Kuolemansyyn selvittäminen

Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain mukaan kuolemasta on ilmoitettava viipymättä lääkärille tai poliisille. Kuolemansyyn selvittämisestä annetun asetuksen mukaan kuolemasta on viipymättä ilmoitettava ensisijassa sille lääkärille, jonka hoidossa kuollut henkilö oli viimeisen sairautensa aikana, tai kuolinpaikan terveyskeskuksen lääkärille tai poliisille.

Silloin, kun henkilö on kuollut kotona, asunnossa, hoitolaitoksessa tai matkalla sinne, ensisijainen vastuuviranomainen on lääkäri. Vain silloin, kun kuolema on tapahtunut ulkona tai julkisissa tiloissa, ensisijainen vastuuviranomainen on poliisi.

Kuolemansyy on selvitettävä kaikissa kuolemantapauksissa. Ensisijaisen vastuuviranomaisen on aloitettava kuolemansyyn selvitys. Lääkärin, jonka hoidossa kuollut henkilö viimeisen sairautensa aikana oli, tai kuolinpaikan terveyskeskuslääkärin on saatuaan ilmoituksen kuolemasta viivytyksettä suoritettava ulkonainen ruumiintarkastus kuoleman toteamiseksi ja sen syiden sekä muiden olosuhteiden selvittämiseksi.

Lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen

Lääketieteellinen kuolemansyynselvitys tehdään, jos kuoleman tiedetään johtuneen sairaudesta ja vainaja on ollut viimeisen sairautensa aikana lääkärin hoidossa.

Lääkärin tekemä kuolemansyyntutkimus voi perustua lääkärin potilaan eläessä tekemiin tutkimuksiin, potilaan terveystietoihin tai lääketieteelliseen ruumiinavaukseen. Lääkäri kirjoittaa kuolintodistuksen näiden tietojen perusteella. Suurimmassa osassa kuolemista menetellään näin.

Lääketieteellinen ruumiinavaus voidaan tehdä, jos se on yleisen terveyden- ja sairaanhoidon kannalta tarpeellinen. Esimerkiksi jonkin harvinaisen sairauden kyseessä ollessa ruumiinavauksesta voi olla hyötyä taudin tutkimiselle. Ruumiinavaukseen on saatava vainajan lähimmän omaisen tai vainajalle muuten läheisen henkilön suostumus. Jos omaisia ei ole tai heitä ei tavoiteta suostumuksen saamiseksi, Terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) voi antaa luvan ruumiinavauksen suorittamiseen. Sitä ei voida kuitenkaan antaa, jos omaisen kielteinen kanta ruumiinavaukseen on tiedossa.

Ruumiinavaus on suoritettava myös silloin, jos vainajan lähiomainen tai muu vainajalle läheinen henkilö pyytää sitä, ja jos se voi tapahtua vaikeuttamatta terveydenhuollon toimintayksikön muuta toimintaa.

Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen

Oikeuslääketieteelliseen kuolemansyyn selvittämiseen kuuluu aina poliisitutkinta. Poliisin on suoritettava tutkimus kuolemansyyn selvittämiseksi silloin kun:

• kuoleman ei tiedetä aiheutuneen sairaudesta, tai kun vainaja ei viimeisen sairautensa aikana ole ollut lääkärin hoidossa
• kuoleman on aiheuttanut rikos, tapaturma, itsemurha, myrkytys, ammattitauti tai hoitotoimenpide, tai on syytä epäillä, että kuolema on aiheutunut jostain edellä mainitusta syystä
• kuolema on muuten tapahtunut yllättävästi

Poliisi voi tutkinnan ja esitietojen perusteella pyytää lääkäriä kirjoittamaan kuolintodistuksen, tai poliisi voi määrätä tehtäväksi oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen. Jos ruumiinavaus tehdään, oikeuslääkäri laatii kaikki kuolemaa ja kuolemansyytä koskevat asiakirjat. Suurimmassa osassa oikeuslääketieteellisiä tapauksia menetellään näin. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos huolehtii oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen järjestämisestä.

Kuolemasta ilmoittaminen ja hautauslupa

Kun lääkäri on todennut kuoleman, terveydenhuollon toimintayksikön, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen tai asianomaisen lääkärin on viipymättä ilmoitettava tieto kuolemasta väestötietojärjestelmään.

Jos kuolinpäivää ei kyetä kuoleman toteamisen yhteydessä määrittämään, edellä tarkoitetun toimijan on viipymättä ilmoitettava tieto kuolemasta väestötietojärjestelmään, kun kuolinpäivä on määritetty tai arvioitu.

Jollei ilmoitusta tehdä teknisen käyttöyhteyden välityksellä, tieto kuolemasta ilmoitetaan sille maistraatille, jonka toimialueella vainajalla oli kuollessaan kotikunta, tai jos kotikunta ei ole tiedossa, kuolinpaikan maistraatille.

Terveydenhuollon toimintayksikön tai asianomaisen lääkärin on kuitenkin ilmoitettava tieto kuolleena syntyneestä Kansaneläkelaitokselle.

Selvitettyään kuolemansyyn lääkärin on laadittava kuolintodistus ja annettava lupa hautaamiseen sille, joka on ilmoittanut huolehtivansa vainajan hautaamisesta tai tuhkaamisesta. Hautauslupa tai sen kopio voidaan luovuttaa myös taholle, joka hautauksesta tai tuhkauksesta huolehtivan toimeksiannosta hoitaa hautaukseen tai tuhkaukseen liittyviä käytännön järjestelyjä.

Jos kuolemansyyn selvittäminen viivästyy erikoistutkimuksen johdosta tai muusta vastaavasta syystä, lääkärin on suoritettuaan välittömästi ruumiiseen liittyvät tutkimukset annettava hautauslupa. Kuolemansyyn tultua selvitetyksi on lääkärin viipymättä laadittava kuolintodistus.

Terveydenhuollon toimintayksikön tai asianomaisen lääkärin on viipymättä, kuitenkin viimeistään kolmen kuukauden kuluessa kuoleman toteamisesta, lähetettävä kuolintodistus Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle.

Asiakirjat ovat salassa pidettäviä

Kuolemansyyn selvittämistä koskevat asiakirjat ovat salassa pidettäviä. Kuolemansyyn selvittämisestä annetun lain mukaan tietoa kuolemansyystä saa antaa vain tietyille tiedon saantiin oikeutetuille viranomaisille (esim. tuomioistuimelle tai Valviralle) ja sille, jonka hakemuksesta tai suostumuksella kuolemansyyn selvittämiseksi tarpeellinen toimenpide on suoritettu sekä vainajan lähiomaiselle tai muulle läheiselle sekä tietyissä tapauksissa vakuutus- ja eläkelaitoksille.

Käytännössä vainajan omaiselle annetaan yleensä jäljennös kuolintodistuksesta. Oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen yhteydessä ruumiinavauksen määrännyt poliisi antaa tiedot omaiselle.

Kuolemansyiden määrittelyn periaatteista

Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan kuolemansyyllä tarkoitetaan kaikkia niitä sairauksia, vikoja tai vammoja, jotka joko johtivat tai myötävaikuttivat kuolemaan, sekä niitä tapaturmaan tai väkivaltaan liittyneitä olosuhteita, joista vammat aiheutuivat. Kuolemansyy määritellään kaikkien vainajaa koskevien sairaustietojen ja muiden esitietojen sekä elämän aikana tehtyjen ja ruumiiseen kohdistuneiden tutkimusten perusteella.

Kuolintodistus on kaavamainen tiivistelmä vainajaa ja kuolemaa koskevista tiedoista. Kuolintodistuksessa kuolemansyyt on ryhmitelty seuraavasti: Kuolemaan johtaneet syyt (peruskuolemansyy, välivaiheen kuolemansyy, välitön kuolemansyy) ja Kuolemaan myötävaikuttaneet syyt.

Tilastokeskuksen määritelmän mukaan peruskuolemansyy on se tauti, joka on pannut alulle kuolemaan johtaneen sairaustilojen sarjan. Peruskuolemansyy voi olla sama kuin välitön kuolemansyy, mutta välitön kuolemansyy voi olla myös erillinen, peruskuolemansyystä aiheutunut sairaustila. Kuolintodistuksessa peruskuolemansyyn, välivaiheen kuolemansyyn ja välittömän kuolemansyyn on oltava lääketieteellisesti hyväksytyssä, loogisessa, peruskuolemansyystä alkavassa ja välittömään kuolemansyyhyn päättyvässä syy-seuraussuhteessa toisiinsa. Kuolintodistuksessa on mahdollista esittää vain yksi välittömään kuolinsyyhyn päättyvä tautitilojen tai tapahtumien syy-seurausketju. Jos vaihtoehtoja on tarjolla useita, lääkäri joutuu kuolintodistusta laatiessaan päättämään, mikä tauti- tai tapahtumaketjuista on se, jonka perussyy on lääketieteellisesti punniten merkittävin. Joudutaan pohtimaan, minkä vaihtoehtoisen perussyyn poistamisella kuolema olisi todennäköisimmin voitu estää tai ainakin siirtää kuoleman ajankohtaa myöhäisemmäksi. Tämä tekijä valitaan peruskuolemansyyksi ja kilpailevien syiden diagnoosit kirjataan kuolintodistukseen kuolemaan myötävaikuttaneina syinä.

Kuolintodistuksen tapahtumatiedot -kohdassa kuvataan lyhyesti kuoleman olosuhteet ja taustatekijät.

Kuoleman luokka määräytyy peruskuolemansyyn ja kuoleman olosuhteiden mukaan. Kuoleman luokkaa määritettäessä otetaan huomioon vainajaa koskevat lääketieteelliset havainnot, poliisitutkinnassa tapahtumapaikalta ja kuoleman olosuhteista saadut tiedot ja muu asiaa koskeva informaatio. Nykyisessä kuolin todistuksessa on esitetty vaihtoehtoina seuraavat kuoleman luokat: tauti, ammattitauti, tapaturma, lääketieteellinen hoito tai tutkimustoimenpide, itsemurha, henkirikos, sota ja epäselvä kuoleman luokka.

Kuolemansyyn selvittämistoiminnan ohjaus ja valvonta kuuluu Terveyden ja hyvinvoinninlaitokselle, jonka antamiin kuolintodistuslomakkeiden täyttöohjeisiin on linkki tämän verkkosivun lopussa.

Lääketieteellisten ja oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten määristä

Lääketieteellisten ruumiinavausten määrä on jatkuvasti vähentynyt. Kun lääketieteellisiä ruumiinavauksia vuonna 1975 tehtiin 9 044 (21 %:lle kuolleista), oli vuonna 2007 määrä 3 541 (7 %). Määrä on viime vuosina edelleen laskenut. Vuonna 2017 lääketieteellisiä ruumiinavauksia tehtiin 2 316 (4,3 %:lle kuolleista).

Oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten määrä lisääntyi kolmena vuosikymmenenä. Vuonna 1975 oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia tehtiin 6 418 (15 %:lle kuolleista) ja vuonna 2007 määrä oli 11 925 (24 %:lle kuolleista). Tämän jälkeen määrä on vähentynyt. Vuonna 2017 oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia tehtiin 8 514 (15,9 %:lle kuolleista).