Vanhuksia hoitavan henkilöstön määrää, rakennetta ja osaamista valvotaan monin keinoin

13.6.2022 11:45

Valviran ja aluehallintovirastojen mukaan hoiva-avustajien määrää vanhusten ympärivuorokautisissa palveluissa voidaan lisätä. Ensisijaista on kuitenkin henkilöstörakenteen ja osaamisen monipuolistaminen, jonka vanhuspalvelulain mukainen henkilöstön vähimmäismitoituksen nousu mahdollistaa. Yksi vanhuspalvelulain keskeisimmistä tavoitteista on ollut parantaa asiakas- ja potilasturvallisuutta varmistamalla, että hoidosta ja huolenpidosta vastaavaa henkilöstöä on riittävästi.

Miten henkilöstön määrää ja rakennetta ja palvelun laatua sitten valvotaan? Miksi hoiva-avustajien määrää on rajattu? Yksityisten vanhuspalvelujen tuottajien lupahakemuksia käsittelevä ylitarkastaja Anssi Tulkki ja sosiaalihuollon valvontaa tekevä ylitarkastaja Anna Sihvola Valvirasta kertovat, että valvonnan tarkoituksena on varmistaa, että osaavaa henkilöstöä on riittävästi, jotta vanhukset saisivat laadukkaita ja turvallisia palveluja.

Valvonta muodostuu palveluntuottajan omasta valvonnasta, järjestämisvastuussa olevan kunnan tekemästä valvonnasta sekä aluehallintovirastojen ja Valviran tekemästä viranomaisvalvonnasta.

Suurimman vastuun valvonnasta kantaa palvelujen tuottaja itse

Palveluntuottajilla itsellään on päävastuu huolehtia siitä, että toiminta on lainsäädännön ja viranomaisohjeiden mukaista. Palveluntuottajat vastaavat palvelujen laadusta, turvallisuudesta ja asianmukaisuudesta.

Hoiva-avustajien määrää on nyt mahdollista lisätä, mutta toiminnasta vastaavan täytyy omalla valvonnallaan varmistaa, että henkilöstön määrä ja rakenne vastaavat kaikissa työvuoroissa asiakkaiden yksilöllisiä tarpeita. Työvuorosuunnittelussa on huomioitava, että työntekijät tekevät työvuoronsa aikana niitä tehtäviä, joihin heillä on koulutuksen kautta saatu osaaminen.

”Toiminnasta vastaavan on huolehdittava, että hoiva-avustajien työtehtävät kohdentuvat asiakkaiden perustarpeista huolehtimiseen ja niissä avustamiseen. Hänen täytyy myös varmistaa, että hoiva-avustajilla on tehtäviinsä koulutuksen kautta saatu osaaminen.”

Sihvolan mukaan palveluntuottajan omavalvontaan kuuluu varmistaa, että jokainen hoivakodin asiakas tapaa säännöllisesti sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilön.

”Yhdenkään asiakkaan hoito ja huolenpito ei saisi olla pelkästään hoiva-avustajan vastuulla, vaikka asiakkaan toimintakyky olisi keskimääräistä parempi”, hän sanoo.

Toiminnasta vastaavan on huolehdittava, että yksikköön on laadittu omavalvontasuunnitelma, joka on laadittu yhdessä henkilöstön kanssa. Suunnitelman avulla on tavoitteena tunnistaa, ehkäistä ja tarvittaessa nopeasti korjata palveluissa esiintyvät epäkohdat ja riskiä aiheuttavat tilanteet.

Tärkeässä valvontaroolissa on myös kunta, jolla on vastuu valvoa yksityiseltä ostettuja sosiaalihuollon palveluja. Kunnilla on vastuu valvoa ja ohjata myös omia palvelujaan. Vuoden 2023 alusta alkaen palvelujen järjestämiseen liittyvä valvontavastuu siirtyy hyvinvointialueille.

Valvonta alkaa lupahakemuksen käsittelystä

Valvontaviranomaiset tekevät valvontaa jo ennakkoon siinä vaiheessa, kun palveluntuottaja hakee Valviralta tai aluehallintovirastolta lupaa toiminnalleen.

”Vanhuspalvelulain mukaan yksikön henkilöstön määrän, koulutuksen ja tehtävärakenteen on vastattava palveluja saavien henkilöiden määrää ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelun tarvetta. Lupahakemuksen käsittelyssä arvioimme, täyttävätkö hakemuksessa esitetty välittömään asiakastyöhön varatun henkilöstön määrä, osaaminen ja rakenne jo yksikössä olevien tai tulevien ikääntyneiden asiakkaiden ympärivuorokautista palvelujen tarvetta. Tässä vaiheessa kiinnitämme huomiota myös hoiva-avustajien määrään”, Anssi Tulkki kertoo.

”Lähtökohtana on, että iäkkäälle henkilölle annettavien palvelujen on oltava laadukkaita ja että hän saa hyvää hoitoa ja huolenpitoa. Lupaviranomaisena katsomme vanhusten ympärivuorokautisten palvelujen keskeisiksi laadun osatekijöiksi riittävän ja ammattitaitoisen henkilöstön, osaavan johtamisen ja asianmukaiset toimitilat.”

Toiminnan aikana valvontaa tehdään sekä suunnitelmallisesti että ilmoitusten perusteella

Samoja valvonnan periaatteita noudatetaan myös toiminnan aikaisessa valvonnassa. Toiminnan aikainen valvonta kohdistuu sekä julkiseen että yksityiseen palvelutuotantoon. Erityisesti kiinnitetään huomiota siihen, vastaavatko palvelut ikääntyneiden asiakkaiden ja heidän toimintakykynsä edellyttämää palvelujen tarvetta. Henkilöstön määrä ja rakenne ovat tässä keskeisiä. Osaavaa henkilöstöä täytyy olla riittävästi kaikkina vuorokauden aikoina.   

”Valvonta voi olla suunnitelmiin perustuvaa tai Valvira voi käynnistää valvontatoimenpiteet myös esimerkiksi julkisuudessa esiintyneiden tietojen perusteella”, kertoo Sihvola.

Valvottavana voi olla yksi toimintayksikkö tai vaikkapa koko palvelua tuottava konserni tai kunta. Yksittäistä asiakasta koskevan tapauksen valvonta alkaa yleensä kantelun perusteella.

Sihvolan mukaan valvonnan tarkoituksena on varmistaa vanhuksille laadukkaat ja asianmukaiset palvelut, hyvä hoito ja huolenpito sekä tasapuolinen ja itsemääräämisoikeutta kunnioittava kohtelu.

”Iäkkään oikeusturvan täytyy toteutua”, hän painottaa.

Toisin kuin julkisuudessa on esitetty, julkisia ja yksityisiä palveluja valvotaan samoilla kriteereillä.

”Yksityisiä palveluntuottajia ei valvonnassa kohdella eri tavalla kuin julkisia”, Sihvola korostaa.

Vanhusten hoidon ja huolenpidon tarve lähtee aina asiakkaiden yksilöllisistä tarpeista. Mitä enemmän asiakkaat tarvitsevat palveluja, sitä suuremmat vaatimukset kohdistuvat henkilöstön määrään ja koulutuksen kautta saatuun ammattitaitoon ja osaamiseen. Lisäksi asiakkaiden määrällä on merkitystä henkilöstön kokonaisuutta ja hoiva-avustajien määrää arvioitaessa.

Lisätietoja:

Ylitarkastaja Anssi Tulkki, 0295 209 347
Ylitarkastaja Anna Sihvola, 0295 209 389

Hoiva-avustajien määrää hoivakodeissa on mahdollista lisätä (valvira.fi)