Kivun hoito

Potilaalla on oikeus hyvään kivunlievitykseen osana hyvää terveyden- ja sairaanhoitoa.

Mitä kipu on

Kipu määritellään keston perusteella äkilliseksi eli akuutiksi kivuksi tai pitkäaikaiseksi eli krooniseksi kivuksi. Kipu on kroonista, jos se on kestänyt pitempään kuin, mitä sen aiheuttaneen kudos- tai hermovaurion paraneminen normaalisti edellyttäisi. Pitkäaikainen kipu jaetaan syöpäsairaudesta johtuviin ja muista sairauksista johtuviin kipuihin. Muusta kuin syöpäsairaudesta johtuva pitkäaikainen kipu jaetaan yleensä kolmeen kiputyyppiin. Nämä kivun tyypit ovat kudosvauriosta, hermovauriosta ja toistaiseksi tuntemattomasta syystä aiheutuva eli nk. idiopaattinen kipu.

Kipupotilas tulee tutkia huolellisesti ennen hoidon aloittamista

Kipupotilas tulee tutkia huolellisesti ennen hoidon aloittamista tai jatkamista ja lähettää tarvittaessa lisätutkimuksiin. Lääkärin tekemä kattava esiselvitys (potilaan esitiedot, kivun alku, kehitysvaiheet ja voimakkuus) sekä potilaan asianmukaisessa tutkimuksessa tehdyt havainnot ja löydökset ovat hyvän kivunhoidon edellytys. Potilaalle aiemmin/mahdollisesti samanaikaisesti annettuja hoitoja koskevat tiedot tulee pystyä varmistamaan potilasasiakirjoista tai muulla luotettavalla tavalla -  tiedot eivät voi perustua ainoastaan potilaan kertomaan. Tutkimuksilla pyritään potilaan kiputilan aiheuttaneen syyn määrittämiseen ja sairauden diagnosointiin, kivun syntymekanismin mahdollisimman tarkkaan selvittämiseen, kipuoireen selittävän kiputyypin tunnistukseen sekä kivun kroonistumiseen vaikuttavien ja vaikuttaneiden mahdollisten psykososiaalisten taustatekijöiden selvittämiseen.

Potilaalle laadittavasta hoitosuunnitelmasta tulee ilmetä kivunhoidon tavoite, syynmukainen hoito, kipuoiretta lievittävät hoidot, sekä tarpeenmukaiset psykososiaaliset tukitoimet ja kuntoutus seuranta-aikatauluineen.

Kroonisen kivun hoitoa tulee seurata säännöllisesti. Jokaisella kivun vuoksi tapahtuneella lääkärin vastaanottokäynnillä tulee arvioida ja tehdä potilasasiakirjamerkinnät hoidon tehosta kipuun ja toimintakykyyn sekä hoidosta potilaalle koituneista hyödyistä ja haitoista, asianmukaiseen tutkimukseen perustuen. Kipua voidaan mitata esim. Visual Analogue Scale (VAS)-tyyppisillä asteikoilla.

Muusta kuin syöpäsairaudesta johtuvan pitkäaikaisen kivun hoito

Muusta kuin syöpäsairaudesta johtuvan pitkäaikaisen kivun hoidon perusta ovat lääkkeettömät hoidot, joita tulee käyttää aina, kun se on mahdollista. Käyttämättä jättäminen on hyvä perustella. Keskeisiä lääkkeettömiä hoitoja ovat muun muassa liikunta, kivunhallintaryhmät, fysikaaliset hoidot, kylmä- ja lämpöhoito, ihon kautta tapahtuva sähköinen hermoärsytys (TNS) sekä kognitiivis-behavioraalinen psykoterapia.

Lääkkeettömään hoitoon liitetään tarvittaessa potilaan kiputyypin, muiden sairauksien ja niiden riskitekijöiden mukainen lääkehoito. Kipulääkkeeksi valitaan tulehduskipulääke tai parasetamoli, ellei niille ole vasta-aihetta. Pitkäkestoista kipua ei useinkaan pystytä kokonaan poistamaan, mutta sitä voidaan lievittää ja potilaan psykososiaalista selviytymistä tukea. Vaikeista kroonisista kivuista kärsivien potilaiden kohdalla tulee harkita monialaisen kipuklinikan konsultaatiota ja hoitoa.

Muusta kuin syöpäsairaudesta johtuvan pitkäaikaisen kivun hoidossa voidaan käyttää opioideja muiden kivunlievitysmenetelmien tukena, jos opioidilääkityksen tarve, käytön kesto ja hyödyt ja haitat sekä potilaan psykososiaalinen tilanne arvioidaan asianmukaisesti. Opioidin aloituksesta on hyvä konsultoida kipuklinikkaa, jos kiputilan syy on epäselvä, potilas on nuori, hoidosta tulee mahdollisesti pitkä tai potilaalla on psykososiaalisia ongelmia ja/tai päihdyttävien aineiden väärinkäyttöä. Muissa tapauksissa opioidilääkitys on hyvä aloittaa hoitokokeilulla, jonka aikana hoitava lääkäri varmistuu siitä, että opioidista on potilaalle enemmän hyötyä kuin haittaa. Hoitokokeilu voidaan tehdä silloin, kun kivun syy on selvä, muut riittävässä laajuudessa kokeillut hoitokeinot ovat osoittautuneet tehottomiksi eikä potilaalla ole aikaisempaa päihde- ja/tai lääkeaineriippuvuutta.

Hoitavan lääkärin on tärkeää tavata potilasta säännöllisesti ja arvioida lääketieteellisin perustein opioidin tehoa kipuun ja sen haittavaikutuksia sekä lopettaa hyödytön tai tarpeeton lääkitys. Lääkkeen ”jääminen päälle” johtaa lisääntyvään lääkityksen tarpeeseen ja riippuvuuteen, joka on muussa kuin syöpäsairaudesta johtuvassa pitkäaikaisessa kivussa yleisempi ongelma kuin väestössä keskimäärin. Suositeltavinta on käyttää hitaasti opioideja vapauttavia lääkevalmisteita säännöllisin väliajoin otettuna, eikä annosta pidä suurentaa ilman lääketieteellisiä perusteita.

Parantumatonta syöpää sairastavien ja saattohoidossa olevien kivun hoito

Edennyttä ja parantumatonta syöpää sairastavia sekä saattohoidossa olevia potilaita hoitavien lääkäreiden on hallittava kipujen hoitaminen syöpäkivun hoidon kolmiportaisen mallin mukaisesti. Psykososiaalinen tuki kuuluu oleellisena osana syöpäkivun hoitoon. Opioidihoito toteutetaan pitkävaikutteisella lääkkeellä ja kipuhuiput tasataan nopeavaikutteisella valmisteella. Syöpäpotilaan opioidin annostukselle ei ole ylärajaa, jos annoksen suurentaminen johtaa parempaan kivunlievitykseen ilman merkittäviä haittoja. Haittavaikutuksia voidaan pyrkiä minimoimaan opioidia tai annostelureittiä vaihtamalla tai hoitamalla ne lääkkein.

Valviran tehtävä

Valviran tehtävänä on muun muassa terveydenhuollon ammattihenkilöiden ja toimintayksiköiden ohjaus ja valvonta ja tähän liittyen Valvira valvoo muun muassa lääkkeen määräämisen asianmukaisuutta.  Kun lääkäri määrää lääkkeen, se on tehtävä lääketieteellisesti perustellusti ja potilasturvallisella tavalla. Lääkärin on arvioitava, onko ko. lääke potilaalle lääketieteellisesti perusteltu, ja voidaanko ko. perusteltu hoito toteuttaa turvallisesti. Nämä seikat on aina arvioitava potilaskohtaisesti. Kun lääketieteellistä tietoa kertyy, tulee uusia perusteltuja hoitoja tai jokin käytössä ollut hoito voi muuttua perusteiltaan kyseenalaiseksi. Valvira ei ”hyväksy” tai ”kiellä” lääkkeitä. Fimea (www.fimea.fi) on Suomen lääkeviranomainen.