Työyhteisön viestintäkulttuuri vaikuttaa epäkohtien raportointiin

Epäkohtien raportoinnin ja käsittelyn tavoitteena on oppia tapahtumista ja kehittää työyhteisön toimintaa paremmaksi. Enemmistö sosiaalialan työntekijöistä ei tiedä, kuinka työyhteisöön liittyvistä epäkohdista olisi raportoitava. Tämän syynä on ehkä se, ettei raportoinnille ole vielä organisaatioissa toimintamallia tai työntekijöitä ei ole koulutettu aiheesta riittävästi.

Vaikka työyhteisössä olisikin epäkohtien raportoinnille toimintamalli, voi se silti olla toimimaton. Raportoinnin tulisi johtaa jonkinlaiseen reagointiin. Työntekijöitä turhauttaa, mikäli aikaisemmat raportoinnit eivät ole johtaneet mihinkään, tai he eivät saa tietoa muutoksista. Luottamus epäkohtien käsittelyprosessiin kärsii, jos asiat jäävät toistuvasti vain puheen tasolle.

Työyhteisön kommunikaatiokulttuurilla on myös merkittävästi vaikutusta siihen, kuinka herkästi epäkohdista raportoidaan. Sosiaalihuollossa epäkohdat ja niiden käsittely ovat uusi asia. Epäkohtiin ja niiden raportointiin liittyvät keskustelut ovat harvinaisia, eikä työyhteisössä ole välttämättä yhtenäistä käsitystä siitä, mitkä tapahtumat luokitellaan epäkohdiksi.

Millaisia ovat sosiaalihuollon epäkohdat?

Sosiaalihuollossa epäkohdat eivät kavennu vain yksittäisiin asiakkaisiin kohdistuviin vaaratilanteisiin. Epäkohdat voivat toteutua yksilötason lisäksi lähityöyhteisön, organisaation tai jopa kunnan tasolla. Sosiaalihuoltolainsäädännön rakenteellisen sosiaalityön velvoite sekä alan ammattieettiset säännöt edellyttävät työntekijöitä yksiselitteisesti puuttumaan ja raportoimaan myös sellaisista rakenteellisista epäkohdista, jotka uhkaavat laajemmin kuntalaisten oikeuksien ja sosiaalihuollon toteutumista. Tällaisia voivat olla esimerkiksi lainvastaiset tai epäeettiset toimintaohjeet tai -kulttuurit. Omavalvontasuunnitelmassa on määriteltävä, kuinka työntekijät raportoivat muistakin kuin asiakasturvallisuutta välittömästi vaarantavista epäkohdista.

Käynnissä oleva sosiaalialan epäkohtatutkimus antaa viitteitä siitä, että myös Suomessa osa epäkohdan raportoijista kokee kostoa raportoinnin johdosta.

Pelko kostosta vaientaa

Epäkohtien raportointi voi olla työntekijän näkökulmasta riskialtista. Työntekijät jättävät kertomatta epäkohdista, koska pelkäävät sillä olevan itselle negatiivisia seurauksia. Joissakin työyhteisöissä epäkohdista puhumista jopa vaiennetaan. Niistä puhuminen saatetaan kieltää erilaisilla ohjeilla tai työyhteisössä varoitellaan, ettei raportoinnista seuraa mitään hyvää.

Epäkohtien raportointi, eli whistleblowing, on ollut laajasti kansainvälisen tiedeyhteisön mielenkiinnon kohteena, mutta Suomessa aihepiirin tutkimus on hyvin vähäistä. Käynnissä oleva sosiaalialan epäkohtatutkimus antaa viitteitä siitä, että myös Suomessa osa epäkohdan raportoijista kokee kostoa raportoinnin johdosta. Kostoa voi olla esimerkiksi määräaikaisen työsuhteen päättäminen tai sillä uhkaaminen. Työntekijät pelkäävät hankalan työntekijän mainetta, seurauksia urakehitykselle tai työsuhteeseen.

Epäkohtien raportointi muuttuu julkiseksi

Mitkä ovat vaikuttamisen vaihtoehdot, mikäli työntekijät ovat toistuvasti ja tuloksettomasti raportoineet epäkohdista työyhteisön sisällä, eikä valvova viranomainen pysty puuttumaan riittävästi epäkohtaan? Näissä tilanteissa epäkohdasta raportoidaan tilanteesta riippuen muun muassa työsuojeluviranomaisille, sosiaaliasiamiehelle, ammattiliiton edustajille, poliittisille päättäjille tai mediaan. Toisinaan toimintaympäristö pyrkii rajoittamaan keskustelua epäkohdista.

Työnantajan on tunnistettava, että työntekijöilläkin on sananvapaus ja jopa oikeus paljastaa epäkohdat julkisuuteen. Toki julkisuuteen raportointi on tehtävä lainsäädännön mukaisesti ja sitä tulee edeltää muutospyrkimyksiä organisaation sisällä. Epäkohdan julkisuuteen paljastamisen on oltava asiallista ja todenmukaista sekä paljastajan motiivina pitää olla julkinen intressi, eli epäkohdan muutospyrkimys. Työntekijät käyttävät julkisuutta yleensä viimesijaisena raportointikanavana, sillä he tunnistavat siihen liittyvät monet  riskit.  

Riskien minimoimiseksi työntekijät vuotavat epäkohtia julkisuuteen myös nimettömästi, mikäli se on mahdollista. Eräässä työyhteisöissä taisteltiin epäkohtien poistamiseksi vuosikymmenen ajan ennen kuin asiasta tehtiin julkinen. Julkisuuden tarkoituksena on tuottaa riittävää julkista painetta epäkohdan muuttamiseksi.

Esimiehen tehtävänä on luoda turvallinen keskustelukulttuuri, jossa uskalletaan pohtia ääneen, mikä on oikein ja mikä on väärin, raportoida epäkohdista sekä miettiä niihin ratkaisuja. Esimiehen on myös aktiivisesti toimittava epäkohtien poistamiseksi. Ongelmien ratkaisemattomuus ajaa työntekijät raportoimaan niistä työyhteisön ulkopuolelle. Epäkohtien asiallinen käsittely ja korjaaminen organisaatioiden sisällä on työntekijöiden, asiakkaiden sekä työnantajan etu.

Lue myös

lakimies Riitta Husso: Ilmoitusvelvollisuudella turvataan asiakkaan hyvä hoito, huolenpito ja hyvinvointi - Uskallanko ilmoittaa epäkohdista?