Sisältöjulkaisija

null Miksi lonkkaleikkausta ei kiirehditty?

Miksi lonkkaleikkausta ei kiirehditty?

30.5.2010 14:59

Tytär kanteli Valviralle 88-vuotiaan äitinsä A:n hoidosta keskussairaalassa. Kantelussa arvostellaan sitä, että A:n tultua sairalaan lonkkamurtuman hoitoon, hänen seuraavalle päivälle suunniteltua leikkausta siirrettiin vielä kaksi vuorokautta eteenpäin. A oli leikkausta odottaessaan tuskainen ja sekava eikä saanut ruokaa ja häntä pidettiin sänkyyn sidottuna, ja hänen huonontuvaa yleistilaansa hoidettiin pelkällä kipulääkityksellä. Myöskään virtsassa todettua Klebsiella pneumoniae bakteeritulehdusta ei hoidettu lääkkeillä. A kuoli kesken leikkauksen. Tytär kysyy, eikö A:n huonontuva yleistila olisi ollut aihe kiirehtiä leikkausta.

Selvitykset antoivat leikkaus- ja anestesiaosaston ylilääkäri, ortopedian osastonylilääkäri, ortopediaan sairaalalääkäri, ja ortopedisen vuodeosaston osastonhoitaja. Lisäksi käytettävissä olivat A:n potilasasiakirjat keskussairaalasta sekä Valviran anestesiologian alan pysyvän asiantuntijan, anestesiologian erikoislääkärin lausunto.

Tapahtumat

Asiakirjoista saadun selvityksen perusteella A sairasti verenpainetautia, pysyvää sydämen eteisvärinää ja Alzheimerin tautia, joihin hänellä oli säännöllinen lääkitys. Häneltä oli leikattu oikean korvan hyvänlaatuinen kasvain 1990-luvulla ja kaihi molemmista silmistä 2000-luvulla.

A kompastui kotonaan ja hänen reisiluun kaulansa murtui. Terveyskeskuslääkäri laati hänestä lähetteen keskussairaalaan, jossa todettiin vasemman reisiluun kaulan murtuma, ja A siirrettiin ortopediselle vuodeosastolle odottamaan murtuman leikkaushoitoa. Potilasasiakirjojen mukaan A oli keskussairaalaan tullessa jonkin verran sekava. Hänen yleistilansa oli kohtalainen ja sydämen syke ja verenpaine olivat tilanteeseen nähden normaalit. Laboratoriokokeissa ei ollut poikkeavaa ja EKG-rekisteröinnissä ei ollut sydäninfarktiin viittaavaa.

A leikattiin kolme päivää myöhemmin selkäydinpuudutuksessa. Hänelle asetettiin reisiluun pään korvaava proteesi. Kesken leikkauksen A:n terveydentila huononi niin, että hänet jouduttiin elvyttämään, jonka jälkeen leikkausta jatkettiin. Leikkauksen loppuvaiheessa A:lla todettiin sydänpysähdys, jonka takia hänelle aloitettiin uudestaan elvytys. Elvytys oli tulokseton ja A kuoli leikkaussalissa.

Oikeuslääketieteelliseen ruumiinavaukseen perustuvassa kuolintodistuksessa perus- ja välittömäksi kuolemansyyksi todettiin vasemman lonkan murtuma, joka oli hoidettu leikkauksessa asettamalla A:lle puoliproteesi. Kuolinmekanismiin liittyvinä muutoksina todettiin keuhkoissa verekästä vesipöhöä. Sydän oli hieman suurentunut ja vasemman kammion seinämä paksuuntunut. Vatsa-aortassa ja lonkkavaltimoissa oli melko vahva kovettumatauti.

Asian arviointi

Valviran anestesiologian alan pysyvä asiantuntija, anestesiologian erikoislääkäri toteaa lausunnossaan, että keskussairaalassa vallinneen ruuhkaisen tilanteen takia ei A:ta voitu leikata vuorokauden sisällä, mikä olisi ollut sairaalan normaali käytäntö. A:n lonkkaleikkaus siirtyi kahdella vuorokaudella, mutta vuodeosastolla hänen oireidensa ja kivun hoito olivat tilanteeseen nähden asianmukaisia. Valvira yhtyi asiantuntijansa lausuntoon, että selkeää epäasianmukaisuutta ei A:n hoidossa ollut todettavissa. Valvira kuitenkin toteaa, että hoitoa ei voitu toteuttaa parhaalla mahdollisella tavalla, kun lonkkaleikkausta jouduttiin muiden kiireellisten leikkausten vuoksi siirtämään kahdella vuorokaudella. A:n virtsassa todettiin kasvavan Klebsiella pneumoniae bakteeri. A ei saanut tähän antibioottihoitoa, mutta Valvira katsoo, että tämä ei vaikuttanut hänen sairautensa lopputulokseen.

Valvira toteaa, että lääkärin tekemät potilasasiakirjamerkinnät olivat vähäiset. Kun A tuli vammansa takia hoitoon, hänestä tehtiin asianmukaiset potilasasiakirjamerkinnät. Seuraava lääkärin tekemä merkintä A:n terveydentilasta on kolme vuorokautta myöhemmin suoritetun kirurgisen toimenpiteen leikkauskertomus. A:n terveydentilan kehitystä ja hänen saamansa hoitoa voi seurata sairaanhoitajien tekemistä merkinnöistä. Valvira katsoo, että A:n terveydentilan kehityksen seuranta olisi edellyttänyt, että lääkäri olisi tehnyt A:n hoidosta perusteellisimmat potilasasiakirjamerkinnät.

Ratkaisu

Valvira ei voinut todeta varsinaista virheellisyyttä A:n hoidossa keskussairaalassa. Valvira toteaa, että A: leikkausta ei kuitenkaan voitu totetuttaa ihanteellisessa aikataulussa.

Valvira ilmaisi käsityksensä, että A:sta tehdyt potilasasiakrjamerkinnät keskussairaalassa olivat puutteelliset. Valvira saattoi edellä todetun käsityksensä sairaanhoitopiirin operatiivisen toimialueen johtajan tietoon ja toiminnassa huomioon otettavaksi.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Nuori Lääkäri –lehdessä toukokuussa 2010.