Lääkehoidon toteuttaminen

Lääkäri kantaa kokonaisvastuuta yksikön lääkehoidon kokonaisuudesta. Lääkäri myös määrää lääkkeet potilaalle.

Lääkäri osallistuu lääkehoidon toteuttamiseen koulutuksen, osaamisen ja saamansa perehdytyksen mukaisesti.

Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö ja ensihoitaja saavat ammatillisessa koulutuksessaan laajan lääkehoidon koulutuksen. He voivat koulutuksensa perusteella toteuttaa lääkehoitoa monipuolisesti ilman erillistä lääkehoitolupaa, kuten lääkkeiden tilaaminen, lääkkeiden käyttökuntoon saattaminen, jakaminen potilaskohtaisiin annoksiin, lääkkeiden antaminen luonnollista tietä (tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina), PKV- (pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet) ja huumausainelääkkeiden käsittely sekä injektioiden antaminen (im., sc. ja id.).

Sairaanhoitaja, terveydenhoitaja, kätilö ja ensihoitaja tarvitsevat lisäkoulutusta ja erillisen lääkehoitoluvan vaativiin lääkehoidon tehtäviin, esimerkiksi laskimoon annettavan lääke- ja nestehoidon toteuttaminen, lääkehoidon toteuttaminen erityisantoreittejä pitkin (esimerkiksi epiduraalitilaan) tai erityisillä välineillä (esimerkiksi kipupumppu), rokottaminen sekä verensiirtojen toteuttaminen.

Lähihoitajien ammatilliseen koulutukseen sisältyy lääkehoidon opintoja. Lähihoitajat voivat toteuttaa lääkehoitoa ilman erillistä lääkehoitolupaa siinä laajuudessa kuin lääkehoidon opintoja on tutkintoon sisältynyt, esimerkiksi lääkkeiden tilaaminen, lääkkeiden käyttökuntoon saattaminen ja jakaminen potilaskohtaisiin annoksiin sekä lääkkeiden antaminen luonnollista tietä.

Lähihoitaja tarvitsee lisäkoulutusta ja erillisen lääkehoitoluvan PKV- (pääasiassa keskushermostoon vaikuttavat lääkkeet) lääkehoidon toteuttaminen, luonnollista tietä annettava huumausainelääkehoito, injektioiden antaminen (ihon alle sc., lihakseen im.), lääkkeettömän, perusliuosta sisältävän jatkoinfuusion vaihtaminen sekä ensihoidossa laskimoon annettava lääke- ja nestehoito kiireellisissä poikkeustilanteissa.

Sosiaalihuollon ammattihenkilöiden koulutukseen sisältyy lääkehoidon opintoja vaihtelevasti ja työnantajan tulee selvittää tutkintoon sisältyneet lääkehoidon opinnot ennen lääkehoidon tehtävien antamista ko. ammattihenkilölle.

Ammattihenkilöt, joiden koulutukseen on sisältynyt laajuudeltaan vähintään lähihoitajakoulutusta vastaavat lääkehoidon opinnot (suositus), voivat toteuttaa lääkehoitoa ilman erillistä lääkehoitolupaa, esimerkiksi tilata lääkkeitä, jakaa lääkkeitä potilaskohtaisiin annoksiin sekä antaa lääkkeitä (muita kuin PKV-lääkkeitä ja huumausainelääkkeitä) luonnollista tietä eli tabletteina, kapseleina, liuoksina, silmä- ja korvatippoina, voiteina, laastareina ja peräpuikkoina.

Ko. sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöt tarvitsevat lisäkoulutusta ja erillisen lääkehoitoluvan mm. PKV-lääkehoidon toteuttamiseen ja injektioiden antamiseen (ihon alle sc., lihakseen im.).

Lähtökohtana on, ettei lääkehoitoon kouluttamaton sosiaali- tai terveydenhuollon ammattihenkilöstö osallistu lääkehoidon toteuttamiseen ennen kuin on suorittanut riittävät, esimerkiksi lähihoitajan osaamisvaatimuksia vastaavat lääkehoidon opinnot.

Riittävän koulutuksen ja erillisen lääkehoitoluvan saatuaan voi ko. ammattihenkilö esimerkiksi antaa valmiiksi jaettuja lääkkeitä luonnollista tietä. Jos tämän lisäksi on välttämätöntä, että ammattihenkilö toteuttaa vaativampaa lääkehoitoa, on siihen annettava erillinen koulutus.

Lääkehoitolupa on potilas-, lääke- tai antoreittikohtainen.

Työnantaja määrittelee opiskelijan oikeudet lääkehoidon toteuttamisessa huomioiden opiskelijan valmiudet ja työyksikön lääkehoidon vaativuus. Työnantajan vastuulla arvioida, onko opiskelijalla suoritettujen opintojen perusteella riittävät edellytykset lääkehoidon tehtävien hoitamiseen.

Sijaisena toimiessaan ko. opiskelija voi toteuttaa lääkehoitoa työyksikön lääkehoitosuunnitelmassa määritellyllä tavalla sen jälkeen, kun hänet on perehdytetty lääkehoitoon, hänen osaamisensa on varmistettu ja hän on saanut kirjallisen lääkehoitoluvan.