Sisältöjulkaisija

null Adoptiolautakunnan työ muuttuvassa maailmassa

Adoptiolautakunnan työ muuttuvassa maailmassa

Eija Kenttäkumpu 1.10.2019 / päivitetty 8.10.2019 09:59

Kansainvälisen adoption kautta Suomeen saapuneiden lasten määrä on vähentynyt vuodesta 2012 alkaen. Adoption kautta saapuneiden lasten määrä on vähentynyt kaikissa maissa samaan tahtiin. Suomeen saapui ulkomailta hieman yli 50 adoptiolasta vuonna 2018. Muutos on olennainen verrattuna aiempiin vuosiin.  

Kansainvälisten adoptioiden vähenemiseen on useita syitä:
–    Monissa maissa on tavoitteena kehittää lastensuojelua. Nykyisin myös lähes kaikki lapsia luovuttavat maat ovat allekirjoittaneet Haagin adoptiosopimuksen, jonka keskeinen periaate on subsidiariteettiperiaatteen eli läheisyysperiaatteen toteuttaminen. Käytännössä läheisyysperiaate tarkoittaa, että lapsi adoptoidaan uuteen perheeseen tai sijoitetaan sijaisperheeseen ensisijaisesti omassa kotimaassaan, kertoo adoptioautakunnan puheenjohtaja Merja Vuori. Kansainväliset sopimukset edellyttävät myös toimivaa lastensuojelua lasten syntymämaassa.

Myös kotimaiset adoptiot ovat vähentyneet

Adoptioneuvonnan antajilta saatujen tietojen mukaan myös kotimaisten adoptioiden määrä lapsien syntymäperheistä muihin perheisiin eli ns. vieraslapsisadoptiot ovat vähentyneet merkittävästi:
–    Miten hyvin vanhemmat voivat itse hoitaa lapsensa on sidoksissa yhteiskunnan tarjoamiin tukitoimiin kuten sosiaali- ja terveyspalveluihin ja taloudelliseen tukeen lapsen vanhemmille. Myös tukipalveluista viestiminen adoptioneuvonnassa syntymävanhemmalle, joka harkitsee lapsensa luovuttamista adoptioon, on tärkeää, ja adoptiolain edellyttämää, Merja Vuori kertoo.

–    On mahdollista, että kotimaiset adoptiot ovatkin vähentyneet tarjolla olevien tukipalveluiden vuoksi. Vasta sitten, kun lasta ei voida hoitaa omassa syntymäperheessään, adoptoinnin mahdollisuus tulee mukaan kuvaan. Kotimaisten vieraslapsiadoptioiden väheneminen voi olla seurausta myös ei-toivottujen raskauksien ja teiniraskauksien määrän vähenemisestä menneisiin vuosikymmeniin verrattuna. Myös perheiden suvaitsevuus on vuosikymmenten kuluessa lisääntynyt ja ensikotien merkitys nuorten äitien neuvojana ja ohjaajana on kasvanut, Merja Vuori kertoo ja painottaa, että adoptio on kaikkien osapuolten kannalta aina peruuttamaton ratkaisu, ja sen tulee olla perusteellisesti harkittu.

Adoptiolautakunta toimii hyvin, mutta kehitettävääkin on

Adoptiolautakunnassa on täysistunto, adoptiolupajaosto ja kansainvälisten asioiden jaosto, joka on Haagin sopimuksen mukainen adoptiokeskusviranomainen. Täysistunto seuraa adoptioasioiden kehitystä ja tekee tarvittaessa adoptioita koskevia aloitteita. Adoptiolupajaosto käsittelee asioita, jotka koskevat adoptioluvan myöntämistä, luvan ehtojen muuttamista, luvan voimassaoloajan pidentämistä ja luvan peruuttamista. Lupajaostossa käsitellään myös ilmoitukset muutoksista adoptionhakijan olosuhteissa. Nykyinen adoptiolautakunta aloitti toimikautensa 1.7.2017.

Merja Vuori on juuri jäänyt pois työelämästä viettämään eläkepäiviään. Näin hän kehittäisi adoptiolautakunnan työtä:
–    Kansainvälisen jaoston adoptiolupaprosessien ja valvontaprosessin kehittäminen olisi tärkeää, koska juuri sen tehtävänä on olla selvillä siitä, toteutuvatko kansainväliset adoptiot ulkomailta Haagin sopimuksen mukaisesti. Tämän jaoston pitää siksi tuntea riittävän hyvin niin lähettäjämaan prosessit kuin myös suomalaisten kansainvälisen palvelunantajien toiminta. Haagin sopimuksella turvataan turvallinen adoptioprosessi lapsen lähtömaasta perheeseen saakka.

Adoptioprosessit on kuvattu, mutta kehitettävääkin on:
–    Eri maihin voitaisiin luoda valvonnan prosessin tarkka kuvaus, jossa määriteltäisiin, mitä valvotaan, miksi valvotaan, miten valvotaan, miten valvonta ja valvontakäynnit priorisoidaan. Olisi tarpeellista kehittää myös tarkistuslista siitä, mitkä ovat yleisesti jokaisella valvontakäynnillä lasten lähettäjämaissa tarkistettava asiat. Kotimaassa tapahtuvalle palvelunantajien valvonnalle voitaisiin myös kirjata tarkempi menettelyprosessi ja palvelunantajien lupamenettely tueksi voitaisiin luoda hakemuskaavakkeet ja hakemusohjeet, nämä vain esimerkkejä, Merja Vuori kertoo.

Vuoren käsitys on, että adoptiolautakunnan kansainvälisen jaoston työ adoptioasioiden keskusviranomaisena voitaisiin järjestää toisella tavalla:
–    Olen havainnut kansainvälisen jaoston työssä kehittämistarpeita, joiden juurisyyt ovat sen toiminnassa lautakuntana. Joissakin asioissa, esimerkiksi kiireellisesti tuomioistuimille annettavien lausuntojen osalta, lautakuntakäsittely on hidas ja hankala, varsinkin, kun sähköinen kokoontuminen nykyisellään ei ole sallittua. Kansainvälisessä jaostossa on hyviä asiantuntijoita, joilla voisi tulevaisuudessa olla lausunnonantajan rooli suhteessa adoptiopäätöksiin.
 
Esimerkiksi Ruotsissa adoptiokeskusviranomainen ei toimi lautakuntana, vaan kansainväliset adoptioasiat ratkaistaan tavanomaisessa hallintomenettelyssä suoraan esittelystä päätettäväksi.

Adoptiolupa-asioissa lautakuntakäsittely sen sijaan on paras ratkaisu.
–    Adoptioluvat ja niihin liittyvät asiat on käsiteltävä joutuisasti, eikä laajojen selvittelyjen tekeminen ja mahdollinen asiantuntijoiden kuuleminen etukäteen palvele joutuisaa käsittelyä. Nykyisellään asiat voivat parhaimmillaan edetä joutuisasti, kun eri alojen asiantuntijat lautakunnan istunnossa antavat suoraan näkemyksensä luvan edellytysten täyttymisestä ja mahdollisista lisäselvitysten tarpeesta. Tosin tässäkin lautakunnan työssä on joissakin asioissa virtaviivaistamisen varaa, Merja Vuori pohtii.

Adoptiolautakunta on tehnyt paljon aloitteita, joista eräs keskeinen on kansainvälisen adoptiopalvelunantajille tuleva rahoitus heille lain mukaan kuuluvien jälkipalveluiden järjestämiseen. Nämä palvelut liittyvät adoptoidun oikeuteen tuntea oma alkuperänsä. Kansainvälisen adoptiopalvelunantajilla on se osaaminen ja verkostot, jota tämän palvelun antaminen edellyttää.  
–    Adoptioneuvonnassa annettava adoption jälkeinen tuki edellyttää neuvonnan sosiaalityöntekijöiden jatkuvaa kouluttamista, myös silmällä pitäen uusien asiantuntijoiden lisäämistä. Lisäksi kunnallisen sosiaali- ja terveyspalvelujen, koulun työntekijöiden ja muiden peruspalvelujen työntekijöille pitäisi pystyä lisäämään tietoa adoptiolasten erityisyydestä, Merja Vuori kertoo ja jatkaa:
–    Adoptiolain täytäntöönpanon jälkiarviointi ja erityisesti sen lapsivaikutusten arviointi olisi hyvä tehdä ja kuunnella myös luovuttajien kokemuksia. Vuonna 2017 adoptiolautakunta teki lapsiasiainvaltuutetun kanssa aloitteen adoptiolain arvioinnista eli, miten adoptiojärjestelmä on toiminut eri osapuolten kannalta. Aloitteeseen sisältyy monia muitakin tärkeitä asioita.

Adoptiolautakunnan työ on työtä lasten ja perheiden hyväksi:
–    Tulisi joka hetki pitää mielessä lapsen etu, joka on ylitse kaikkien muiden adoptiolain ja kansainvälisen adoptiosopimuksen hengen mukaisesti. Tärkeintä on adoptiovanhempien kyky toimia vanhempina adoptiolapsille. Adoptioneuvonantajan ammattitaito ennen luvan hakemista on ehkäisevää työtä ja siksi se on avainasemassa, Vuori painottaa ja lisää:
–    Adoptioiden epäonnistumisten syiden ja lastensuojelun toimenpiteiden tilastointi tulisi myös kartoittaa.

Nykyisen adoptiolautakunnan toimikausi päättyy 2020. Vuoren mukaan uuden lautakunnan olisi hyvä viestiä uudelleen täysistunnon ja lapsiasiavaltuutetun tekemän yhteisaloitteen tärkeydestä päätöksentekijöille.

Adoptioiden vähetessä myös kansainvälisen adoptiopalvelun resurssit, osin myös adoptioneuvonnan resurssit, ovat vaarassa vähentyä, jolloin adoptioasioiden osaaminen vähenee. Osaamisen väheneminen saattaa vaikuttaa myös palvelun ja neuvonnan laatuun. Näiden toimijoiden toimintaedellytysten turvaamiseen tulisi kiireellisesti etsiä keinoja.

 

Eija Kenttäkumpu

tiedottaja