneen kunnan maksutaksasta. Lisäksi kunta perii myyntiluvan haltijalta vuosittaisen valvontamaksun (ks. alla seuraava kysymys ). Asiaa voi tiedustella tarkemmin luvan myöntäneeltä kunnalta (ks. valvontayksikköjen yhteystiedot).

Lupaa koskeva valvontamaksun määrä löytyy luvan myöntäneen kunnan maksutaksasta. Tupakkalain mukaan vuosittaista valvontamaksua voidaan periä enintään 500 euroa myyntipistettä kohden, kun myynnissä on joko tupakkatuotteet tai nikotiininesteet, tai enintään 1 000 euroa myyntipistettä kohden, kun myynnissä on sekä tupakkatuotteet että nikotiininesteet. Näin ollen yhden kassan (=myyntipiste) myymälässä valvontamaksu voi olla enimmillään 500 tai 1 000 euroa riippuen siitä, myydäänkö kaupassa sekä tupakkatuotteita että nikotiininesteitä vai ainoastaan toista niistä. Viiden kassan myymälässä valvontamaksu voi näin ollen olla enintään 2 500 tai 5 000 euroa. Asiaa voi tiedustella tarkemmin luvan myöntäneeltä kunnalta.

Tupakkalain alaisten tuotteiden myynti elinkeinotoiminnassa edellyttää pääsääntöisesti 18-vuoden ikää. Alle 18-vuotias voi kuitenkin myydä tupakkalain alaisia tuotteita, jos myynti tapahtuu 18 vuotta täyttäneen henkilön valvonnan alaisena. Käytännössä tämä edellyttää, että valvoja on läsnä myyntitilanteessa ja hänellä on välitön näköyhteys alaikäiseen myyjään.

Sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden rajat ylittävä etämyynti on kielletty. Myös Suomessa tapahtuva etämyynti (esimerkiksi internetmyynti ja puhelinmyynti) on kiellettyä.

Tupakkalain mukaan kuluttajalle ei saa luovuttaa höyrystettäväksi tarkoitettua nikotiinitonta nestettä, jossa on tunnusomainen tuoksu tai maku (TupL 11.1 §, 24.1 §:n 2 kohta ja 25 §). Höyrystettäväksi tarkoitettu nikotiiniton neste on sähkösavukkeen avulla tai muulla vastaavalla tavalla höyrystettäväksi tarkoitettu muu neste kuin nikotiinineste. Mikäli tällainen valmiste on myytävänä sähkösavukkeiden erikoisliikkeessä, täyttyy myös määritelmä höyrystettäväksi tarkoitetusta nikotiinittomasta nesteestä, eikä tällaista tuotetta saa myydä tunnusomaisesti maustettuna tai hajustettuna. Tunnusomaisella tuoksulla tai maulla tarkoitetaan muuta kuin tupakan tuoksua tai makua, joka on selvästi havaittavaa tupakkatuotteessa, nikotiininesteessä tai höyrystettäväksi tarkoitetussa nikotiinittomassa nesteessä ennen tuotteen käyttöä tai käytön aikana.

Tupakkalain (549/2016) 71.1 §:n mukaan tupakkatuotteita, tupakan vastikkeita, sähkösavukkeita, nikotiininesteitä ja niiden tavaramerkkejä ei saa pitää esillä tupakkatuotteiden, tupakan vastikkeiden, tupakointivälineiden, tupakkajäljitelmien, sähkösavukkeiden tai nikotiininesteiden vähittäismyynnissä.

Esilläpitokielto ei kuitenkaan koske sellaista erillisellä sisäänkäynnillä varustettua myyntipaikkaa, jossa myydään lähes yksinomaan tupakkalaissa tarkoitettuja tuotteita, jos tuotteita ja niiden tavaramerkkejä ei voida nähdä myyntipaikan ulkopuolelta.

Näin ollen liikkeessä, jossa myydään lähes yksinomaan tupakkalain alaisia tuotteita, voivat tuotteet olla esillä sillä edellytyksellä, että tuotteita ja niiden tavaramerkkejä ei voi nähdä myymälän ulkopuolelta. Tupakkatuotteita, tupakan vastikkeita, sähkösavukkeita ja nikotiininesteitä Tuotteiden esillepanoa koskee kuitenkin 68 §:n markkinointikielto, joten ne eivät saa olla esillä mainonnallisella tavalla, sillä esillepanokin voi olla tuotteiden markkinointia. Markkinointikielto koskee myös tupakointivälineitä ja tupakkajäljitelmiä, joita ei koske esilläpitokielto.

Hintahyvityksen antaminen kuluttajalle tupakkalaissa tarkoitettujen tuotteiden ostoista on kielletty. Tupakkalaissa tarkoitettujen tuotteiden myyntiä ei siis saa edistää esimerkiksi kaupan tai ravintoloiden kanta-asiakaskorttien tai etuohjelmien yhteydessä siten, että tuotteiden ostaminen on ostohyvitysten johdosta sitä edullisempaa, mitä enemmän niitä tai muita kulutushyödykkeitä ostaa.

Hintahyvityksen kielto koskee tupakkatuotteiden ja nikotiininesteiden lisäksi myös tupakan vastikkeita, tupakointivälineitä, tupakkajäljitelmiä ja sähkösavukkeita.

Tupakkalain alaisten tuotteiden myyntipaikkojen sisällä olevissa myyntipisteissä voidaan markkinointikieltosäännöksen estämättä ilmoittaa tupakkatuotteiden myynnistä pitämällä tupakkalain 47 §:n mukaisesti myyntilupa asiakkaiden nähtävillä. Mikäli tupakkalain alaisten tuotteiden myynti on vähittäismyyntipaikassa keskitetty vain rajoitettuun määrään myyntipisteitä, voidaan nämä myyntipisteet ilmoittaa esimerkiksi asettamalla niiden yläpuolelle ”Tupakkatuotteet ja sähkösavukkeet” -kyltti. Kylttien ja niissä olevien tekstien on oltava verrannollisia muiden tuotteiden myyntipisteiden osoittamisessa käytettyihin kyltteihin, eivätkä ne saa rikkoa tupakkalain 68 §:n markkinointikieltoa.

Kaikissa tupakkatuotteiden, tupakan vastikkeiden, tupakointivälineiden, nikotiininesteiden ja sähkösavukkeiden myyntipisteissä on oltava vähittäismyyntiasetuksen 2 §:n mukainen myyntikieltoilmoitus esillä tupakkalain 53 §:n mukaisesti niin, että se ovat asiakkaiden hyvin havaittavissa. Tupakkatuotteiden ja nikotiininesteiden vähittäismyyntipaikan myyntipisteissä on lisäksi pidettävä vähittäismyyntilupa asiakkaiden nähtävillä tupakkalain 47 §:n mukaisesti. Muut kuin edellä mainitut myyntipisteisiin asennettavat kyltit, ilmoitukset tai tiedotteet ovat lähtökohtaisesti tupakkalain markkinointikiellon vastaisia.

Tupakkalaki ei säädä myyntiä koskevia ikärajoja lakupiipuille.

Lakupiiput muistuttavat muodoltaan tupakointivälinettä, minkä vuoksi ne ovat tupakkalain mukaisia tupakkajäljitelmiä. Tupakkalain säännöksistä muun muassa markkinointikielto ja hintahyvityksen kielto koskevat näin ollen myös lakupiippuja.

Tupakan sytyttimet ovat tupakkalaissa tarkoitettuja tupakointivälineitä. Tupakointivälineiden myyntiä koskee mm. 18 vuoden ikäraja. Tupakointivälineiden myynnissä on lisäksi huomioitava tupakkalain sääntely esimerkiksi omavalvonnan ja markkinointikiellon suhteen.

Jotkut sytyttimet ovat muotonsa perusteella selvästi tarkoitettu esimerkiksi takan sytyttämiseen, eikä niitä silloin pidetä tupakointivälineinä. Myöskään tulitikut eivät ole tupakkalaissa tarkoitettuja tupakointivälineitä.

Tupakkalain 58 §:n mukaan tupakkatuotteiden, sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden etämyynti on kielletty. Etämyynnillä tarkoitetaan sopimuksen tekemistä etäviestintä käyttäen, esimerkiksi puhelimen tai internetin välityksellä. Ruuan verkkokaupassa on kyse elinkeinonharjoittajan suorittamasta myynnistä, jossa tilaus tehdään etäviestintä käyttäen. Näin ollen toiminta on etämyyntiä eikä se siten ole tupakkalain mukaan sallittua.

Tupakkatuotedirektiivin siirtymäsäännös mentolisavukkeiden osalta päättyi 20.5.2020. Tästä ajankohdasta lähtien mentolisavukkeita ja -kääretupakkaa ei enää ole saanut myydä tai muutoin luovuttaa kuluttajalle. Savukkeissa ja kääretupakassa kaikki muut maut, paitsi mentoli, ovat olleet kiellettyjä jo vuodesta 2016 alkaen.

Eivät voi. Myyntipaikassa voidaan ainoastaan vastata kuluttajien kysymyksiin mentolisavukkeiden kiellosta ja sen voimaantulosta. Tupakkatuotetta, tupakan vastiketta, tupakointivälinettä, tupakkajäljitelmää, sähkösavuketta tai nikotiininestettä ei saa markkinoida. Tupakkalain mukaan markkinoinnilla tarkoitetaan mainontaa, epäsuoraa mainontaa ja muuta myynninedistämistä sekä tupakkasponsorointia. Myyntipaikassa esillä pidettävä tiedote mentolisavukkeiden myyntiä koskevan kiellon voimaantulosta olisi muuna myynninedistämisenä tupakkalaissa säädetyn markkinointikiellon vastaista. Valvira on tiedottanut mentolisavukkeiden myyntikiellon voimaantulosta tammikuussa 2020.

Ei voi. Tupakkatuotetta, tupakan vastiketta, tupakointivälinettä, tupakkajäljitelmää, sähkösavuketta tai nikotiininestettä ei saa markkinoida. Tupakkalaissa olevan markkinointikiellon vuoksi tupakkatuotteiden myyjä ei saa mainostaa edellä mainittuja tuoteryhmiä esimerkiksi korostamalla jotakin yksittäistä tavaramerkkiä tai tuomalla pyytämättä esiin tuoteuutuuksia. Markkinointikiellon vastaista on myös se, jos myyjä oma-aloitteisesti suosittelee asiakkaalle esimerkiksi vaihtoehtoista tupakkatuotetta taikka kehottaa asiakasta kokeilemaan jotain tupakkatuotemerkkiä tai muuta markkinointikiellon alaista tuotetta.

Toukokuun alussa 2022 voimaan tulleella tupakkalain muutoksella (283/2022) elinkeinonharjoittajien omavalvontavelvollisuutta laajennettiin tiettyjä tupakkalain alaisia tuotteita koskevaan valvontaan. Omavalvontasuunnitelmassa tulee kuvata, miten elinkeinonharjoittaja varmistuu, että tuotteista on tehty tupakkalaissa säädetyt ilmoitukset ja tuotteiden vähittäismyyntipakkaukset ovat laissa säädettyjen vaatimusten mukaisia. Omavalvontavelvollisuus koskee sekä vähittäis- että tukkumyyjiä.

Käytännössä myyjä voi tarkastaa tuoteilmoituksia esimerkiksi Valviran ylläpitämästä julkisesta tuoteilmoitusten rekisteristä, tai huomioida asian esimerkiksi yhteistyökumppaniensa kanssa tekemissään sopimuksissa. Elinkeinonharjoittajan omalle vastuulle ja toteutettavaksi jäävät ne käytännön keinot, joilla velvollisuus täytetään. Kuitenkin myyntiluvan haltija tai tukkuilmoituksen tehnyt elinkeinonharjoittaja on vastuussa toimintansa lainmukaisuudesta, ja mahdolliset lakisääteiset seuraamukset lainvastaisesta toiminnasta kohdistuvat niihin.

Ennen 1.5.2022 olemassa olleet omavalvontasuunnitelmat tulee olla päivitettynä viimeistään huhtikuun loppuun 2023 mennessä. Siirtymäsäännöksestä huolimatta myynnissä ei saisi olla enää sellaisia tuotteita, joista tuoteilmoitusmaksut on maksamatta, ja tuotteita saa myydä tai muutoin luovuttaa kuluttajille vain lainsäädännön mukaisissa vähittäismyyntipakkauksissa.
 

Tupakkalain tupakointikiellot ja -rajoitukset koskevat myös sähkösavukkeiden käyttöä ja siitä syntyviä höyryjä ja hiukkasia. Näin ollen sähkösavukkeiden käyttö on pääsääntöisesti kielletty niissä paikoissa, joissa tupakointi on kielletty.

Sähkösavukkeiden ja nikotiininesteiden rajat ylittävä etämyynti on kielletty. Myös Suomessa tapahtuva etämyynti (esimerkiksi internetmyynti ja puhelinmyynti) on kielletty.

Yksityishenkilö saa tuoda maahan korkeintaan 10 millilitraa nikotiininestettä sähkösavukkeessa tai täyttösäiliössä, jonka vähittäismyyntipakkauksessa olevat merkinnät eivät ole tupakkalain mukaisia.

Nikotiininestettä, jonka nikotiinipitoisuus on yli 20 mg/ml, ei pääsääntöisesti saa tuoda Suomeen. Maahantuontikielto koskee myös tällaisen nesteen hankkimista ja vastaanottamista postitse tai muulla vastaavalla tavalla Suomen ulkopuolelta.

Yksityishenkilö saa kuitenkin tuoda mukanaan omaa henkilökohtaista käyttöä varten korkeintaan 10 millilitraa tällaista nestettä.

Kertakäyttöinen, nikotiinittomalla nesteellä täytetty laite ei täytä tupakkalaissa olevaa sähkösavukkeen määritelmää. Se täyttää kuitenkin tupakan vastikkeen ja joissain tapauksissa myös tupakkajäljitelmän määritelmän. Näin ollen tupakkalaki koskee kertakäyttöisiä, nikotiinittomalla nesteellä täytettyjä laitteita mm. markkinointi-, ikäraja- sekä esilläpitokieltojen osalta.

Sähkösavukkeen avulla höyrystettäväksi tarkoitettujen nikotiinipitoisten ja nikotiinittomien nesteiden tunnusomaiset tuoksut ja maut on kielletty tupakkalailla. Kiellolla pyritään mm. vähentämään tuotteiden houkuttelevuutta lasten ja nuorten näkökulmasta, jolloin tuotteista ei yhtä helposti muodostuisi alaikäisille uutta väylää nikotiiniriippuvuuteen. Nikotiininesteiden osalta rajoittamalla makuaineiden käyttöä voidaan myös ehkäistä pienten lasten nikotiinimyrkytyksiä, jotka ovat sähkösavukkeisiin liittyvä vakava uhka. Edellä mainittujen syiden lisäksi makuaineiden hengittämiseen itsessään saattaa liittyä terveyshaittoja.

Tupakkalaki säätää erittäin tiukat vaatimukset niin sähkösavukkeille kuin niissä käytettäville nesteille (TupL 23-25 §). Tuotteita koskevat vaatimukset ovat löydettävissä myös Valviran verkkosivuilta. Tuotteista tehtävällä ilmoituksella (TupL 26 §) valmistajat tai maahantuojat osoittavat, että tuote täyttää tupakkalain vaatimukset. Tupakkalain 26 §:ssä todetaan, että sähkösavukkeiden ja täyttösäiliöiden ennakkoilmoitus on tehtävä viimeistään kuusi kuukautta ennen kuin tuote saatetaan markkinoille.

Pelkän ilmoituksen tekeminen ei tee tuotteesta lainmukaista tuotetta, jos sen ominaisuudet eivät täytä tupakkalain vaatimuksia. Mikäli markkinoilla on saatavilla tuote, joka ei täytä tupakkalain vaatimuksia, mutta josta on tehty tupakkalain 26 §:n mukainen ilmoitus, on tuote lainvastainen. Tällöin Valvira voi ryhtyä toimenpiteisiin.

Vesipiipun avulla voidaan käyttää erilaisia tuotteita. Tupakkatuotteen, mukaan lukien vesipiipputupakan valmistajan tai maahantuojan on ilmoitettava Valviralle ja komissiolle tuotetta koskevat tiedot siten, kuin tupakkalain 3 luvussa säädetään. Myös poltettavaksi tarkoitetun kasviperäisen tuotteen valmistajan tai maahantuojan on ilmoitettava Valviralle ja komissiolle tuotetta koskevat tiedot siten, kuin tupakkalain 29 §:ssä säädetään. Ilmoitukset tulee tehdä ennen kuin tuotetta myydään tai luovutetaan kuluttajille ja käyttäen EU:n yhteistä ilmoitusportaalia (EU-CEG). Muista vesipiipussa käytettävistä tuotteista (tupakan vastikkeista) ei tarvitse tehdä ilmoitusta Valviralle.

Vähittäismyyjän ja tukkumyyjän tulee osana myynnin omavalvontaa varmistua siitä, että tuotteista on tehty tupakkalaissa säädetyt ilmoitukset.

Tupakkatuotteiden vähittäismyynti edellyttää tupakkalain mukaan toimipaikan sijaintikunnan myöntämää lupaa. Mikäli vesipiippukahvilassa myydään vesipiipputupakkaa, tarvitaan toimintaan siten kunnan myöntämä vähittäismyyntilupa.

Tupakkatuotteiden pakkauksessa on oltava suomen- ja ruotsinkieliset varoitustekstit tupakkatuotteiden aiheuttamista terveyshaitoista. Pakkauksessa on lisäksi oltava kuvalliset varoitukset tupakkatuotteiden aiheuttamista terveyshaitoista sekä tupakansavun haitallisuutta koskeva tiedotusviesti ja tupakoinnin lopettamista koskevia tietoja suomeksi ja ruotsiksi. Varoitusmerkinnöistä on säädetty tarkemmin sosiaali- ja terveysministeriön asetuksella.

Vähittäismyyjän ja tukkumyyjän tulee osana myynnin omavalvontaa varmistua siitä, että tuotteiden vähittäismyyntipakkaukset ovat tupakkalaissa säädettyjen vaatimusten mukaisia.

Tupakkatuotteiden tai niiden vähittäismyyntipakkausten merkinnät eivät saa:

• edistää myyntiä tai kannustaa kulutukseen antamalla väärää vaikutelmaa tuotteen ominaisuuksista, terveysvaikutuksista, riskeistä tai päästöistä;
• sisältää mitään tietoja tuotteen sisältämästä nikotiinista, tervasta tai hiilimonoksidista;
• antaa ymmärtää, että tuote on vähemmän haitallinen kuin muut tuotteet tai että tuotteessa on pyritty vähentämään joidenkin savun haitallisten osien vaikutusta;
• antaa ymmärtää, että tuotteella on elinvoimaa ja energiaa lisääviä, parantavia, nuorentavia, luonnollisia tai orgaanisia ominaisuuksia taikka että sen käytöstä on muuta terveyteen tai elämäntapoihin liittyvää hyötyä;
• viitata makuun, tuoksuun, maku- tai aromiaineisiin tai muihin lisäaineisiin taikka niiden puutteeseen;
• muistuttaa elintarviketta tai kosmeettista valmistetta;
• antaa ymmärtää, että tuotteella on ympäristöetuja;
• antaa ymmärtää, että tuote on paloturvallinen tai muuten luoda mielikuvaa tuotteen vaarattomuudesta tai siitä, että se on paloturvallisempi kuin muut vastaavat tuotteet.

Vähittäismyyjän ja tukkumyyjän tulee osana myynnin omavalvontaa varmistua siitä, että tuotteiden vähittäismyyntipakkaukset ovat tupakkalaissa säädettyjen vaatimusten mukaisia.

Tupakkalain mukaan tupakkatuotteiden, tupakan vastikkeiden, sähkösavukkeiden, nikotiininesteiden ja niiden tavaramerkkien esilläpito on kielletty tupakkalain alaisten tuotteiden vähittäismyynnissä. Vesipiippu on tupakkalain mukainen tupakointiväline. Näin ollen sen esilläpito ei ole kielletty (paitsi silloin, kun se pitää sisällään esilläpitokiellon alaisen tuotteen tavaramerkin). Tupakointivälineiden (esimerkiksi vesipiippujen) esillepano ei kuitenkaan saa rikkoa tupakkalaissa olevaa markkinointikieltoa (ks. Markkinointi)

Tupakkalain tupakointikiellot ja -rajoitukset koskevat laajasti myös vesipiippujen polttamista. Tupakointikieltoja sovelletaan kaikkien kuumennettavaksi ja poltettavaksi tarkoitettujen tupakkatuotteiden käyttämiseen. Lisäksi poltettavaksi tarkoitetun kasviperäisen tuotteen polttamiseen ja sähkösavukkeen käyttämiseen sekä niistä syntyviin savuihin, höyryihin ja hiukkasiin. Näin ollen vesipiipun polttaminen on pääsääntöisesti kielletty niissä paikoissa, joissa tupakointi on kielletty.

Tupakkalakia ei sovelleta lääkelain piirissä oleviin tuotteisiin. Jos nikotiinipussi-tuotteelle on myönnetty lääkelain mukainen lupa, tuote ei kuulu tupakkalain soveltamisalan piiriin. Jos tuotteelle ei kuitenkaan ole lääkelain mukaista lupaa myönnetty, voi tuote täyttää tupakkalaissa olevan tupakan vastikkeen määritelmän. Tällöin tuote kuuluu tupakkalain soveltamisalaan.

Lakupiiput muistuttavat muodoltaan tupakointivälinettä, minkä vuoksi ne ovat tupakkalain mukaisia tupakkajäljitelmiä. Tupakkalain säännöksistä mm. markkinointikielto ja hintahyvityksen kielto koskevat näin ollen myös lakupiippuja. Tupakkalaki ei kuitenkaan säädä lakupiippujen myynnille ikärajoja.

Kertakäyttöinen, nikotiinittomalla nesteellä täytetty laite ei täytä tupakkalaissa olevaa sähkösavukkeen määritelmää. Se täyttää kuitenkin tupakan vastikkeen ja joissain tapauksissa myös tupakkajäljitelmän määritelmän. Näin ollen tupakkalaki koskee kertakäyttöisiä, nikotiinittomalla nesteellä täytettyjä laitteita mm. markkinointi-, ikäraja- sekä esilläpitokieltojen osalta.

Lisäksi höyrystettäväksi tarkoitetusta nikotiinittomasta nesteestä on 1.5.2022 alkaen ilmoitettava Valviralle ja komissiolle tuotetta koskevat tiedot siten, kuin tupakkalain 4 luvussa säädetään. Ilmoitukset tulee tehdä ennen kuin tuotetta myydään tai luovutetaan kuluttajille ja käyttäen EU:n yhteistä ilmoitusportaalia (EU-CEG). Tällaisesta sähkösavukenesteestä, jota on laillisesti ollut Suomessa myynnissä kuluttajille ennen 1.5.2022, on tehtävä 26 §:ssä tarkoitettu ilmoitus viimeistään 31.10.2022.

Tupakan sytyttimet ovat tupakkalaissa tarkoitettuja tupakointivälineitä. Tupakointivälineiden myyntiä koskee mm. 18 vuoden ikäraja. Tupakointivälineiden myynnissä on lisäksi huomioitava tupakkalain sääntely esimerkiksi omavalvonnan ja markkinointikiellon suhteen.

Jotkut sytyttimet ovat muotonsa perusteella selvästi tarkoitettu esimerkiksi takan sytyttämiseen, eikä niitä silloin pidetä tupakointivälineinä. Myöskään tulitikut eivät ole tupakkalaissa tarkoitettuja tupakointivälineitä.

Tunnistekoodeja tarvitsevat kaikki tupakkatuotteiden toimitusketjuun osallistuvat tahot. Tällaisia tahoja ovat esimerkiksi valmistajat, maahantuojat, logistiikkayhtiöt, tukkumyyjät ja vähittäismyyjät. Tunnistekoodien avulla tunnistetaan mm. tupakkatuotteiden ostajat sekä tupakkatuotteiden tosiasiallinen kuljetusreitti valmistuslaitoksesta ensimmäiseen vähittäismyyntipaikkaan. Järjestelmän tarkoituksena on ehkäistä laitonta tupakkatuotteiden kauppaa.

Vähittäismyyntiluvanhaltijan on haettava tarvittavat tunnistekoodit, jotta esimerkiksi tukkumyyjät pystyvät täyttämään jäljitettävyysjärjestelmään liittyvät velvoitteensa. Lisäksi vähittäismyyjän tulee osana myynnin omavalvontaa varmistua siitä, että tuotteiden vähittäismyyntipakkaukset ovat tupakkalaissa säädettyjen vaatimusten mukaisia. Näihin vaatimuksiin luetaan yksilöllistä tunnistetta ja turvaominaisuutta koskevat vähittäismyyntipakkauksen merkinnät.

Vähittäismyyjän on haettava (mahdollisesti kolmannen osapuolen avulla) talouden toimijan sekä toimintayksikön/-yksiköiden tunnistekoodeja. Tunnistekoodit saatuaan, hän ilmoittaa koodit kunnan tupakkalakia valvovalle viranomaiselle, joka merkitsee ne Valviran ylläpitämään rekisteriin. Tukku voi tarkastaa tiedot voimassaolevasta vähittäismyyntiluvasta Valviran ylläpitämästä rekisteristä sekä tiedot jäljitettävyysjärjestelmän koodeista Allexis s.r.o:n verkkosivuilta (idissuer.fi), jolloin tukku voi myydä tuotteet vähittäismyyjälle.

Tukku ei voi myydä savukkeita ja kääretupakkaa voimassa olevan vähittäismyyntiluvan haltijalle, mikäli tällä ei ole komission jäljitettävyysasetuksen edellyttämiä tunnistekoodeja. Tukku voi tarkastaa tiedot voimassaolevista jäljitettävyysjärjestelmän koodeista Allexis s.r.o:n verkkosivuilta (idissuer.fi).

Tunnistekoodeja voi hakea STM:n nimeämältä tunnisteiden antajalta. Tunnisteiden antajaksi on nimetty Allexis s.r.o. Lisätietoja tunnistekoodien hakemisesta on Allexis:n verkkosivuilla (idissuer.fi).

Tunnistekoodien hakeminen ei maksa mitään.

Tupakkatuotteiden vähittäismyyjä voi pyytää toista talouden toimijaa (nk. kolmas osapuoli) hakemaan talouden toimijan ja toimintayksikön/-yksikköjen tunnistekoodeja sen puolesta. Tällaisen kolmannen osapuolen on oltava rekisteröity jäljitettävyysjärjestelmään, joten sen on täytynyt saada omat tunnistekoodit jo aiemmin. Kolmannen osapuolen suorittamaan rekisteröintiin on oltava vähittäismyyntipaikan toiminnanharjoittajan suostumus. Kolmannen osapuolen on ilmoitettava vähittäismyyjälle kaikki rekisteröintitiedot, mukaan lukien kaikki annetut koodit.

Tavasta, jolla valmistajien tulee antaa elinkeinonharjoittajien käyttöön tupakkatuotteiden kirjaamiseen tarvittavat laitteet ei ole tarkemmin säännelty, ja menettelytapa on siten pääpiirteissään valmistajien itse valittavissa. On kuitenkin hyvä huomioida tämän velvoitteen jatkuvaluonteisuus: elinkeinonharjoittajien tulee jatkuvasti voida kirjata ostetut, myydyt, varastoidut, kuljetetut tai muutoin käsitellyt tupakkatuotteet, ja sopimus kertakorvauksesta ei poista valmistajien velvollisuutta antaa elinkeinonharjoittajille kirjaamiseen tarvittavat laitteet.

Vähittäismyyjän tulee hankkia tunnistekoodit, vaikka hän ostaisi myyntiin tulevat tupakkatuotteet toiselta vähittäismyyntiä harjoittavalta kauppiaalta, sillä kyseisessä tilanteessa tuotteet myyvä kauppias harjoittaa tosiasiassa tukkumyyntiä (myy tupakkatuotteet jälleenmyyntiin eikä kulutukseen). Mikäli tupakkatuotteiden vähittäismyyjä ei ole hankkinut yritykselleen ja myymälälleen tunnistekoodeja, on hänellä tämän seurauksena lisäksi myynnissä sellaisia vähittäismyyntipakkauksia, joita ei voida jäljittää vähittäismyyntipaikkaan asti. Hankkimalla tunnistekoodit ja ostamalla tupakkatuotteet asianmukaisesti tukkumyynnistä toimija voi vähentää omaa epävarmuuttaan, sillä vaihtoehtoinen menettelytapa voi johtaa vähittäismyyntiluvan peruuttamiseen.

Komission jäljitettävyysasetuksen (EU) 2018/574 liitteessä II luvun 2 jaksossa 1.4 säädetään niistä tiedoista, joita talouden toimijan on annettava hakiessaan toimintayksikön tunnistekoodia.
Liikkuvien vähittäismyyntipaikkojen tunnistekoodia haetaan muutoin vastaavalla tavalla kuin kivijalkamyymälöiden osalta, mutta kentässä ”Toimintayksikön tyyppi” (F_Type) valitaan kohta 4 – Muu. (kivijalkamyymälän osalta tässä kentässä valitaan kohta 3 -vähittäismyyntipaikka).
Kun on valinnut kohdan muu, seuraavaan kenttään ”Muunlaisen toimintayksikön kuvaus” (F_Type_Other) kirjataan esimerkiksi kauppa-auton osalta, että kyse on kauppa-autosta ja annetaan rekisterinumero (esim. Kauppa-auto rekisterinumero UYT-998).

Tunnistekoodit omistavan talouden toimijan (elinkeinonharjoittajan) tai toimipaikan (myyntipaikka) toiminnan lopettamisesta on ilmoitettava toimivaltaiselle tunnisteiden antajalle (Allexis). Tämä mahdollistaa tunnistekoodien poistamisen tunnisteiden antajan rekisteristä. Ilmoitus tehdään kirjautumalla tunnisteiden antajan tietojärjestelmään ja seuraamalla käyttöoppaassa tarkemmin selostettuja vaiheita (kirjautuminen tietojärjestelmään ja käyttöopas osoitteessa idissuer.fi).
On hyvä huomata, ettei tunnistekoodeja saa luovuttaa toisen toimijan käyttöön toiminnan päättyessä. Myyntiluvan päättymisestä tulee lisäksi tehdä erikseen ilmoitus myyntipaikan sijaintikunnalle.