Lastensuojelun suunnitelmallista valvontaa toteutettu valvontaohjelman mukaisesti

Lastensuojelun suunnitelmallista valvontaa on vuoden 2021 aikana kohdennettu sijaishuollossa olevien lasten oikeuksien toteutumiseen sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaohjelman mukaisesti. Eri puolille Suomea tehtyjen ohjaus- ja arviointikäyntien lisäksi valvontaviranomaiset ovat yhteisissä Lasten oikeuksien puolustaja -webinaareissa tavanneet aiheen tiimoilta useita satoja kuntien lastensuojelun asiantuntijoita. Taustatietoja ja tilannekuvaa sijaishuollon toiminnan ohjauksen tarpeista sekä suunnitelmallisen valvonnan painopisteistä koottiin myös lapsen asioista vastaaville sosiaalityöntekijöille suunnatulla kyselyillä sekä yksityisten lastensuojelulaitosten toimintakertomuksista.

”Valviran, aluehallintovirastojen ja kuntien yhteiset tapaamiset lastensuojelun sijaishuoltoyksiköiden kanssa ovat tärkeitä ennakoivan ja ennaltaehkäisevän yhteistyön muotoja. Niissä jaetaan tietoa ja hyviä käytäntöjä, annetaan palautetta ja keskustellaan käytännön haasteista. Samalla valvontaviranomaiset voivat tarpeen mukaan antaa ohjausta toimintakäytäntöjen muuttamisesta asianmukaisiksi sekä omavalvonnan kehittämiseen ja toimeenpanoon”, kertoo ylitarkastaja Elina Uusitalo Valvirasta.

Hyvän kohtelun suunnitelma edistää rajoitustoimenpiteiden vähentämistä

Keskeiset teemat tapaamisten aikana olivat hyvän kohtelun suunnitelma, lasten itsemääräämisoikeuden toteutuminen sekä rajoitustoimenpiteet sijaishuollossa. Hyvän kohtelun suunnitelman tavoite on vähentää rajoitustoimenpiteitä sekä vahvistaa lapsen itsemääräämisoikeutta, jotka ovat keskeisiä tekijöitä lapsen oikeuksien toteutumisessa. Lastensuojelulaki edellyttää, että sijaishuollossa oleville lapsille täytyy laatia hyvän kohtelun suunnitelma, joka näkyy ja toimii arjessa ja on lapselle ymmärrettävässä muodossa, jotta se vahvistaisi myös lapsen osallisuutta. Valvontahavaintojen mukaan hyvän kohtelun suunnitelmien laatu vaihtelee suuresti, joten tapaamisissa muistutettiin suunnitelman merkityksestä ja annettiin ohjausta sen laatimiseen.

Kuntien lastensuojelun asiantuntijat saivat valvontaviranomaisilta ohjausta myös rajoitustoimenpiteisiin liittyvästä lainsäädännöstä. Valvonnasta saatujen havaintojen mukaan epäasianmukaiset rajoitustoimenpiteet voivat vaarantaa lapsen oikeuksien toteutumisen ja lapsen edun esimerkiksi silloin, kun lastensuojelulain edellyttämät kirjalliset rajoituspäätökset jäävät tekemättä. Rajoitustoimenpiteiden perusteet voivat myös olla riittämättömät, kirjaukset asiakastietoihin jäävät puutteellisiksi tai päätöksiä ei anneta lapselle tai hänen huoltajalleen tiedoksi eikä muutoksenhakumahdollisuudesta kerrota.

Valvontaviranomaiset ohjasivat toimijoita kiinnittämään erityistä huomiota osaamisen vahvistamiseen päätösten valmistelussa ja perusteluissa, jotta sijaishuoltoon sijoitettujen lasten oikeudet turvataan.

”Päätökseen täytyy kirjata rajoitustoimenpiteen kuvaus, toimenpiteen peruste ja kesto, toimenpiteestä päättäneen, sen käytännössä toteuttaneen ja siinä läsnä olleen henkilön nimi sekä eräissä tapauksissa laissa tarkoitettu erityinen syy”, Uusitalo muistuttaa.

Hän painottaa, että rajoitustoimenpiteet ja kasvatukselliset keinot täytyy pitää erillään. Rajoitustoimenpiteistä ei saa tulla lastensuojelulaitoksen sääntöjä.

”Sijaishuollossa näyttäisi edelleen olevan vaikeuksia tunnistaa lapsiin kohdistuvien kasvatuksellisten keinojen ja rajoitustoimenpiteiden ero. Kasvatuksellisten keinojen, rajojen ja sääntöjen tulee pääsääntöisesti olla sellaisia, joita sen ikäisille lapsille yleensäkin annetaan.”

Lastensuojelulaitoksiin sijoitettuihin lapsiin voidaan kohdistaa lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimenpiteitä vain, jos laissa säädetyt edellytykset täyttyvät. Lastensuojelulain mukaisia rajoitustoimenpiteitä ovat esimerkiksi yhteydenpidon tai liikkumisvapauden rajoittaminen, henkilöntarkastus tai -katsastus, eristäminen ja kiinnipito. Näistä yleisimpiä ovat kiinnipitäminen, henkilönkatsastus ja henkilöntarkastus.

Sosiaalityöntekijällä vastuu lapsikohtaisesta valvonnasta

Valvontaviranomaiset painottivat kuntien lastensuojelun asiantuntijoille sosiaalityöntekijän roolia ensisijaisena valvojana.

Uusitalon mukaan lapsen asioista vastaavan sosiaalityöntekijän tehtävä on valvoa lapsen edun toteutumista sijaishuollossa, joten hän on lapselle erittäin tärkeä henkilö.

”Lapsen asioista vastavan sosiaalityöntekijän on arvioitava lapsen kokonaistilannetta koko sijoituksen ajan. Hänellä on vastuu lapsikohtaisesta valvonnasta sijaishuollon aikana, mikä edellyttää, että sosiaalityöntekijä tapaa lasta riittävän usein.”

Sijaishuoltopaikan on ilmoitettava lapsen asioista vastaavalle sosiaalityöntekijälle, jos lapseen on kohdistettu rajoituksia. Sosiaalityöntekijän on keskusteltava lapsen kanssa häneen kohdistettujen rajoituksista. Mikäli lapseen kohdistetaan useita, peräkkäisiä, yhtäaikaisia tai pitkäkestoisia rajoituksia, sosiaalityöntekijän on arvioitava, onko lapsen sijoituspaikka hänelle sopiva ja vastaavatko sijaishuoltopaikan henkilöstön määrä ja osaaminen sekä tilat lapsen tarpeita.

Lisätietoja:

Ylitarkastaja Elina Uusitalo, 0295 209 334

Lastensuojelulaitoksissa laiminlyödään rajoitustoimenpiteitä koskevia päätöksiä ja kirjauksia (valvira.fi)

Sijaishuollossa lastensuojelulaitoksissa oleville lapsille täytyy laatia hyvää kohtelua koskeva suunnitelma (valvira.fi)

Hyvää kohtelua koskeva suunnitelma vahvistaa sijaishuollossa olevien lasten oikeuksia (valvira.fi)

Lisätietoa sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaohjelmasta (valvira.fi)