Joukko ihmisiä
Valittu osio: Valvojan vinkkelistä

Sisältöjulkaisija

null Ilmoitusvelvollisuudella turvataan asiakkaan hyvä hoito, huolenpito ja hyvinvointi - Uskallanko ilmoittaa epäkohdista?

Ilmoitusvelvollisuudella turvataan asiakkaan hyvä hoito, huolenpito ja hyvinvointi - Uskallanko ilmoittaa epäkohdista?

Riitta Husso 2.3.2016 / päivitetty 10.11.2017 15:07

”Sosiaalialan työn tavoitteena on hyvän tekeminen, ihmisten auttaminen, puutteen ja kärsimyksen vähentäminen, muutos ja kehitys” sanotaan sosiaalialan ammattilaisen eettisissä ohjeissa. Sosiaalialalla työn eettisyydellä onkin erityinen rooli. Sosiaalialan ammattilainen kehittää omaa työtään asiakkaalle tarpeellisten palvelujen aikaansaamiseksi ja sosiaalisen oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi.

Sosiaalialalla työskentelevän on kyettävä arvioimaan kriittisesti oman työskentelynsä ohella myös omaa organisaatiotaan, sen tavoitteita ja perusteita. Valmiutta arvioida oman työnsä ja työkäytäntöjensä eettisyyttä pidetään yhtenä kehittyneen ammatillisuuden tunnusmerkkinä.

Koko työyhteisön asia on tunnistaa asiakastyön epäkohdat 

Työntekijän ja työyhteisön vastuulla on tunnistaa asiakastyön epäkohdat ja niiden uhat ennakkoon siten, että niihin voidaan puuttua riittävän ajoissa. Kyse on ennakoivaan valvontaan painottuvista toimista, joiden tarkoituksena on turvata ja taata erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien asiakkaiden hyvä hoito ja huolenpito ja edistää heidän hyvinvointiaan.

Vuoden alusta tulivat voimaan säädökset sosiaalihuollon työntekijän työssään havaitsemien epäkohtien ilmoitusvelvollisuudesta. Ilmoitusvelvollisuus merkitsee sitä, että sosiaalihuollon henkilöstöön kuuluvan on viipymättä ilmoitettava toimintayksiköntoiminnasta vastaavalle henkilölle, jos hän tehtävissään huomaa tai saa tietoonsa epäkohdan tai ilmeisen epäkohdan uhan asiakkaan sosiaalihuollon toteuttamisessa. Toiminnasta vastaavan on ilmoitettava asiasta edelleen kunnan sosiaalihuollon johtavalle viranhaltijalle.

Kyse on ennakoivaan valvontaan painottuvista toimista, joiden tarkoituksena on turvata ja taata erityisesti kaikkein haavoittuvimmassa asemassa olevien asiakkaiden hyvä hoito ja huolenpito ja edistää heidän hyvinvointiaan.

Ilmoitusvelvollisuuteen liittyy monia eettisiä kysymyksiä

Ilmoitusvelvollisuus asettaa työntekijät ja esimiehet kasvotusten monien eettisten kysymysten kanssa. Yhtäältä sosiaalialan ammattilaisen työn lähtökohtana on puolustaa asiakkaidensa oikeuksia ja pitää toiminnassaan huolta heidän eduistaan. Toisaalta hänellä on lojaalisuusvelvollisuus työnantajaansa kohtaan. Sosiaalialan työssä ollaan usein tekemisissä ristiriitojen kanssa, ja ne olisi voitava ottaa rohkeasti esiin työskentelyn kohteeksi.  Jotta ilmoitusvelvollisuus toteutuisi, laissa on säädetty kielto vastatoimista ilmoituksen tehnyttä henkilö kohtaan.

Epäkohdan tai sen uhan tunnistaminen herättää kysymyksen siitä, mitä tarkoittaa lain 48 §:n perusteluissa mainittu asiakastyön epäkohta tai, kuinka merkittävää epäkohtaa laissa tarkoitetaan. Epäselvää voi olla myös se, koskeeko ilmoitusvelvollisuus kenties asiakkaan ja työntekijän keskinäiseen vuorovaikutukseen liittyviä asioita tai, tehdäänkö ilmoitus vasta sitten, kun epäkohta vaarantaa vakavasti asiakkaan henkeä tai turvallisuutta.

Pohdittavaksi voi nousta kysymys myös siitä, mitä ilmoituksesta seuraa ilmoittajalle itselleen tai asiakkaalle. Hallituksen esityksessä (HE 164/2014 vp, s. 141) määritellään epäkohdaksi esimerkiksi asiakasturvallisuuden puute, asiakkaan kaltoin kohtelu tai toimintakulttuuriin sisältyvä  asiakkaalle vahingollinen toiminta. Luettelo ei ole tyhjentävä ja sosiaalialan ammattilaisen tehtävänä on arvioida asia ennen kaikkea asiakkaan edun ja asiakasturvallisuuden kannalta.

Ilmoitusvelvollisuus toteutuu turvallisessa ja hyväksyvässä työilmapiirissä

Työnantajalla on velvollisuus tiedottaa henkilöstölleen ilmoitusvelvollisuudesta ja omavalvontasuunnitelmassa on kerrottava ja ohjeistettava, miten ilmoitusvelvollisuus toteutetaan toimintayksikössä. Hyvä lähtökohta on keskustella asiasta työyhteisössä ja sopia yhteisesti hyväksytyistä käytännöistä.  

Laissa säädetään myös vastuussa olevan esimiehen velvollisuudesta ryhtyä viivytyksettä toimenpiteisiin epäkohdan tai sen uhan poistamiseksi. Jos ilmoittaja toteaa, ettei näin tapahdu, on hänellä velvollisuus ilmoittaa asiasta aluehallintovirastolle.

Omavalvonta tarjoaa hyvän työkalun keskustella ilmoitusvelvollisuutta koskevista kysymyksistä  ja korjata epäkohtia. Jos epäkohta on sellainen, ettei siihen voida omavalvonnan keinoilla saada muutosta aikaan, on sosiaalihuollon ammattihenkilön eettinen velvollisuus tuoda epäkohta työnantajan ja päättäjien tietoon.

Ilmoitusvelvollisuuden toteutuminen edellyttää avoimen toiminta- ja johtamiskulttuurin kehittämistä niin, että turvallinen ja hyväksyvä ilmapiiri rohkaisee työntekijöitä rohkeasti kehittämään omaa työtään ja palvelujen laatua asiakasturvallisiksi.

Lue aiheesta lisää

Lapin yliopiston yliopisto-opettaja Laura Tiitinen: Työyhteisön viestintäkulttuuri vaikuttaa epäkohtien raportointiin

Arvot, arki ja etiikka, Sosiaalialan ammattihenkilön eettiset ohjeet, Sosiaalialan korkeakoulutettujen ammattijärjestö Talentia ry

Sosiaalihuoltolaki (1301/2014) 47-49 §

Riitta Husso

lakimies

Kommentit (13)

Lisää kommentti
Hellurei 14.9.2021 10:39 13

Narsistinen esimies puhuu itsensä pulasta AVIN käydessä selvittämässä asiaa ja kyselemättä henkilökunnalta. Ihan turhaa kaikki!!

Aki 5.2.2019 8:25 12
Ilmoitusvelvollisuus on kohtuuton ainakin työsuhteessa toimivalle. Työnantaja voi irtisanoa milloin vain kenet vain mistä syystä vain. Korvaus on enintään 2 v palkka joka sekin jää usein saamatta, kun työntekijä ei uskalla ottaa riskiä jutun häviämisestä ja (kymmenien) tuhansien oikeuskuluista. Koko työura voi katketa tällaiseen irtisanomiseen.
Riitta Husso 27.5.2016 15:56 11
Koska on myöhäistä ilmoittaa?
Jäin miettimään kysymystä siitä, milloin on myöhäistä ilmoittaa työssä havaitsemastaan epäasiallisesta käyttäytymisestä ja päädyin siihen, että ei koskaan. Jos tällaista käytöstä tulee esille, on se syytä ottaa myös yhteiseen keskusteluun ja pohtia, mitä ammatillisuus työssä tarkoittaa - erityisesti, jos työpaikalla ei ole yhteistä käsitystä siitä, mitä asiallinen tai epäasiallinen käytös on. Asiakkaiden kohtelu ja heistä puhuminen on sidoksissa sosiaali- ja terveydenhuollon ammattieettisiin periaatteisiin, joissa korostetaan asiakkaiden kohtelua tietyllä arvokkuudella. Esimiehen kanssa asiasta pitäisi voida aina keskustella ja hänen tehtävänsä on varmistaa, että työyhteisössä toimitaan ammatillisesti. Toimiva omavalvonta tarjoaa hyvän foorumin, jossa näistä asioita tulisi keskustella ja löytää yhteinen käsitys siitä, mikä on sopivaa ja mikä ei. Jos työyhteisössä esille tulevat ”kummallisuudet” vaarantavat tai uhkaavat vaarantaa asiakkaan sosiaalihuollon toteutumisen, on työntekijällä tämän vuoden alussa voimaan tulleiden sosiaalihuoltolain 48-49 §:n mukaan velvollisuuskin ilmoittaa asiasta esimiehelle.
minnu 15.5.2016 12:03 10
Hei,
Omassa työyksikössäni tehostetussa palveluasumisessa on sama tilanne kuin edellisessä tekstissä. Osastolla on 13 asukasta ja joudumme joskus olemaan aamulla 1 tunnin yksin, ennekuin toinen työntekijä tulee klo.8 töihin. Sama on iltapäivällä , varsinkin viikonloppuisin. Esimies perustelee asiaa sillä, että ettehän te ole yksin, kun toiselta osastolta voi pyytää apua. No , jos toisellakin osastolla on vain 1 työntekijä....
Varsinainen asiani koskee jo n. 3 vuotta sitten tapahtunutta , mielestäni epäasiallista käytöstä asukasta( muistisairasta miestä) kohtaan. Yllätin naispuolisen hoitajan istumasta hänen sylissään pyörätuolissa ja halailevan häntä, kun kysyin onko hän sukulaisesi, niin hoitaja vatsasi, että " ei, hän vaan on niin ihana". No tämä asukas ei tietenkään voinut muuta kuin hämmästyneenä istua kädet suorana. Kysyisinkin, että onko tämän asian ilmoittaminen esimiehelle ja työnantajalle nyt jo liian myöhäisä? Asia on ollut mielessäni, mutta nyt kun työpaikassani on muitakin "kummallisuuksia" noussut esiin niin tämäkin tuli taas ajankohtaiseksi.
Riitta Husso 19.4.2016 12:21 9
Inhimillinen hoitaja kirjoittaa kommentissaan mahdollisuudesta tehdä epäkohtailmoitus toisen puolesta ja ”voi aikoja voi tapoja” tilanteessa, jossa kirjoittaja on jättänyt kyseisen työpaikan jo taakseen. Sosiaalihuoltolain 48 §:n mukainen ilmoitusvelvollisuus on säädetty henkilökuntaan kuuluvan velvollisuudeksi ja on valitettavaa, jos työyhteisön viesti on, että työntekijä ei uskalla ilmoittaa asiasta henkilökohtaisesti. Henkilöstömitoituksen suhteen Valvira ei voi ottaa kantaa yksittäisen hoivakodin osalta. Siitä palveluntuottaja vastaa luvassa määritellyn mukaisesti. Jos henkilökuntaan kuulumaton, ulkopuolinen taho katsoo, että asiakasturvallisuus vaarantuu liian vähäisen henkilöstömitoituksen tai asiakkaiden epäasianmukaisen kohtelun vuoksi, tulisi ensin tehdä epäkohtailmoitus kuntaan, jossa palveluntuottaja toimii. Kunnalla on ensisijainen vastuu omista palveluistaan ja ostamistaan sekä omalla alueillaan toimivista yksityisistä palveluista ja kuka tahansa, joka katsoo aiheelliseksi, voi tehdä ilmoituksen kuntaan. Ilmoituksen tekeminen ei sulje pois mahdollisuutta kannella tai tehdä epäkohtailmoitus aluehallintovirastolle, joka on vastaa valvonnasta omalla toimialueellaan.
Voi aikoja voi tapoja 14.4.2016 21:26 8
Hoivakodeissa vähennetään työntekijöitä siinä sivussa. esim.kun työntekijä sairastuu-tilalle otetaan sijainen vuoroon vain kuudeksi tunniksi! Onko tämä juuri se asia mistä voi tehdä tuon ilmoituksen?Yksityiset firmat vähentävät myös viikonlopun työvuoroista tunteja. Olen kuullut ystävältäni joka töissä yksityisellä Hoivakodilla. Heillä on 15 muistisairaan ryhmäkodissa viikonloppuna 2 hoitajaa aamulla ja illalla. Viikonloppuna yksin 1/2 tuntia iltapäivällä ennenkuin iltavuorolaisen työaika alkaa. Onko tämä Valviran mielestä laillista?Voinko minä ystävänä tehdä hänen puolestaan ilmoituksen , jos hän ei uskalla?
Inhimillinen hoitaja 1.4.2016 11:51 7
Voiko tehdä ilmoituksen toimintayksiköstä josta on jo lähtenyt pois ja jossa on työntekijänä havainnut useita epäkohtia asiakkaiden kohtelussa ja kuulee sen jatkuvan edelleen?
Riitta Husso 22.3.2016 13:29 6
Riitta-omainen kirjoittaa kommentissaan palvelun laadusta jossakin maamme monista tehostetun palveluasumisen yksiköistä. Hänen kertomansa mukainen tilanne on todella huolestuttava vaikkakaan ei täysin yllättävä näin valvontaviranomaisen näkökulmasta. Aluehallintovirastoihin ja Valviraankin tulee viestejä samanlaisista laatuun ja asiakkaiden kohteluun liittyvistä tilanteista. Omaiset ovat voimattomia, jos kunta ensisijaisena valvonnasta vastuullisena tahona ei puutu asiaan. Odotukset kohdistuvat oikeutetusti aluehallintovirastoon, jonka ulkopuolisena viranomaisvalvojan edustajana tulisi viimekädessä puuttua asiaan. Palvelun laatua ja asiakkaiden kohtelua koskeviin kanteluihin ja valituksiin on vaikea saada objektiivista selvitystä, kun asiaa joudutaan useimmiten arvioimaan saatujen selvitysten perusteella. Asian selvittäminen vaatisi yllätystarkastuksia toimintayksiköihin ja niitä sekä aluehallintovirastojen että Valviran on vähäisen henkilöresurssin vuoksi valitettavan harvoin mahdollista tehdä. Valvira tekee yhdessä aluehallintovirastojen kanssa vuosittain muutamia yllätystarkastuksia, jotka kohdennetaan yksiköihin, joista on tehty valvontaviranomaisille ilmoituksia, joten asioista kannattaa aina kuitenkin ilmoittaa. Jos kyseessä on yksityinen palveluntuottaja, jolta kunta ostaa palveluja, on ilmoituksen tekeminen syytä aloittaa kunnan ostopalveluista vastaavasta tahosta. Luulisi kunnan olevan kiinnostunut ostamiensa palvelujen laadusta ja asianmukaisuudesta muutoinkin.

Palvelun laatuun liittyvistä epäkohdista tietoisena lainsäätäjä on säätänyt henkilökunnalle velvollisuuden ilmoittaa tietoonsa saamastaan epäkohdasta ja myös epäkohdan uhasta, mikä tarkoittaa suhteellisen matalaa kynnystä ilmoituksen tekemiselle. Siltä varalta, että työntekijä joutuisi ilmoituksen johdosta tavalla tai toisella kärsimään seurauksista, kuten ”entinen mielari” kirjoittaa, on lakiin nyt erityisesti kirjattu vastatoimien kiellosta ilmoittajaa kohtaan. Lainsäätäjä on nähnyt tarpeelliseksi turvata niiden rohkeiden, asiakkaan etua ja hyvinvointia puolustavien työntekijöiden mahdollisuutta saada muutosta aikaan. Myös omaiset pelkäävät tehdä ilmoituksia ja ovat huolissaan hoidossa olevan läheisen tilanteesta sen jälkeen, kun tieto ilmoituksesta tavoittaa toimijat. Tieto tällaisesta toimintakulttuuriin pesiytyneestä välinpitämättömyydestä ja pelolla hallitsemisesta, jonka työyhteisö, esimiehet mukaan lukien hyväksyy, on kaikkein vakavimpia ja ehkä vaikeimmin muutettavia asioita, johon vain ylemmällä johdolla on käytännössä mahdollisuus puuttua. Sellainen työyhteisö, joka ei tunnusta ihmisarvoa eikä näe asiakkaan ihmisarvon kunnioittamista toimintansa kantavana voimana, tuottaa pahoinvointia myös työntekijöille itselleen. Työyhteisöön tulleet uudet työntekijät ja opiskelijat ovat juuri niitä, jotka tunnistavat tilanteen nopeasti. Avoin ja oppiva työyhteisö kuulee tulijoita ja ottaa havainnot huomioon kehittämisessä, mutta valitettavan monessa paikassa tulijat vaiennetaan, kuten Laura Tiitinen omassa blogissaan toteaa.

Kuten yleisesti jo tiedetään, on toiminnasta vastaavilla esimiehillä valtavan iso vaikutus siihen, millainen toimintakulttuuri yksikössä kehittyy. Johtamiseen ja avoimen keskustelukulttuurin kehittämiseen toivoisi panostettavan erityisesti nyt, kun sosiaalihuollon ammattihenkilöiden valvonta on 1.3.2016 voimaan tulleen lain johdosta käynnistynyt. Palvelun laadun ja asiakkaan kohtelun kannalta tärkeät ammattihenkilön velvoitteet on kirjattu lain 4 pykälään, jossa todetaan mm., että sosiaalihuollon ammattihenkilön velvollisuutena on noudattaa ammattitoiminnassaan, mitä sosiaalihuollon asiakkaan asemasta ja oikeuksista säädetään. Asiakaslaissa säädetään sosiaalihuollon asiakkaan oikeudesta laadultaan hyvään sosiaalihuoltoon ja hyvään kohteluun ja siihen me voimme aina vedota. Tarvitsemme rohkeita omaisia ja työntekijöitä viranomaisten rinnalle tekemään muutos parempaan mahdolliseksi.
Entinen mielari 16.3.2016 16:36 5
Eräässä psykiatrian yksikössä työskennellessäni esimies antoi täytettäväksi palautelomakkeen. Sen täyttäminen oli vapaaehtoista ja kuulemma rutiinia puolen vuoden työsuhteen jälkeen. Palaute käsiteltäisiin osastonhoitajien palaverissa luottamuksellisesti. Kerroin omalla nimelläni paheksuvani hoitajien jopa 1h 40min ruokatunteja ja valtaosan työvuorosta kestävää paskanpuhumista kahvihuoneessa. Myöskään päivähuoneessa monikaan ei vaivautunut juurikaan keskustelemaan potilaiden kanssa, vaan keskittyivät kännykän räpläämiseen. Erään elimellisen sairauden takia pitkäaikaisessa eristyksessä asuvan potilaan kohtelu kauhistutti, huutamista ja väkivaltaa, suihkuun raahaamista lukuunottamatta lukkojen takana yli 13 vuotta. Myöhemmin kuulin eräässä koulutustilaisuudessa toiselta osastoni hoitajalta luennolla esitetyn puheenvuoron, jossa hän varsin pilkallisesti kertoi, kuinka "vasta tulleet märkäkorvat" tulevat arvostelemaan osaston perinteistä työkulttuuria ja luulevat tietävänsä jotain. Kahvihuoneen kovaäänisimmät lakkasivat puhumasta minulle. Se siitä luottamuksellisuudesta. Määräaikaista sopimustani ei jatkettu. Ylihoitaja kertoi puhelimessa työsuhteeseen tulevan järjestelysyistä pienen katkon. Sen jälkeen hän ei ole vastannut sähköpostilla tekemiini tiedusteluihin mahdollisesta jatkosta. Olen jo yli 50-v, mutta onneksi työllistyin aika pian uudestaan.
Riitta-omainen 14.3.2016 13:06 4
On järkyttävää nähdä omaisena, kuinka tehostetussa palveluasumisessa vanhukset joutuvat puutteellisen jätehuollon takia käytännössä asumaan uloste- ja virtsajätesäkkien, roskien ja keltaisten eristesäkkien ympäröimänä. Jätteet ovat lämpimässä sisätilassa vanhusten asuntojen käytävällä. Ilmassa leijuu lantalöyhkä, kalman haju, piittaamattomuuden löyhkä. Asialle ei vain mitään tehdä. Vanhukset eivät enää valita. Omaiset koettavat, mutta heidät hiljennetään uhkailulla. Ruoka on vanhuksilla joidenkin muiden tarpeista lähtevä kuin itse vanhusten tarpeista. Kun vanhus ei jaksa soppakuppiansa tyhjentää, kuppi viedään pois ja laitetaan ruksi, että vanhus on syönyt ruokansa. Näin tapahtuu, vaikka ruokaa ei ole mennyt lusikallistakaan vanhuksen suuhun. Työntekijät eivät ehdi kaikkia vanhuksia syöttää. Tehostetussa palveluasumisessa on pääsääntö makuuttamisessa ei vanhuksen vireyttä ylläpitävässä toiminnassa. Omavalvontasuunnitelma on laitoksissa tehty, mutta sitä ei kukaan noudata. Avi valvoo vain papereita. Kun paperit ovat kunnossa, mutta käytännön tilanne palveluasumisessa aivan jotain muuta, niin AVI vain myötäilee paperinivaskoita. Avi ei oikeasti näe palveluasumisen todellisuutta. Tähän vaikuttaa sekin, että Avin tarkastajalla ei välttämättä ole terveydenhuoltoalan tai muun vastaavan koulutusta. Vanhusten perusoikeuksia poljetaan, rajoitetaan kulkuoikeutta ja vapautta, vesipesuja ei anneta tarpeen mukaisesti, toisen vanhuksen lääkkeitä annetaan toiselle, hygieniataso on kaikessa ala-arvoista. Näin käy, kun kaikessa säästetään. Heikoimmilta ja avuttomimmilta on vain niin helppo ottaa... Kukaan ei oikeasti välitä...
Riitta Husso 14.3.2016 9:42 3
Ilokseni huomasin, että olen saanut kommentteja blogikirjoitukseeni. Sosiaalihuollon ammattihenkilöiden velvollisuus ilmoittaa asiakkaan palveluun liittyvistä epäkohdista on todella iso asia sekä asiakkaiden että myös työyhteisöjen näkökulmasta. Jos tämä hyvä käytäntö olisikin se avain sellaisen avoimen ja luottamuksellisen toimintakulttuurin kehittymiseen työyhteisöissä, jossa asioista voitaisiin keskustella asioina syyllistämättä ja syyllistymättä, olisi tehty reilu loikka kohti laadukkaita ja asiakasturvallisia palveluja. Ilahduin viestistä, jossa todettiin, että työntekijöiden viesti oli otettu johdon taholta vakavasti ja henkilöresurssia oli lisätty – näinhän sen tulisikin toimia omavalvonnan hyvänä käytäntönä. Sain siitä myös idean levitettäväksi – asioiden kanssa ei tarvitsekaan jäädä yksin, vaan epäkohtailmoituksen voi tehdä työntekijät yhdessä. Silloin asian esittäminen ei henkilöidy ja yhdessä saavutettu parannus rakentaa myös työyhteisön yhteishenkeä. Oli todella hienoa saada tällainen viesti.
Omainen 6.3.2016 20:28 2
Hyvä ja asiallinen kirjoitus tärkeästä aiheesta! Voi kun tämä tavoittaisi mahdollisimman paljon niin ammattilaisia,kuin omaisiakin. Että he tietäisivät tästä mahdollisuudesta!
Iloinen shl:n pykälästä 48! 5.3.2016 20:48 1
Olimme sosiaalityön tiimipalaverissa noin 2 viikkoa sitten ja kävimme läpi tulleita perhetyön tarpeita. Meillä nousi vakava huoli perheiden tilanteista, joihin perhetyötä välttämättä tarvitsisi antaa, mutta perhetyöntekijöillä ei ollut enää vapaita aikoja ja resurssi siinä tilanteessa riittämätön. Päätimme kirjoittaa meneillään olevaan johtoryhmn kokoukseen tiedoksiannon riittämättömästä reurssista ja viittasimme shl 48 pykälään. Toimitimme tiedoksiannon samantien akuuttien perhetyöntarpeiden vuoksi. Meidän jo samasta kokouksesta meille ilmoitettiin, että lupa saatiin määräaikaisesti palkata perhetyöntekijä!