Elämän loppuvaiheen hoito
Elämän loppuvaiheen hoito on kuolemaa lähestyvien ihmisten hoitamista esimerkiksi sairaaloissa, hoitokodeissa tai kotona. Hoidon tavoitteena on mahdollisimman hyvä elämänlaatu ja arvokas kuolema sekä läheisten tukeminen.
Elämän loppuvaiheessa tehdään usein potilaan asemasta ja oikeuksista annetussa laissa (finlex.fi) tarkoitettuja tärkeitä hoitopäätöksiä, esimerkiksi palliatiivinen eli oireenmukainen hoitolinjaus, saattohoitopäätös ja DNR-päätös (elvyttämättäjättämispäätös). Päätökset kirjataan hoitosuunnitelmaan, jonka tekemiseksi on usein hyödyllistä järjestää hoitoneuvottelu. Potilas voi myös tehdä hoitotahdon, jossa hän ilmaisee toiveita hoidon tai siitä kieltäytymisen suhteen.
Pitkälle edennyttä ja kuolemaan johtavaa tai henkeä uhkaavaa sairautta sairastavalle potilaalle tulee laatia yhdessä hänen kanssaan tai tarvittaessa hänen läheistensä kanssa hoitosuunnitelma. Tämä yleensä hoitoneuvottelun perusteella tehtävä suunnitelma sisältää keskustelut ja kirjaukset sairauden vaiheesta, hoitomenetelmistä ja niiden tavoitteista, hoitolinjauksesta, hoidon rajauksista, hoidosta vastaavasta tahosta sekä potilaan toiveista ja peloista sairauden edetessä ja kuoleman lähestyessä.
Hoitoneuvotteluun osallistuvat vointinsa mukaan potilas itse, lääkäri, omahoitaja sekä potilaan suostumuksella hänen läheisensä. Hyvin toteutetussa hoitoneuvottelussa potilas ja läheiset saavat tiedon ajankohtaisesta tilanteesta, vaikka taudin kulkua ei voitaisi ennustaa kovin tarkasti. Potilaalle ja hänen suostumuksellaan myös läheisille tulee kertoa ymmärrettävästi hoitopäätösten perusteet ja niiden vaikutus hoitoon. Yhteisymmärryksessä keskustellen tehdyt hoitopäätökset antavat potilaalle ja läheisille mahdollisuuden keskittyä potilaan oireiden helpottamiseen ja kuolemaan valmistautumiseen yleensä tutussa ja turvallisessa ympäristössä.
Potilasasiakirjoihin tulee tehdä merkinnät hoitoneuvotteluun osallistujista, keskustelun sisällöstä ja tehdyistä hoitopäätöksistä perusteineen sekä potilaan ja läheisten kannoista. Sairauden edetessä hoitosuunnitelmaa tulee tarkentaa. Mikäli potilas on laatinut hoitotahdon, toimii se tärkeänä osana hoitosuunnitelmaa.
Hoitotahto on hoitoa koskeva tahdonilmaisu siltä varalta, että henkilö ei pysty osallistumaan itseään koskeviin hoitopäätöksiin tajuttomuuden, sairauden, vanhuuden heikkouden tai muun vastaavan syyn vuoksi. Hoitotahtoon henkilö voi kirjata hoitoaan koskevia ohjeita ja toiveita; siinä voi myös esimerkiksi kieltäytyä (sinänsä lääketieteellisesti perustelluistakin) hoitotoimenpiteistä. Hoitotahto helpottaa niin läheisten kuin hoitoon osallistuvienkin toimintaa. Hoitoon osallistuvien on noudatettava potilaan hoitotahtoa. Potilaalla ei ole kuitenkaan subjektiivista oikeutta saada mitä tahansa hoitoa, vaan hoidon tulee olla aina lääketieteellisesti perusteltua.
Hoitotahto on hyvä laatia kirjallisesti. Potilaan olisi hyvä kertoa hoitotahdostaan ja sen sijainnista läheisilleen. Hoitotahdon voi laatia vapaamuotoisesti, valmiille lomakepohjalle ja myös suoraan Omakantaan. Potilas voi kuitenkin ilmaista hoitotahtonsa (esimerkiksi elvytys- eli DNR-kielto) myös suullisesti lääkärilleen, jolloin lääkärin on kirjattava se asianmukaisesti. Tieto hoitotahdosta on tärkeää kirjata myös potilastietojärjestelmään.
Käypä hoito -suosituksen mukaan palliatiivisella eli oireenmukaisella hoidolla tarkoitetaan kuolemaan johtavaa sairautta sairastavan potilaan ja hänen läheistensä aktiivista kokonaisvaltaista hoitoa, jolla pyritään ehkäisemään ja lievittämään kärsimystä ja vaalimaan elämänlaatua. Hoidon tarkoituksena ei ole pidentää eikä lyhentää potilaan elämää.
Oireenmukainen hoitolinjaus tarkoittaa tilannetta, jossa sairauden ennusteeseen ei voida enää vaikuttaa hoidoilla tai potilas ei sitä toivo. Hoitolinjaukseen kuuluu lääketieteellisesti hyödyttömien tai vain kärsimystä lisäävien hoitojen välttäminen eli hoidon rajaaminen, mutta hyvän oireenmukaisen hoidon tarjoaminen.
Oireenmukaiseen hoitoon siirtyminen on lääkärin tekemä tärkeä hoitopäätös, josta on keskusteltava potilaan tai jos hän ei pysty päättämään hoidostaan itse, läheisten kanssa. Päätöksestä on tehtävä potilasasiakirjoihin (hoitosuunnitelma) merkinnät, joista on käytävä oireenmukaisen hoidon sisällön lisäksi ilmi päätöksen tehnyt lääkäri, päätöksen lääketieteelliset perusteet, potilaan tai läheisen kanssa asiasta käydyn keskustelun sisältö ja potilaan tai läheisen kannanotto päätökseen. Hoidon loppuvaiheessa oireenmukainen hoito muuttuu usein saattohoidoksi.
Saattohoito on osa oireenmukaista hoitoa ja se ajoittuu oletetun kuolemanhetken välittömään läheisyyteen (viimeisiin päiviin tai viikkoihin). Saattohoidon tarkoituksena on tukea ja hoitaa yksilöllisesti kuolevaa ihmistä ja hänen läheisiään parhaalla mahdollisella tavalla inhimillisiä arvoja kunnioittaen. Saattohoidossa kuolevalla ihmisellä ja hänen läheisillään on mahdollisuus valmistautua lähestyvään kuolemaan.
Saattohoitopäätös on lääkärin tekemä tärkeä hoitopäätös, josta on keskusteltava potilaan kanssa tai jos hän ei pysty päättämään hoidostaan itse, läheisten kanssa. Saattohoitopäätös sisältää elvyttämättäjättämispäätöksen (DNR-päätös), mutta DNR-päätös voidaan kirjata myös erillisenä. Saattohoitopäätöksestä on tehtävä potilasasiakirjoihin (hoitosuunnitelma) merkinnät, joista on käytävä ilmi päätöksen tehnyt lääkäri, päätöksen lääketieteelliset perusteet, potilaan ja/tai läheisen kanssa asiasta käydyn keskustelun sisältö ja potilaan ja/tai omaisen kannanotto päätökseen.
Saattohoitoon ei kuulu aktiivinen kuolemaan auttaminen.
Elvyttämättäjättämispäätös eli DNR-päätös (do not resuscitate) on lääkärin tekemä tärkeä hoitopäätös pidättäytyä elvytystoimenpiteistä (mm. sydämen sähköinen rytminsiirto, paineluelvytys ja hengityksen avustaminen), kun potilas menee elottomaksi. DNR-päätöksellä ei rajata pois muita hoitomuotoja kuin elvytys. Mahdolliset muut hoidonrajauspäätökset (kuten päätös olla antamatta tehohoitoa tai kajoavaa hengityslaitehoitoa) lääkärin tulee tehdä erikseen.
DNR-päätös perustuu hoitavan lääkärin tekemään potilaan tilanteen yksilölliseen lääketieteelliseen arviointiin elvytystilanteen varalta. Sitä tehtäessä on otettava huomioon potilaan sairauksien ennuste ja tiedot potilaan jäljellä olevista voimavaroista. Tilanteessa arvioidaan ensisijaisesti sitä, onko elvytyksestä potilaalle enemmän haittaa vai hyötyä.
Lääkärin on DNR-päätöstä tehdessään keskusteltava potilaan kanssa tai jos hän ei pysty päättämään hoidostaan itse, läheisten kanssa. Muiden henkilöiden kuin potilaan itsensä kanssa käytävien keskustelujen tarkoituksena on selvittää, millainen hoito parhaiten vastaisi potilaan tahtoa. DNR-päätöksen tekee kuitenkin lääkäri ja siitä, kuten myös muista hoitoa rajaavista päätöksistä, on tehtävä potilasasiakirjoihin (hoitosuunnitelmaan) merkinnät, joista on käytävä ilmi päätöksen tehnyt lääkäri, päätöksen sisältö ja lääketieteelliset perusteet, potilaan ja/tai läheisen kanssa asiasta käydyn keskustelun sisältö ja potilaan ja/tai läheisen kannanotto päätökseen. Toimintayksikössä tulee olla ohjeistus DNR-päätöksen tekemisestä ja sen kirjaamisesta potilasasiakirjoihin.
Jos potilaan hoitopaikka vaihtuu, on uuden hoitavan lääkärin syytä ottaa kirjallisesti kantaa DNR-päätöksen voimassaoloon. Lääkäri voi hyväksyä DNR-päätöksen tekemällä asiasta potilasasiakirjamerkinnät. Potilaan terveydentilan muuttuessa lääkäri voi purkaa DNR-päätöksen. Asianmukaisesti tehtyä ja lääketieteellisesti perusteltua DNR-päätöstä ei kumota potilaan tai hänen läheisensä pyynnöstä.
Lääkärin tulee pääsääntöisesti keskustella merkittävistä hoitopäätöksistä, kuten DNR-päätöksestä henkilökohtaisesti potilaan tai omaisen kanssa. Poikkeustilanteissa tai esimerkiksi omaisen ja hoitopaikan pitkän välimatkan tai muiden tapaamisesteiden vuoksi, potilaan ja/tai omaisen suostuessa menettelyyn, keskustelu voidaan käydä myös etäyhteyksin. Etäyhteyksin käydyssä keskustelussa on erityisen tärkeä läpikäydä hoitopäätöksen sisältö ja perustelut ymmärrettävästi sekä varmistaa etäyhteyden toimivuus.
Suositus palliatiivisen hoidon palveluiden tuottamisesta ja laadun parantamisesta Suomessa : Palliatiivisen hoidon asiantuntijaryhmän loppuraportti (Valtioneuvoston julkaisuarkisto)
Muistisairaiden diagnostiikka ja hoito (Käypä hoito -sivusto)
Hoitotahto (thl.fi)
Palliatiivinen hoito ja saattohoito (Käypä hoito -sivusto)
STM 2010: Hyvä saattohoito Suomessa
Kuinka puhua potilaalle vakavasta sairaudesta toisella kotimaisella kielellä? -opas (Vaasan keskussairaala)
Palliatiivisen hoidon ja saattohoidon järjestäminen. Työryhmän suositus osaamis- ja laatukriteereistä sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujärjestelmälle (Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2017:44, pdf)
Valtakunnallinen terveydenhuollon eettinen neuvottelukunta (ETENE)
Suomen palliatiivisen hoidon yhdistys (sphy.fi)
Sosiaali- ja terveysministeriön ohje kunnille ja palveluntuottajille koronavirustartuntojen ehkäisystä ympärivuorokautisen hoidon ja huolenpidon toimintayksiköissä 15.5.2020 (STM 15.5.2020, pdf)