Yhdessä uutta oppimassa
Valvira ja aluehallintovirastot osallistuvat aktiivisesti uuden valtion lupa- ja valvontaviraston (Luova) suunnitteluun ja toimeenpanoon. Valvira järjesti osana Luova-viraston sote-toimialan valmistelua sen ja aluehallintovirastojen asiantuntijaryhmälle vierailun Ruotsiin sote-palveluiden valvonnasta vastaavaan Inspektion för vård- och omsorg (IVO) -virastoon. IVO valvoo terveyden- ja sairaanhoitoa sekä sosiaalipalveluja, ja sillä on kuusi alueosastoa eri puolilla Ruotsia ja yhteisten toimintojen osastoja sen päätoimipaikassa Tukholmassa. IVO on paikkariippumattoman organisaation ja alueorganisaation hybridi, jossa mm. sote-toimialan kaikki luvat käsitellään keskitetysti ja jokaisella kuudella alueosastolla on oma erityinen valtakunnallinen vastuualueensa. Valvontakäynnit tehdään pääosin alueellisina toimintoina, samoin mm. kantelut käsitellään pääosin alueosastoilla.
Luova-virastoa suunnitellaan toimimaan monipaikkakuntamallilla, alueilla läsnä ollen ja alueellista asiantuntijuuttaan hyväksikäyttäen, mutta ei alueellisesti organisoituna. Luova-viraston toimeenpanohankkeen hanketoimiston tuleville Luovan asiakkailleen tekemän verkkoaivoriihen perusteella laintulkinnan yhdenmukaisuus ja asiakkaiden yhdenvertainen kohtelu ovat viranomaisen asiantuntijuuden ohella tuleville asiakkaille keskeisen merkityksellisiä. Valtakunnallinen toiminta edistää toivottua yhdenmukaisuutta, mutta alueellisen asiantuntijuuden merkitys on Ruotsin kokemusten perusteella myös tärkeää.
IVOssa luodaan valvonnan urapolku
IVO aloitti toimintansa viisi vuotta sitten noin 700 henkilöstä koostuvan henkilöstön yhteisellä yhdenmukaisiin toimintatapoihin sitouttavalla tapahtumalla. Sen jälkeen työtä yhdenmukaisten ratkaisukäytäntöjen edistämiseksi on tehty monella tavalla. IVOssa luotetaan tutorointiin osana uuden henkilön työhön perehdyttämistä. Kyse ei kuitenkaan ole pelkästään uuden rekrytoivan tutoroinnista, vaan tutorointi on osa henkilöiden pitkäaikaista urapolkua valvonnan erilaisiin tehtäviin korkean tason asiantuntijaksi, kehittäjäksi, asioiden ratkaisijaksi tai esimieheksi.
IVOssa näkyy vahvana ajatus siitä, että valvonta on ura, johon tulee kouluttaa ja perehdyttää. Valvonta vaatii erityistä asiantuntemusta ja viranomaistoimijoilla on ammattitaitoa kouluttaa siihen, tutkimus- ja koulutuslaitoksien avustuksella. Valvonta urana tarkoittaa myös sitä, että uusi työntekijä tulee koulutus- ja kokemustaustallaan työhön ja omaksuu uuden roolin, joka ei ole se, johon henkilö on alun perin koulutettu, vaan lähes ”uusi ammatti”, valvontaviranomaisrooli.
Sote-palvelujärjestelmän valvonnan haasteet ovat Ruotsissa ja Suomessa paljolti samoja, joten myös ratkaisuista voidaan oppia puolin ja toisin.
Tavoitteena on, että kaikki uudet valvontatyöhön rekrytoidut IVOlaiset osallistuvat systemaattiseen valvontakoulutukseen. Kymmenestä kaksipäiväisestä moduulista koostuva koulutus kestää noin neljä kuukautta. Moduulit toteutetaan osin lähiopetuksena ja osin etätehtävinä. Lähipäivien välillä koulutettavat työskentelevä kukin omassa yksikössään ja voivat reflektoida teoriaopintoja käytännössä työssään. Moduulien aiheita ovat mm. valvonnan lainsäädäntö, asiakasnäkökulma ja valvonnan menetelmät sekä viestintä. IVOssa aloittaa syksyllä myös uusi, kaikille työntekijöille tarkoitettu ns. IVO-koulu, joka huolehtii viraston täydennyskoulutuksesta.
Toimintaa yhdenmukaistetaan monin tavoin
Käytännön lupa- ja valvontatyössä päätöksistä viestiminen on yksi toiminnan yhdenmukaistamisen keino. Osalla päätöksistä on toisia vahvempi periaatteellinen luonne tai muutoin suurempi merkitys. Kaikki tällaiset linjaavat päätökset (principiella beslut) julkaistaan anonymisoituina IVOn verkkosivuilla.
Ns. osastolakimiehillä on keskeinen merkitys yhdenmukaisten ratkaisukäytäntöjen seuraamuksien muodostamisessa. Nimetyt osastolakimiehet kokoontuvat säännöllisesti ja näihin kokouksiin tuodaan käsiteltäväksi asioita, jotka vaativat laajaa osastorajat ylittävää pohdintaa erityisesti seuraamuksien harkinnassa. Kokous tuottaa tarvittaessa ei-sitovan ns. ennakkoratkaisun asiasta vastuussa olevan osaston päätöksenteon tueksi.
Sisarvirastovierailut edistävät yhteistyötä ja toisilta oppimista
Sote-palvelujärjestelmän valvonnan haasteet ovat Ruotsissa ja Suomessa paljolti samoja, joten myös ratkaisuista voidaan oppia puolin ja toisin. Myös naapurimaassa painitaan kanteluiden ruuhkien kanssa. Apua toivotaan viime vuoden vaihteessa voimaantulleesta laista, jonka mukaan kantelut käsitellään ensisijaisesti toimintayksiköissä, mikäli asia ei edellytä viranomaiselta välittömiä toimenpiteitä. Tässä kohdin olemme edellä Ruotsia: vastaava lainsäädäntö on ollut Suomessa vuoden 2015 alusta ja kantelijoiden, toimintayksiköiden ja valvontaviranomaisten kokemukset siitä ovat pääsääntöisesti erittäin hyviä.
Pohjoismaiset sisarvirastot ovat Suomelle tärkeimpiä vertaisorganisaatioita ja sisarvirastovierailut tärkeä osa kansainvälistä yhteistyötä ja toisilta oppimista. Erityisesti IVOn systemaattinen täydennyskoulutus on toiminto, josta voidaan ottaa mallia.
