Silmälääkäreiden ja optikkojen välinen työnjako

Valvira on viime aikoina saanut useita yhteydenottoja koskien optikkojen ja silmälääkäreiden välistä työnjakoa. Yhteydenotoissa on korostunut huoli siitä, että lääkäreiden ja optikkojen välinen työnjako ei ole selvä. Saatujen yhteydenottojen mukaan optikkojen markkinoidessa palveluitaan saattaa potilaille jäädä epäselväksi, koska tulisi hakeutua optikon sijaan suoraan lääkärin vastaanotolle. Lisäksi epäselvyyttä on herättänyt se, millaisissa tilanteissa optikko voi määrittää silmälasit itsenäisesti.

Valvira on 29.8.2013 ottanut asiaan aikaisemmin kantaa. Valviran kannanotto on julkaistu Valviran kotisivuilla. Valvira viittaa kyseiseen kannanottoon, ja toteaa näkemyksenään, ettei silmälääkäreiden ja optikkojen välistä työnjakoa koskeva tulkinta ole muuttunut edellä mainitun kannanoton jälkeen. Myöskään lainsäädännössä ei ole tapahtunut muutoksia.

Valvira toteaa, että terveydenhuollon ammattihenkilön on terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 15 §:n 1 momentin perusteella ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain 22 §:n 1 momentin mukaan laillistettu lääkäri päättää potilaan lääketieteellisestä tutkimuksesta, taudinmäärityksestä ja siihen liittyvästä hoidosta.

Laillistettu terveydenhuollon ammattihenkilö voi edellä mainitun lain 23 a §:n mukaan koulutuksensa, kokemuksensa ja tehtäväkuvansa mukaisesti aloittaa hoidon potilaan oireiden ja käytettävissä olevien tietojen sekä tekemänsä hoidon tarpeen arvioinnin perusteella. Terveydenhuollon ammattihenkilöllä on velvollisuus potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain (785/1992, 5 §) mukaisesti informoida potilasta havainnoistaan ja johtopäätöksistään.

Valvira toteaa, että optikolla on velvollisuus ohjata potilas lääkärin vastaanotolle silloin, kun hän toteaa tutkimuksissaan mahdollisiin sairauksiin tai lääketieteellisen tutkimuksen tarpeeseen viittaavia löydöksiä tai oireita. Lisäksi Valvira toteaa edelleen, että muilla kuin lääkäreillä ei ole oikeutta tehdä lääketieteellisiä diagnooseja ja määritellä niiden perusteella valittavaa hoitoa. Diagnoosien tekeminen sisältää myös diagnoosien pois sulkemisen. Valvira toteaa, että optikon tulisi myös palveluita potilaille markkinoitaessa kiinnittää huomiota siihen, ettei potilaille tule käsitystä, että optikko voisi diagnosoida tai sulkea pois sairauksia.

Optikon ammatinharjoittamisesta on annettu tarkempia säännöksiä terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen (564/1994) 16 §:ssä. Sen mukaan laillistettu optikko ei saa itsenäisesti määrätä silmälaseja:

1. alle kahdeksanvuotiaalle lapselle;
2. henkilölle, jolle on aikaisemmin suoritettu silmämunaan kohdistunut leikkaus;
3. henkilölle, jolla ilmeisesti on silmäsairaus; eikä
4. henkilölle, jonka näön tarkkuutta ei silmälaseilla saada normaaliksi.

Piilolaseja saa edellä todetuin rajoituksin määrätä ja sovittaa laillistettu optikko, joka on suorittanut tällaisen pätevyyden edellyttämän lisäkoulutuksen. Laillistetun optikon pitää lisäksi varmistua siitä, ettei piilolasien käyttämiselle ole estettä. Piilolaseista säädettyä sovelletaan myös muihin silmälaseihin rinnastettaviin optisiin välineisiin, jotka on tarkoitettu heikkonäköisille näkökyvyn parantamiseksi.

Valviran näkemyksen mukaan optikko saa kuitenkin määrätä silmälasit silloin, jos silmätautien erikoislääkäri on ensin tutkinut silmäsairautta sairastavan potilaan ja ohjannut potilaan tämän jälkeen optikolle silmälasien määritystä varten.

Lopuksi Valvira korostaa, että optikko vastaa niistä toimista, joihin hän on ryhtynyt. Optikolla on myös potilaan asemasta ja oikeuksista annetun lain 12 §:n perusteella velvollisuus laatia potilasasiakirjat ja merkitä niihin potilaan hoidon järjestämisen, suunnittelun, toteuttamisen ja seurannan turvaamiseksi tarpeelliset tiedot.