Varautuminen kuuluu meille kaikille
Lainsäädäntö velvoittaa viranomaiset varautumaan erilaisiin häiriötilanteisiin. Varautuminen ei kuitenkaan kuulu vain viranomaisille, vaan se on myös kaikkien kansalaisten velvollisuus. Puhutaan paljon kotivarasta ja siitä, miten kaikilla pitäisi olla elintarvikkeita, lääkkeitä ja muuta tarpeellista selviytymiseen 72 tunnin ajalle. Kotivara ei tarkoita elintarvikkeiden hamstraamista varaston perukoille vaan sitä, että kotivaraa käytetään ja täydennetään jatkuvasti esimerkiksi siten, että kotona on aina kaksi kiloa vehnäjauhoja. Kotivara turvaa selviytymisen kotitalouden omissa pienissä häiriötilanteissa, kuten esimerkiksi flunssan iskiessä.
Me viranomaiset varaudumme häiriötilanteisiin ja poikkeusoloihin. Häiriötilanteet ovat normaalioloissa tapahtuvia häiriöitä. Tällainen tilanne voi olla vesijohtoputken katkeaminen tai liikenne- tai ydinvoimalaitoksen onnettomuus. Poikkeusolot ovat järeämpiä tilanteita, joissa kansakuntaa kohtaa vakava uhka, kuten pandemia tai aseellinen uhka. Poikkeusoloissa meitä suojaa valmiuslaki, jonka käyttöönoton hallitus toteaa yhdessä presidentin kanssa. Näin kävi maaliskuussa 2020, kun koronavirus levisi voimakkaasti ja muuttui pandemiaksi.
Ympäristöterveydenhuollon viranomaiset turvaavat terveellistä ja turvallista elinympäristöä
Ympäristöterveydenhuollon viranomaisten tehtävänä on turvata kaikille terveellinen ja turvallinen elinympäristö. Tämä tarkoittaa sitä, että kaikissa tilanteissa on tarjolla puhtaita elintarvikkeita, juomavettä, uimavettä sekä puhdas elinympäristö − eläinten hyvinvointia unohtamatta. Terveystarkastajat, elintarviketarkastajat, eläinlääkärit ja muut ympäristöterveydenhuollon viranomaiset huolehtivat näistä kaikissa tilanteissa, myös häiriötilanteissa. Siksi on varauduttava ennakkoon laatimalla suunnitelmia häiriötilanteiden varalle.
YMPPI21 -valmiusharjoitus testasi suunnitelmien toimivuutta
Eri tilanteiden varalle laaditut suunnitelmat ovat vain toimintaohjeita, joiden todellinen testaus tapahtuu joko todellisessa häiriötilanteessa tai harjoituksessa. Tällaisen testin eli valtakunnallisen ympäristöterveydenhuollon valmiusharjoituksen järjestimme kaikille Suomen kunnille yhdessä Ruokaviraston kanssa elokuun lopulla. Valtakunnallisen valmiusharjoituksen organisointi ei kuitenkaan ole vain kahden kauppa, vaan siihen tarvitaan joukko asiantuntijoita. Harjoituksen ideointiin ja suunnitteluun saimme apua maa- ja metsätalousministeriöltä ja sosiaali- ja terveysministeriöltä sekä myös aluehallintovirastoilta. Asiantuntijalaitoksina mukana olivat Terveyden ja hyvinvoinnin laitos, Työterveyslaitos ja Pelastusopisto.
Useimmiten ympäristöterveydenhuollossa törmätään mikrobiologisiin ongelmiin, kuten norovirusepidemian leviämiseen ruuan tai juomaveden välityksellä, mutta me halusimme jotain erilaista. Siksi harjoittelun aiheeksi valikoitui kemiallinen saastuminen. Harjoituksen lähtökohtana oli tieliikenneonnettomuus, jossa erilaisia kemikaaleja pääsi ympäristöön. Joidenkin mielestä tilanne oli liian mielikuvituksellinen ja ehkä niin olikin, mutta sen ei annettu häiritä harjoitusta. Harjoituksen tavoitteena oli testata kunkin yksikön toimintaa tilanteen aikana - toimivatko suunnitelmat, olivatko kaikkien tarvittavien tahojen yhteystiedot selvillä, keneltä ja mistä saadaan tarvittavaa asiantuntija-apua.
Osa koki harjoituksen hankalaksi, koska kemikaalivalvonta ei enää kuulu ympäristöterveydenhuollon toimivaltaan. Harjoituksessa kemikaalit kuitenkin saastuttivat kaikkia ympäristöterveydenhuollon sektoreita, kuten eläinten laidunmaita, meijereitä sekä juoma- ja uimavesiä. Tällaisessa tilanteessa on syytä tunnistaa, että kaikkea ei voi tehdä itse, vaan on turvauduttava alan asiantuntijoiden apuun. On tunnistettava oman osaamisensa rajat ja osattava pyytää apua, kun sitä tarvitaan. Kemikaalien kulkeutuminen ja kemiallisten aineiden vaikutusten arviointi vaatii omaa erityisosaamista.
Onnistunut harjoitus
Harjoituksemme onnistui yli odotusten, ja lähes kaikki Suomen 62 valvontayksikköä osallistui harjoitukseen. Mutta mistä tunnistaa onnistuneen harjoituksen? Siitäkö että kaikki meni ohjekirjan mukaan ja kaikkeen annettiin oikeat vastaukset? Ehei, onnistuneen harjoituksen tunnistaa harjoittelijoiden omista huomioista, että emme osaakaan kaikkea eikä kaikki toimi, kuten suunnitelmiin on kirjattu. Hyvän harjoituksen jälkeen on sekä henkisesti että fyysisesti poikki. YMPPI21 oli meille harjoituksen suunnittelijoille suuri ponnistus.
Tärkeintä harjoituksen jälkeen on purkaa tilanne ja katselmoida tekemistä kriittisesti. Harjoitukseen voi myös pyytää mukaan ulkopuolisen tarkkailijan, joka seuraa harjoituksen etenemistä ja antaa oman arvionsa toiminnasta harjoituksen jälkeen. Kehittämiskohteiden huomaaminen on avain valmiuden parantamiseen, jotta seuraavalla kerralla joko harjoituksessa tai todellisessa häiriötilanteessa asiat hoituvat parhaalla mahdollisella tavalla.
Harjoituksiin on syytä ottaa aina mahdollisuuksien mukaan koko henkilöstö, koska kuten sanotaan, vahinko ei tule kello kaulassa. Häiriötilanne voi tapahtua aikana, jolloin valmiudesta vastaava henkilö ei ole paikalla. Siksi koko henkilöstöllä on oltava tiedossa organisaation valmiussuunnitelma, johon kaikki ovat velvollisia tutustumaan ennakkoon.
Vaikka kukaan meistä ei toivo onnettomuuksia, niin niitä sattuu, ja siksi niihin pitää varautua ja valmistautua. Pelkkä kirjallinen ohjeistus ei korvaa harjoittelua, vaan vasta harjoiteltaessa suunnitelmien toimivuus todella testataan. Hyvin harjoiteltu on puoleksi tehty.
Tällaisille harjoituksille on selvästi tarvetta, ja osallistujat toivoivat jatkossa säännöllisiä vuosittaisia harjoituksia. Idea seuraavan harjoituksen aiheeksi onkin mielessäni jo muhimassa.
