Kansainväliset adoptiot

Suomi on sitoutunut ns. Haagin adoptioyleissopimukseen, jonka periaatteiden mukaisesti kansainvälinen adoptiotoiminta on keskitetty maassamme Suomen adoptiolautakunnalta toimiluvan saaneille adoptiopalvelunantajille. Kansainvälisissä adoptioissa on siten lähtökohtaisesti aina, kun mahdollista, käytettävä adoptiopalvelunantajaa. Jokaisella palvelunantajalla on adoptiolautakunnan myöntämä toimilupa yhteistyöhön ulkomaisen palvelunantajan kanssa.

Ulkomailla olevan lapsen adoptio palvelunantajan kautta

Suomessa toimii kolme adoptiopalvelunantajaa:

1. Interpedia ry (interpedia.fi)

2. Pelastakaa Lapset ry:n kansainvälinen adoptiopalvelu (pelastakaalapset.fi)

3. Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala (ei uusia asiakkaita) (hel.fi)

Palvelunantajilla on tällä hetkellä toimilupia yhteensä 8 maan kanssa. Ne ovat Etelä-Afrikka, Kiina, Thaimaa, Kolumbia, Intia, Filippiinit, Bulgaria ja Taiwan. Maakohtaista tietoa löytyy adoptiopalvelunantajien sivuilta.

Palvelumaksut ja kulukorvaukset:

Adoptiolaki edellyttää, että kansainväliset adoptiot toteutetaan ensisijaisesti kansainvälisen adoptiopalvelunantajan välityksellä.  Adoptiopalvelu on maksullista. Adoptiolaki ja kansainväliset sopimukset lähtevät siitä, että adoptiopalvelunantaja ei saa tavoitella toiminnallaan voittoa.

Maksuista löytyy tarkempaa tietoa palvelunantajien verkkosivuilta:

• Interpedia ry, Adoption kustannukset (interpedia.fi)
• Pelastakaa Lapset ry:n kansainvälinen adoptiopalvelu, Adoptiot (pelastakaalapset.fi)
• Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala (ei uusia asiakkaita) (hel.fi)

Ulkomailla olevan lapsen adoptio ilman palvelunantajaa

Poikkeustapauksissa adoptiopalvelunantajaa ei voi käyttää.

Adoptioluvan ilman palvelunantajaa tapahtuvaan adoptioon voi saada lähinnä siinä tapauksessa, että adoptoitava lapsi on hakijan lähisukulainen, ja adoptoitavan lapsen alkuperämaassa ei toimi suomalaista palvelunantajaa.

Myös tässä tapauksessa hakijan on ennen luvan hakemista saatava Suomessa adoptioneuvontaa.

Jotta adoptioluvan myöntämistä ilman palvelunantajaa tapahtuvaan adoptioon voidaan harkita, on esitettävä adoptiolautakunnalle riittävä selvitys siitä, että lapsi on kansainvälisen adoption tarpeessa (esim. orvoksi jäänyt sukulaislapsi). Ensin pitää kuitenkin olla selvitettynä, voiko lapsi jäädä asumaan synnyinmaahansa esimerkiksi muiden lähisukulaistensa luokse. Adoptiolautakunnan on ilman palvelunantajaa tapahtuvissa adoptioissa arvioitava, onko suunniteltu adoptio lapsen edun mukainen. YK:n lapsen oikeuksien yleissopimuksen 21 artiklan ja Haagin kansainvälisiä adoptioita koskevan yleissopimuksen 4 artiklan mukaan kansainvälisissä adoptioissa tulee lisäksi noudattaa subsidiariteettiperiaatetta. Kansainvälistä adoptiota voidaan harkita vasta, jos on ensin riittävästi tutkittu, voidaanko lapsi adoptoida tai sijoittaa sijaisperheeseen tai jollakin muulla sopivalla tavalla hoitaa hänen omassa maassaan. Adoptiolautakunnan on subsidiariteettiperiaatteen mukaisesti tarkasteltava, voisiko lapsi kansainvälisen adoption sijasta kasvaa alkuperävaltiossaan joko omassa perheessään tai esimerkiksi siellä mahdollisesti olevien muiden lähisukulaistensa luona.

Kun adoptiolautakunta käsittelee hakemusta ilman palvelunantajaa tapahtuvaan adoptioon, sen on riittävällä tavalla voitava varmistua siitä, että adoptio on lapsen edun mukainen ja lapsi on kansainvälisten sopimusten mukaisesti adoptiovapaa. Koska hakijalla ei ole adoptiopalvelunantajaa, on tarvittavien asiakirjojen hankkiminen, käännättäminen, legalisointi ym. hakijan itsensä hoidettava. 

Vaaditut asiakirjat ja asiakirjojen legalisointi ilman palvelunantajaa tapahtuvassa adoptiossa

Kun haetaan adoptiolupaa ilman palvelunantajaa toteutettavaan adoptioon, hakijan on esitettävä adoptiolautakunnan edellyttämät selvitykset.

Lautakunta voi vaatia mm. seuraavansisältöisiä asiakirjoja:

• hakijaa itseään koskevat tarvittavat asiakirjat
• asiakirjanäyttö sukulaisuussuhteesta (lähisukulainen)
• tarvittaessa lähisukulaisuuden todistamiseksi voidaan teettää DNA-tutkimus
• lapsen syntymätodistus
• lapsen alkuperämaan sosiaaliviranomaisten laatima selvitys siitä, miksi lapsi ei voi jäädä asumaan biologiseen perheeseensä
• lapsen alkuperämaan sosiaaliviranomaisen laatima selvitys siitä, että lapsen biologiset vanhemmat ovat saaneet adoptioneuvontaa ja ymmärtävät adoption merkityksen
• muut adoptiolautakunnan edellyttämät selvitykset ja asiakirjat

Asianmukainen asiakirjanäyttö vaaditaan adoptiolupaprosessissa, lapsen oleskelulupaa haettaessa sekä lapsen väestörekisteriin merkitsemistä varten maistraatissa (mikäli adoptiolupa on myönnetty). Kaikkien ulkomaisten asiakirjojen pitää olla suomen, ruotsin tai englannin kielelle käännettyinä ja laillistettuina. Tarvittaessa hakija voi joutua matkustamaan alkuperämaahan korjaamaan mahdolliset puutteelliset laillistukset.

Hakija vastaa itse kaikkien asiakirjojen hankkimisesta, niiden käännättämisestä ja laillistamisesta sekä niihin liittyvistä kustannuksista. Hakija vastaa myös muiden mahdollisesti tarvittavien selvitysten (esim. DNA-testit) kustannuksista.

Asiakirjojen laillistus eli legalisointi

Jotta ulkomailla laadittu ulkomaan viranomaisen antama asiakirja saisi tarkoitetun oikeusvaikutuksensa Suomessa, on asiakirja laillistettava (eli legalisoitava). Asiakirjan laillistaminen on asiaan osallisten oikeusturvaan ja hallinnon luotettavuuden varmistamiseen liittyvä toimenpide, jolla varmistetaan se, että asiakirjan antaneella taholla on ko. maassa sen maan lakien mukaan oikeus tällaisen asiakirjan antamiseen.

Laillistaminen tehdään kahdella eri tavalla riippuen siitä, onko kyseinen maa liittynyt Haagin ulkomaisten yleisten asiakirjojen laillistamisvaatimuksen poistamisesta tehtyyn yleissopimukseen vuodelta 1961 (ns. Apostille -sopimus).

1. Jos asiakirja on annettu ns. apostille -maassa, asiakirjan oikeellisuus varmennetaan maan toimivaltaisen viranomaisen antamalla apostille -todistuksella. Todistuksella varmennetaan asiakirjassa oleva allekirjoitus, asiakirjan allekirjoittajan asema ja tarvittaessa asiakirjassa oleva sinetti tai leima.
2. Muissa kuin ns. apostille -maissa asiakirjojen oikeellisuuden laillistaa kyseisen maan ulkoministeriö, minkä jälkeen siinä maassa toimivaltainen Suomen edustusto laillistaa asiakirjan liittämällä siihen todistuksen edellä mainitun ulkoministeriön virkamiehen oikeudesta antaa ko. todistus. Mikäli ko. maassa ei ole Suomen edustustoa eikä kyseinen maa kuulu minkään Suomen edustuston toimipiiriin, saattaa joissakin tapauksissa olla mahdollista laillistuttaa asiakirjat toisen pohjoismaan edustustossa (pois lukien Norja).

Koska Länsi-Afrikan alueella on liikkeellä paljon asiakirjaväärennöksiä, on länsi-afrikkalaisen asiakirjan laillistamisen edellytyksenä se, että asiakirjan aitous on ensin selvitetty. Vastuu asiakirjan aitoudesta on hakijalla, mistä syystä hän on velvollinen toimittamaan asiakirjan edustuston ja ulkoministeriön seurannassa olevalle lakiasiaintoimistolle asiakirjan aitouden tutkimiseksi. Hakija vastaa myös aitouden varmistamisesta syntyvistä kustannuksista. Koska kaikki Pohjoismaat eivät edellytä Länsi-Afrikan asiakirjoilta aitoustodistusta, ei Suomeen esitettäviä asiakirjoja tuolta alueelta ole mahdollistaa laillistaa toisessa Pohjoismaan edustustossa.

• Lisätietoa asiakirjojen laillistamisesta maakohtaisesti https://um.fi/suomi-ulkomailla
• Lisätietoa länsi-afrikkalaisten asiakirjojen laillistamis- ja verifiointimenettelystä Suomen Abujan suurlähetystön sivuilla: http://www.finlandnigeria.org/public/default.aspx?nodeid=41913&contentlan=1&culture=fi-FI

Asiakirjat tulee olla suomeksi, ruotsiksi tai englanniksi. Muunkieliset asiakirjat tulee käännättää virallisella kääntäjällä. Auktorisoidut kääntäjät Suomessa: http://www.oph.fi/koulutus_ja_tutkinnot/auktorisoidut_kaantajat  Jos asiakirjat on käännätetty ulkomailla, tulee myös käännös laillistaa.

Adoptiolautakunta varoittaa: Itsenäisiin adoptioihin liittyy riskejä

Suomi on Haagin kansainväliseen adoptiosopimukseen sitoutunut maa, jonka yhtenä tavoitteena on ennaltaehkäistä lapsille riskialttiita itsenäisiä adoptioita.

Vuoden 2012 adoptiolaki tiukensi adoption edellytyksiä Suomessa. Lain tarkoituksena on ehkäistä itsenäisiin adoptioihin liittyviä riskejä, kuten lapsikauppaa. Tavoitteena on myös varmistaa lapsen tosiasiallinen tarve kansainväliseen adoptioon. Lapsen edun turvaa parhaiten adoptio tehtävään toimiluvan saaneen kansainvälisen palvelunantajan välityksellä. Kansainvälistä adoptiopalvelua antavat Helsingin kaupungin sosiaali- ja terveystoimiala, Interpedia ry ja Pelastakaa Lapset ry.

Suomessa asuvan henkilön, joka haluaa adoptoida lapsen ulkomailta, pitää adoptiolain mukaan, riippumatta kansalaisuudestaan, saada adoptiolautakunnan lupa sekä adoptioneuvontaa ja kansainvälistä adoptiopalvelua.

Lapsen adoptointi itsenäisesti, ohi lakisääteisen prosessin, sisältää monia epävarmuustekijöitä ja riskejä. Näitä ovat muun muassa:

• Adoptio ei ole pätevä Suomessa.
• Helsingin käräjäoikeus ei vahvista adoptiota, johon olisi tullut hakea lupa.
• Lapsi ei saa matkustusasiakirjaa tai maahantulolupaa Suomeen.
• Lapsi ei saa Suomen kansalaisuutta.
• Lapsen tausta on selvittämättä ja/tai siihen liittyy väärinkäytöksiä.