Tahdosta riippumaton hoito

Mielenterveyslaissa on säädetty mm. mielenterveystyöstä sekä mielenterveyspalvelujen periaatteista ja järjestämisestä. Keskeinen osa mielenterveyslakia ovat tahdosta riippumatonta psykiatrista hoitoa koskevat kohdat, jotka kuvataan tässä osiossa tiivistetysti.

Tahdosta riippumattomaan hoitoon määräämisen edellytykset

Mielenterveyslain mukaan täysi-ikäinen henkilö voidaan määrätä psykiatriseen sairaalahoitoon tahdostaan riippumatta vain seuraavissa tapauksissa:

1. Hänen todetaan olevan mielisairas.

2. Hän on mielisairautensa vuoksi hoidon tarpeessa siten, että hoitoon toimittamatta jättäminen olennaisesti:

• pahentaisi hänen mielisairauttaan tai
• vaarantaisi vakavasti hänen terveyttään tai turvallisuuttaan tai
• vaarantaisi vakavasti muiden henkilöiden terveyttä tai turvallisuutta

3. Mitkään muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi tai ovat riittämättömiä henkilön hoidossa.

Kaikkien edellä esitettyjen edellytysten on täytyttävä samanaikaisesti.

Mielisairaudella tarkoitetaan sellaista vakavaa mielenterveyden häiriötä, johon liittyy selvä todellisuudentajun häiriintyminen ja jota voidaan pitää psykoosina. Psykooseja ovat mm. skitsofreeniset psykoosit, harhaluuloisuushäiriöt, psykoottisia oireita sisältävät mielialahäiriöt, vakavat sekavuustilat ja dementian vaikea-asteiset ilmenemismuodot.

Alaikäisen henkilön määrääminen psykiatriseen hoitoon

Alaikäisen henkilön hoitoon määräämisen välttämättömänä edellytyksenä ei ole mielisairauden asteinen mielenterveyden häiriö. Alaikäinen voidaan määrätä hoitoon myös, jos hän on vakavan mielenterveyden häiriön vuoksi hoidon tarpeessa, ja muut mielenterveyspalvelut eivät sovellu käytettäviksi. Kysymyksessä olevia vakavia mielenterveyden häiriöitä voivat olla mm. hyvin vakavat käyttäytymisen häiriöt, hyvin vakavaa itsetuhoisuutta aiheuttavat häiriöt ja hyvin vakavat syömishäiriöt.

Valviran esite: Tietoa tahdosta riippumattomasta psykiatrisesta hoidosta ja potilaan oikeuksista (pdf)