Lääkärin vuorovaikutustaidot ovat osa potilasturvallisuutta
Vuorovaikutus potilaan ja hänen läheistensä sekä muun hoitotiimin kanssa on tärkeä osa lääkärin työtä. Vuorovaikutusopinnot ovatkin vakiintuneet osaksi lääkärien peruskoulutusta. Valvira ei valvo lääkärien koulutusta, mutta seuraa koulutuksen kehittämistä ja osallistuu sitä koskevaan keskusteluun.
Helsingissä pidettiin 26.–30.8.2017 lääketieteen kouluttajien kansainvälisen yhteistyöjärjestön AMEE 2017 -kongressi (The Association for Medical Education in Europe), jossa käsiteltiin mm. lääketieteen opiskelijoiden vuorovaikutuskoulutusta. Kongressissa käsiteltyihin tutkimuksiin voi tutustua AMEE 2017 -abstraktikirjassa.
Huomio lääkäriopiskelijoiden vuorovaikutustaitoihin
Lääketieteen opiskelijat saavat opiskeluaikanaan perusteellisen koulutuksen lääketieteelliseen asiantuntijuuteen, mutta siirryttäessä potilastyöhön työn vastuu ja nopeaa päätöksentekoa edellyttävät potilastilanteet haastavat opiskelijan. Keskeinen osa lääkärin työtä on toimiminen hoitotiimissä ja vuorovaikutus hoitotiimin jäsenten kanssa. Tiimityötä on myös konsultaatioavun pyytäminen silloin, kun lääkäri kokee omien tietojensa tai taitojensa olevan tilanteeseen riittämättömät. Konsultaatioavun pyytäminen on myös osa syvempää kollegiaalisen asiantuntijasuhteen rakentamista, mihin opiskelijoita tulee valmentaa.
Yksi tapa kehittää lääkärin vuorovaikutustaitoja moniammatillisen hoitotiimin, potilaan ja hänen läheistensä kanssa ovat simulaatiokoulutukset. Simulaatio on turvallinen paikka opetella haastavia vuorovaikutustilanteita. Simulaatiossa saa ja on hyväkin tehdä virheitä, joita osallistujat yhdessä simuloinnin jälkeen reflektoivat ja joista yhdessä opitaan.
Potilaiden kuunteleminen on keskeinen osa potilaskeskeistä hoitokulttuuria. Spontaani potilaspalaute liittyy usein hoitoon pääsyyn (esimerkiksi odottaminen päivystyksessä), ei yksittäisen lääkärin ammattitaitoon. Asiakaspalaute antaa kuitenkin yleiskuvaa, ja esimerkiksi käyttäjäystävällisillä asiakaspalautejärjestelmillä saadaan myös myönteistä palautetta, jota harvemmin spontaanisti annetaan. Vaikka suoranaiseen lääkärin ammattitoiminnan ytimeen, diagnostiikkaan ja lääketieteellisiin hoitopäätöksiin, välittömällä asiakaspalautteella on varsin rajallisesti kehittämismahdollisuuksia, se haastaa lääkärin ammattitoimintaa erityisesti vuorovaikutuskykyjen osalta uudella tavalla. Pelkälle potilaspalautteelle ei voi antaa liikaa painoarvoa, ja haaste onkin, miten se kytketään osaksi lääkärin koulutusta. Englannissa Oxford Medical School osallistaa potilaat lääkärien koulutukseen pyytämällä potilailta konkreettista palautetta erityisesti lääkäriopiskelijan kommunikaatiotaidoista. Potilaat myös osallistuvat lääkäriopiskelijoille annettavien arvosanojen antamiseen kommunikaatiotaitojen arvioinnin osalta.
Lääkärin työssäjaksamisen kannalta on tärkeää tunnistaa omat tunteensa ja käsitellä niitä. Brasiliassa Rion yliopiston lääketieteen opiskelijat kirjoittavat opiskeluun liittyvänä harjoitustyönä kirjeen potilaalleen. Harjoitustyön tavoitteena on kehittää opiskelijan empatiakykyä, mutta myös pysäyttää opiskelija pohtimaan, millaisia tunteita potilaskohtaaminen on hänessä itsessään herättänyt.
Lääkärien toimintaympäristö muuttuu ja myös koulutuksen on kehityttävä jatkuvasti. Koulutuksen tavoitteena on lisätä potilasturvallisuutta, mutta sille on tiukat raamit – koulutuksen on oltava kustannustehokasta, tuloksekasta ja hyvin koordinoitua. Opiskelijoiden määrät suhteessa opettajiin kasvavat meillä ja muualla, eikä pienryhmäopetus aina ole käytännössä mahdollista. Potilasturvallisuuden kannalta on kuitenkin etuoikeus, että Suomessa opiskelijat pääsevät tutkimaan potilaita jo opintojen alkuvaiheessa.
Potilaiden kuunteleminen on keskeinen osa potilaskeskeistä hoitokulttuuria.
Pelkkä lääketieteellinen tieto ja kliininen osaaminen eivät riitä
Valviran aineistoihin perustuvassa Turun yliopiston kasvatustieteiden tiedekuntaan tekemässäni pro gradu -opinnäytetyössä vuorovaikutusongelmat ja kielitaidon puutteet nousivat esiin yhtenä keskeisenä lääkärin ammattitaidon puutteen osa-alueena. Opinnäytetyössäni tutkin, miten Valvira käsitteellistää lääkärin ammattitaidon puutteita silloin, kun lääkärin ammattioikeutta joudutaan joko rajoittamaan tai oikeus poistetaan ammattitaidon puutteiden perusteella.
Tutkimuksen aineistona olivat Valviran Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakunnan päätökset vuosilta 2009–2016. Vakavien vuorovaikutusongelmien ohella muut tunnistetut ammattitaidon puutteiden osa-alueet olivat puutteet lääketieteellisessä asiantuntijuudessa, uuden tiedon tai taidon oppimiseen liittyvät ongelmat, kulttuuriset ongelmat ja lääkärin henkilökohtaiseen elämään liittyvät ongelmat. Usein kyse oli ongelmien kasautumisesta.
Lääkärin vuorovaikutustaidoilla on keskeinen merkitys potilasturvallisuudelle ja hoidon hyvälle laadulle. Lääkärin työssä vuorovaikutuksen onnistuminen edellyttää kielitaidon lisäksi tilannetajua, ja se näkyy asennoitumisena erityisesti potilaisiin, heidän läheisiinsä sekä työtovereihin. Kliinisessä potilastyössä lääkärin on kyettävä säilyttämään lääkärin ammattirooli. Opinnäytetyöni aineistossa lääkärin vuorovaikutusongelmat ilmenivät väärin annettuina lupauksina, ylimielisenä asenteena, liiallisina hoitolupauksina ja epäammatillisena käytöksenä.
Lääkärin käsitys potilas-lääkärisuhteesta voi olla hyvin erilainen riippuen hänen kulttuuritaustastaan. Suomessa potilas-lääkärisuhde on varsin keskusteleva, ja potilas osallistuu aktiivisesti omaa hoitoaan koskevaan päätöksentekoon. Potilaan aktiivisen osallistuminen lisäksi myös omaisten informoimisessa on kulttuurien välisiä eroja, joihin lääkärin tulee perehtyä osana omaa ammatillista kehittymistään.
Opinnäytetyöni aineistossa ilmeni paljon lääkärien kielitaidon ongelmia yhtenä osana ammattitaidon puutteita. Vuorovaikutus on kuitenkin paljon muutakin kuin kielitaitoa, ja pelkän kielitaidon nostaminen esiin antaisikin vähättelevän kuvan lääkärin vuorovaikutustilanteiden haasteista. Lääkärin työssä vuorovaikutustilanteet ovat usein emotionaalisesti vaikeita. Jokainen potilastyötä tekevä lääkäri joutuu väistämättä ottamaan kantaa vaikeisiin ja eettisiin kysymyksiin, esimerkiksi tekemään päätöksiä vasten potilaan tai hänen omaistensa toiveita.
