Hoivakodeissa käytettävissä rajoitustoimissa keskeistä on yhteistyö tartuntatautilääkäreiden kanssa
Olemme koronapandemian vuoksi eläneet nyt vuoden ajan poikkeuksellisia aikoja. Suomi on selviytynyt toistaiseksi erittäin hyvin, mutta tehokasta työtä tartuntojen ehkäisemiseksi täytyy jatkaa, jotta tartuntatilanne ei heikkene. Keskeinen haaste tässä työssä on ollut tasapainoilu hyötyjen ja haittojen välillä. Tartuntojen ehkäisyyn tarvittavilla välttämättömillä rajoitustoimenpiteillä on myös haittoja, joita on kaikin keinoin minimoitava.
Vuoden 2020 aikana Valvira ja aluehallintovirastot käsittelivät erityisen paljon sosiaalihuollon asiakkaisiin kohdistuneita rajoitustoimia. Sosiaalihuollon asiakasryhmistä suurin on hoivakotien vanhukset, jotka kuuluvat vaikean Covid-19 -sairauden riskiryhmään. On tärkeää, että heitä ja hoivakotien henkilöstöä suojataan tartunnoilta. Monissa Euroopan maissa tässä on epäonnistuttu – vanhuksia on kuollut hyvin paljon tai jopa kokonaisia toimintayksiköitä on romahtanut siten, että vanhukset ovat jääneet täysin heitteille. Kaikeksi onneksi Suomessa tällaista ei ole tapahtunut.
Rajoitustoimilla meillä on laajasti onnistuttu estämään tartuntojen leviämistä. Rajoitustoimet ovat toisaalta aiheuttaneet esimerkiksi yksinäisyyttä ja sen myötä kärsimystä. Usein ne ovat myös loukanneet itsemääräämisoikeutta, jopa tarpeettomasti. Eduskunnan apulaisoikeusasiamies, Valvira ja aluehallintovirastot kiinnittivät tähän huomiota jo keväällä ja alkukesällä 2020. Laadimme Valviran ja aluehallintovirastojen kanssa yhteistyönä kunnille ohjeen, jossa muistutimme, että perustuslain mukaisia kansalaisten perusoikeuksia ei saa tarpeettomasti eikä lainvastaisesti rajoittaa. Rajoitustoimet ovat tärkeitä, mutta ne pitää tehdä asianmukaisesti ja tartuntataudeista vastaavan lääkärin päätöksellä.
Jatkoimme tähän asiaan liittyvää aktiivista ohjausta alkusyksystä. Vireille tulleiden valvonta-asioiden määristä päätellen tilanne parantuikin syksyn aikana kevääseen verrattuna. Marraskuun lopulla teimme hoivakoteihin kyselyn, johon vastasi yli 1000 toimintayksikköä. Aineisto on kansainvälisestikin katsoen suuri. Kyselyyn annettujen vastausten perusteella valtaosassa hoivakodeista rajoitustoimet ovat asianmukaisia, ja yhteistyö kuntien tartuntatautilääkäreiden kanssa toimii hyvin.
Ruotsissa Valviran sisarviraston IVO:n tekemässä laajassa selvityksessä terveydenhuollon ja hoivakotisektorin yhteistoiminta on onnistunut selvästi huonommin, mihin ruotsalaiset viranomaiset ja selvityshenkilöt ovatkin suunnanneet paljon kritiikkiä. Toivottavasti tilanne siellä on parantunut ja paranee edelleen.
Selvityksemme perusteella Suomen hoivakodeissa on tehty paljon hyvää työtä rajoitustoimiin liittyvässä omavalvonnassa ja esimerkiksi omaistapaamisten käytännöissä samaan aikaan, kun terveysturvallisuus on varmistettu. Toisaalta selvityksemme osoitti, että läheskään kaikissa yksiköissä tilanne ei ole hyvä, ei julkisella eikä yksityisellä sektorilla.
Palveluntuottajien ja järjestämisvastuussa olevien kuntien on omavalvonnassaan ja yhteistyössä meidän valvontaviranomaisten kanssa tunnistettava ne yksiköt, joiden tilanne täytyy korjata. Asiakkailta, heidän läheisiltään, henkilöstöltä ja myös järjestöiltä tulevat valvontaherätteet ovat tässä tunnistamisessa tärkeitä.
Kaikkia innovaatiota sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaiden ja potilaiden itsemääräämisoikeuden ja samaan aikaan terveysturvallisuuden varmistamisessa ei varmastikaan ole vielä tehty. Nyt kokemuksia onnistuneista ratkaisuista kannattaa jakaa organisaatioiden kesken.
