Sosiaalihuollon ammattihenkilölaki muutti sosiaalihuollon kelpoisuuksien logiikkaa – työnantajan harkintavalta rekrytoinneissa kasvoi
Lailla sosiaalihuollon ammattihenkilöistä on kaksi keskeistä tavoitetta: Sen tarkoituksena on ensinnäkin edistää sosiaalihuollon asiakkaan oikeutta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun muun muassa edellyttämällä, että sosiaalihuollon ammattihenkilöllä on ammattitoiminnassa tarvittava koulutus. Toisaalta lain tarkoituksena on uudistaa sosiaalihuollon ammatillisen henkilöstön tehtävärakenteita ja työnjakoa sekä väljentää kelpoisuusehtoja hallituksen päätöksen mukaisesti.
Ammattihenkilölaki pyrkii saavuttamaan nämä tavoitteet eri logiikalla, kuin aiemmin voimassa ollut kelpoisuuslaki. Kun kelpoisuuslaissa säädettiin kelpoisuusehdoista tiettyihin tehtäviin, säädetään laissa sosiaalihuollon ammattihenkilöistä siitä, millä edellytyksillä henkilö voi saada Valviralta laillistuksen tai nimikesuojauksen. Tiettyjä tehtäviä koskevia kelpoisuusvaatimuksia säilytettiin, mutta nyt ne löytyvät yhden lain sijasta useasta eri laista, kuten esim. sosiaalihuoltolaista tai lastensuojelu- ja oppilashuoltolaista. Tämä vaatii rekrytoivalta yksiköltä oman alansa lainsäädännön laajempaa tuntemusta. Tehtäväkohtaisia kelpoisuusvaatimuksia on kuitenkin aiempaa vähemmän.
Työnantaja voi usein itse määritellä, millaista pätevyyttä se tehtävässä edellyttää. Näin on esim. tilanteissa, joissa missään ei säädetä täytettävänä olevan tehtävän kelpoisuusvaatimuksista. Työnantaja voi siis valita tällaisiin tehtäviin myös muun kuin sosiaalihuollon ammattihenkilölaissa mainitun ammattihenkilön. Käytännössä tämä tarkoittaa, että esimerkiksi kuntoutuksen ohjaajat, apu- ja perushoitajat sekä muut sosiaalihuollon ammattihenkilölaissa mainitsemattoman koulutuksen suorittaneet voivat toimia sosiaalihuollossa, jos työnantaja katsoo heidän koulutuksensa, ammattitaitonsa ja kokemuksensa soveltuvan kyseessä olevaan tehtävään.
Sosiaalityöntekijä, sosionomi ja geronomi ovat keskeisiä sosiaalihuollon ammatteja
Samalla kun tehtäväkohtaisista kelpoisuusvaatimuksista pitkälti luovuttiin, luotiin ammattihenkilölaissa perusteet keskeisten sosiaalihuollon ammattien laillistamiselle, rekisteröinnille ja valvonnalle. Keskeisiksi ammateiksi määriteltiin sosiaalityöntekijä, sosionomi ja geronomi. Lisäksi säädettiin sosiaalihuollon puolella toimivien lähihoitajan nimikesuojauksesta ja valvonnasta. Aiemmin Valvira valvoi lähihoitajia vain heidän toimiessaan terveydenhuollon puolella.
Edellä mainitut ammatit sisällytettiin lakiin muun muassa siksi, että näissä ammateissa toimimiseen voi liittyä asiakasturvallisuusriski tai asiakkaan oikeuksien tai itsemääräämisoikeuden rajoittamista tai perusoikeuksiin puuttumista. Laillistamis- ja rekisteröitymisprosessin kautta pyritään varmistamaan, että tällaisissa tehtävissä toimivilla ammattihenkilöillä on ammattitoiminnassa vaadittu koulutus. Samalla korostettiin näiden ammattihenkilöiden vastuuta ja velvollisuuksia.
Valvira rekisteröi keskeiset ammattiryhmät Suosikki-rekisteriin. Tulevaisuudessa kukaan ei voi työskennellä vakituisesti sosiaalityöntekijänä, sosionomina tai geronomina ilman laillistusta, eikä käyttää lähihoitajan, kodinhoitajan tai kehitysvammaistenhoitajan ammattinimikettä ilman rekisteröintiä. Tämä helpottaa rekrytoivaa työnantajaa: sosiaalihuollon ammattihenkilön ammattioikeuden voi tarkistaa suoraan rekisteristä. Kaikki sosiaalihuollon ammattihenkilöt löytyvät Suosikista vuoden 2018 alussa, siirtymäajan jälkeen.
Tehtävänkuva ja sen edellyttämä osaaminen keskeisiä rekrytoinnissa
Kun työnantaja määrittelee tehtäviin vaatimaansa kelpoisuutta, ensisijainen lähtökohta on tehtävänkuva ja sen edellyttämä osaaminen. Jos kyseessä on selkeästi esim. sosionomin osaamista vaativa tehtävä, tulee tehtävään valita laillistettu sosionomi tehtävänimikkeestä riippumatta. Samaa logiikkaa noudatetaan myös, kun pohditaan, missä tehtävissä toimivan tulee hakea laillistusta tai nimikesuojausta: jos kyseessä on sosiaalihuollon tehtävä, tulee esimerkiksi sosiaalityöntekijän hakea laillistusta, vaikka hän toimisi terveydenhuollon yksikössä, kuten sairaalassa.
Lakia sovellettaessa on tärkeää pitää mielessään lain kaksi (ks. ensimmäinen kappale), ensi silmäyksellä ehkä keskenään ristiriitaiseltakin vaikuttavaa tavoitetta. Kun työnantaja varmistuu siitä, että sen keskeisissä sosiaalihuollon tehtävissä toimii asiansa osaavia ja laillistettuja sosiaalihuollon ammattihenkilöitä, voidaan muita tehtäviä täyttää työyhteisön osaamisen monipuolisuus ja laaja-alaisuus huomioiden. Viimekätinen vastuu – ja vapaus – on aina työnantajalla.