Valtioneuvoston periaatepäätös, Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia 2017–2021, on yksi sote-uudistuksen peruskivistä
Sosiaali- ja terveysministeriö julkaisi Potilas- ja asiakasturvallisuusstrategia 2017–2021 -asiakirjan kesäkuun lopulla. Kyse on valtioneuvoston periaatepäätöksestä. Huipputärkeä asiakirja tuntuu kuitenkin ainakin vielä tällä hetkellä jääneen sote-uudistuksen aikataulumuutosten ja kesälomakauden jalkoihin.
Strategian jokainen lause on niin painavaa asiaa, että on vaikea nostaa esiin mitään yksittäistä seikkaa tärkeämpänä kuin toiset. Muutama nosto kuitenkin.
Myös potilailla ja asiakkailla aktiivinen rooli
Strategia nostaa sosiaalihuollon asiakasturvallisuuden terveydenhuollon potilasturvallisuuden rinnalle. Aiemmassa, vuosille 2009–2013 laaditussa strategiassa puhuttiin vain potilasturvallisuudesta, ja tähän asti sosiaalipalveluiden asiakasturvallisuutta onkin käsitelty suhteellisen vähän. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation edetessä asiakasturvallisuuden korostaminen potilasturvallisuuden rinnalla on kuitenkin erityisen tärkeää. Kaikki asiakirjassa kuvatut periaatteet soveltuvat yhtä hyvin sosiaali- kuin terveydenhuoltoon. Sitä paitsi sosiaalipalveluissa tapahtuu paljon terveydenhuoltoa, kuten lääkehoitoa.
Strategiassa korostetaan potilaiden, asiakkaiden ja heidän läheistensä aktiivista osallistumista: heidät tulee ottaa aktiivisina toimijoina mukaan omaan palveluprosessiinsa ja sen turvalliseen toteutumiseen. Potilasta ja asiakasta pitää kuunnella ja informoida. Erityisen tärkeää on luoda luottamuksellinen ja avoin ilmapiiri, jossa niin henkilöstö, potilaat, asiakkaat kuin omaisetkin uskaltavat ilmaista huolensa ja kysymyksensä. Potilaat, asiakkaat ja heidän läheisensä tekevät usein arvokkaita uusia havaintoja, joiden pohjalta laatua ja turvallisuutta voidaan parantaa.
Muutos on potilas- ja asiakasturvallisuusriski
Vaaratapahtumia ei voida välttää ilman kokonaisvaltaista ja resursoitua laadun ja turvallisuuden hallintaa. Potilas- ja asiakasturvallisuusriskejä liittyy erityisesti muutosprosesseihin, kuten organisaatiouudistuksiin ja uuden teknologian tai uusien menettelytapojen tai hoitokäytäntöjen käyttöönottoon. Muutostilanteissa, kuten suuressa sote-uudistuksessa, tarvitaan tarkkaa riskinhallintaa: riskit on arvioitava ennalta, ja on päätettävä toimista, jotka tarvitaan toiminnan turvallisuuden ja laadun varmistamiseksi muutoksen aikana. Konkreettista riskinhallintakeskustelua tarvitaan sote-uudistuksen osalta lisää. Uudistus on kuitenkin välttämätön ja se luo myös erittäin hyviä mahdollisuuksia vahvistaa potilas- ja asiakasturvallisuuskulttuuria ja yhtenäistää potilas- ja asiakasturvallisuutta edistäviä käytäntöjä.
Joskus muutokset ovat yllättäviä ja äkillisiä. Esimerkiksi päivystyksissä henkilöstövaje voi syntyä äkkiä vaikkapa infektioepidemian takia. Äkillisiin ruuhkahuippuihin ja henkilöstövajeisiin varautumista on kehitettävä ja niiden varalle on oltava sovitut menettelytavat. Tämä vaatii tilannekuvaa alueen palveluiden kokonaisuudesta.
Panostus potilas- ja asiakasturvallisuuden edistämiseen kannattaa monesta syystä – myös taloudellisesti.
Myös valvontatieto hyötykäyttöön
Paria lisäystä olisin toivonut muuten niin ansiokkaaseen strategia-asiakirjaan. On erittäin tärkeää, että toimintayksiköt kehittävät toimintaansa vaaratapahtumista ja laatupoikkeamista kertyvän tiedon perusteella ja toisaalta hyödyntävät tätä tietoa myös esim. henkilöstön koulutus- ja perehdytysohjelmien sisältöjen kehittämisessä. Listaan on kuitenkin syytä lisätä myös valvontaviranomais- ja potilasvahinkovakuutuspäätöksistä saatava tieto. Viranomaispäätöksissä on runsaasti toiminnan kehittämisen kannalta arvokasta tietoa ja asiantuntija-arvioita, joita ei kannata jättää hyödyntämättä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon henkilöstön perehdytyksen ja osaamisen varmistamisen sekä riittävän resursoinnin lisäksi olisi tärkeää nostaa esiin henkilöstön terveyteen liittyvän toimintakyvyn turvaaminen osana potilas- ja asiakasturvallisuustyötä. Sote-ammattihenkilöt ovat lähes aina erittäin toimintakykyisiä ihmisiä – mutta valitettavasti eivät ihan aina. Työntekijän toimintakyvyn heikkeneminen esim. päihdeongelman vuoksi vaatii nopeaa puuttumista organisaatioiden omavalvonnassa ja viranomaisvalvontaa, jos omavalvonta ei riitä. Nopeasta toiminnasta hyötyvät paitsi potilaat ja asiakkaat myös työntekijä itse. Henkilöstön työhyvinvoinnin turvaaminen on sekin potilas- ja asiakasturvallisuustyötä.
Tärkeää luettavaa kaikille potilas- ja asiakasturvallisuustyötä tekeville ja opiskeleville
Kaiken kaikkiaan strategia on erittäin onnistunut ja sen tulisi päätyä kaikkien potilas- ja asiakasturvallisuustyötä tekevien ja opiskelevien pakolliseksi lukemistoksi.
Panostus potilas- ja asiakasturvallisuuden edistämiseen kannattaa monesta syystä – myös taloudellisesti. Potilas- ja asiakasturvallisuutta ennakolta varmistava toiminta ennen kaikkea ehkäisee inhimillistä kärsimystä mutta säästää myös kustannuksia.
