Lääkehoito

Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain mukaan laillistetulla lääkärillä ja hammaslääkärillä on oikeus määrätä apteekista lääkkeitä, lääkärillä lääkinnällistä tai lääketieteellistä tarkoitusta varten ja hammaslääkärillä hammaslääkinnällistä tai hammaslääketieteellistä tarkoitusta varten.

Heinäkuun 1. päivänä 2010 tuli voimaan laki, joka antaa myös sairaanhoitajille ja optikoille rajoitetun lääkkeenmääräämisoikeuden tietyin edellytyksin.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetuksessa potilasasiakirjojen laatimisesta ja niiden ja muun hoitoon liittyvän materiaalin säilyttämisestä todetaan, että lääkemääräykset on merkittävä selkeästi potilasasiakirjoihin.

Aluehallintovirastot ja Valvira valvovat terveydenhuollon ammattihenkilöiden ammattitoimintaa ja sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköiden toimintaa.

Sosiaali- ja terveysministeriön asetus antaa yksityiskohtaisia ohjeita lääkkeen määräämisestä

Asetuksen mukaan lääkehoidosta on päätettävä yhteisymmärryksessä potilaan kanssa.

Lääkkeen määrääjän on annettava potilaalle riittävät tiedot lääkkeen käyttötarkoituksesta ja käytöstä. Lääkkeen määrääjä saa määrätä lääkkeitä vain henkilölle, jonka lääkityksen tarpeesta hän on varmistunut omalla tutkimuksellaan tai muulla luotettavalla tavalla. Lääkemääräyksen antaminen tai uusiminen edellyttää, että lääkkeen määrääjä on henkilökohtaisesti tutkinut potilaan edellisen vuoden aikana. Henkilökohtaista tutkimusta ei kuitenkaan tarvita, jos lääkkeen määrääjä voi potilasasiakirjojen tai muiden tietojen perusteella luotettavasti varmistua lääkehoidon tarpeesta.

Väärinkäyttöön soveltuvan lääkkeen määräämisessä on noudatettava erityistä huolellisuutta ja varovaisuutta. Pkv- tai huumausainelääkemääräystä laatiessaan lääkärin on tarkastettava potilaan voimassaolevien pkv- ja huumausainelääkemääräysten Reseptikeskuksessa olevat tiedot. Lääkäri on oikeutettu katsomaan nämä tiedot, vaikka potilas olisi kieltänyt lääketietojensa näkymisen. Tämä on ensiarvoisen tärkeää lääkitysturvallisuuden ja asianmukaisen hoidon varmistamiseksi. Lääkkeen määrääjän on, mikäli mahdollista, seurattava lääkkeen todellista käyttöä lääkeriippuvuuden kehittymisen ehkäisemiseksi. Lääkeriippuvuutta sairastavan potilaan hoito on mahdollisuuksien mukaan keskitettävä yhdelle lääkärille.

Potilaalle ei saa määrätä ensimmäisellä vastaanottokäynnillä väärinkäyttöön soveltuvia lääkkeitä, ellei lääkkeen määrääjä totea lääkitystä välttämättömäksi. Ensiapuluonteiset lääkemääräykset on rajoitettava pieniksi väärinkäytön estämiseksi.

Lääkkeen määrääjän on kirjattava kaikki antamansa ja uusimansa lääkemääräykset potilasasiakirjoihin siten, että merkinnästä ilmenee lääkemääräyksen antopäivä, lääkevalmisteen kauppanimi tai lääkeaine tai -aineet ja vahvuus, pakkauskoko, mahdollisuus uudelleen toimittamiseen, käyttötarkoitus ja -ohje sekä kiellon syy, mikäli lääkkeen määrääjä on kieltänyt lääkevaihdon.

Lääkkeen määrääjän on pidettävä erillistä kirjanpitoa huumausainelääkemääräyksistä, alkoholimääräyksistä ja pro auctore -määräyksistä. Kirjanpitoon merkitään samat tiedot kuin lääkemääräykseen. Potilaalle kirjoitettujen lääkemääräysten lisäksi kirjanpitoon merkitään myös diagnoosi, suoritetut toimenpiteet ja annettu hoito.