Yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon lupahallinnon keskittäminen Valviralle toisi säästöjä ja joustavoittaisi lupaprosessia
Yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon lakiuudistusta valmistellaan parhaillaan. Nyt näyttää olevan paineita siihen, että yksityisen sosiaali- ja terveydenhuollon lupahallinto haluttaisiin palauttaa kokonaan aluehallintovirastoille, joiden tehtävänä se oli vuoteen 2009 asti. Tuolloin säädettiin ensimmäisen kerran ns. valtakunnallisesta luvasta, jonka myöntäminen tuli Valviran tehtäväksi. Lainsäätäjä on pyrkinyt vähentämään palveluntuottajien tarvetta asioida useiden lupaviranomaisten kanssa. Samalla on haluttu lisätä lupakäytäntöjen yhdenmukaisuutta ja ennakoitavuutta. Valtakunnallinen lupa tulee kysymykseen silloin, kun palvelujen tuottaja toimii useamman kuin yhden aluehallintoviraston alueella.
Valvira ei kannata lupahallinnon hajauttamista nykyisestä. Yksityistä lupahallintoa ja siihen liittyvää asiantuntemusta on lainsäädännön muutoksin siirretty johdonmukaisesti Valviralle. Lupahallinnon hajauttaminen uudelleen johtaisi palvelujen tuottajien kannalta epätarkoituksenmukaiseen ja raskaaseen hallintoon. Koko lupahallinnon siirtoa aluehallintovirastoille perustellaan alueellisella näkemyksellä ja paikallisella harkinnalla. Tämä on kokemusten valossa osoittautunut myös riskitekijäksi palvelujen tuottajien yhdenvertaisen kohtelun ja yhdenmukaisten ratkaisujen näkökulmasta. Se ei edistä myöskään palvelujen käyttäjien yhdenmukaista kohtelua. Asioiminen yhden viraston kanssa ja päällekkäisen työn vähentäminen viranomaisten kesken joustavoittaa lupaprosessia ja tuo merkittäviä taloudellisia säästöjä.
Yksityistä lupahallintoa ja siihen liittyvää asiantuntemusta on lainsäädännön muutoksin siirretty johdonmukaisesti Valviralle. Lupahallinnon hajauttaminen uudelleen johtaisi palvelujen tuottajien kannalta epätarkoituksenmukaiseen ja raskaaseen hallintoon.
Tuleva sote-uudistuksen malli ei ole vielä tiedossa. Joka tapauksessa on otettava huomioon se, että lupahallinnon rakenne ei saa olla uhka kilpailuneutraliteetille tai elinkeinovapaudelle. Yksityinen sosiaali- ja terveydenhuolto jatkaa kasvuaan. Ennusteiden mukaan sen osuus kaikista sote-palveluista voi muutaman vuoden kuluttua olla jopa 40 %.
On vankkoja perusteita keskittää näin laaja lupahallinto ja siihen sisältyvä ennakoiva valvonta yhdelle viranomaiselle. Valvirassa on jo laaja asiantuntemus sekä työkalut lupahallinnon hoitamiseksi. Lupahallinnon toimintaa Valvirassa tukevat asiantuntemus sosiaali- ja terveydenhuollon valtakunnallisessa valvonnassa, samoin asiantuntemus terveydenhuollon laitteiden ja tarvikkeiden osalta. Valvirassa ovat valmiina rekisterit ja osaava henkilökunta ammattioikeuksien (Terhikki) ja palvelujen antajien rekisteröintiä varten. Lainsäätäjän vastaikään hyväksymä sosiaalihuollon ammattihenkilöiden rekisteröinti ja valvonta tuo Valviralle uusia tehtäviä, jotka myös palvelevat lupien myöntämistä palveluntuottajille.
Valvira on lupahallinnon ohella ohjannut aluehallintovirastoja toimintaperiaatteiden, menettelytapojen ja ratkaisukäytäntöjen yhdenmukaistamiseen lupahallinnossa ja valvonnassa. Valvira ja aluehallintovirastot pitävät yhdessä valtakunnallista yksityisten palvelujen antajien rekisteriä (Valveri). Tietojärjestelmän toimivuudesta vastaa Valvira. Valvira on tänä vuonna käynnistänyt sähköisen asioinnin projektin (Ystis). Sähköinen asiointi on jo nyt mahdollista toimintakertomusten antamisessa. Lupahallinto sähköistyy kokonaan vuoden 2016 alussa.
Valvira on saanut palvelujen tuottajilta myönteistä palautetta asiakastyytyväisyyskyselyissä, ja vuorovaikutuksellinen yhteistyö heidän kanssaan on saanut kiitosta.
Sote-uudistuksen valmistelu jatkuu. Sosiaali- ja terveydenhuollon rakennetta koskevat ratkaisut tulevat todennäköisesti muuttamaan valvonnan alueellisia vastuita. Reaktiivisen valvonnan vaikuttavuudelle alueellisella läheisyydellä on merkitystä. Toimintaedellytyksiä arvioivassa lupahallinnossa samanlaista tarvetta ei ole. Yksityisiä palveluja koskevan lainsäädännön keskeiseksi tavoitteeksi on asetettu menettelytavoiltaan kevyt, ennakkoon tehtäviä tarkastuksia minimoiva lainsäädäntö, jossa lupamenettelystä siirryttäisiin mahdollisuuksien mukaan ilmoitusten perusteella tapahtuvaan rekisteröintiin. Silloin, kun tarkastuksia tarvitaan, voidaan käyttää alueilla olevaa asiantuntemusta nykyistä laajemmin, myös ostopalveluna.