Adoptiolapsilla ja adoptioperheillä on oikeus laadukkaaseen ja riittävään jälkipalveluun
Viime aikoina on keskusteltu adoptioperheiden vaikeudesta saada riittäviä adoption jälkipalveluja. Adoptiolapsella ja adoptioperheellä on lakisääteisesti oikeus tiettyihin jälkipalveluihin ja vastaavasti tietyt toimijat on velvoitettu sitä antamaan. Jälkipalvelua antavat adoptioneuvonnan antajat ja kansainvälisen adoptiopalvelun antajat. Eri toimijoiden antama jälkipalvelu eroaa sisällöltään toisistaan. Tässä kirjoituksessa käsittelen adoptiolaissa tarkoitettuja jälkipalvelun muotoja, jotka ovat adoptioneuvonta adoption vahvistamisen jälkeen ja kansainvälisen adoptiopalvelunantajien lakisääteinen jälkipalvelu.
Adoptiolaki ja Haagin sopimus luovat puitteet adoption jälkipalvelulle
Adoptiolaissa on käsite adoptioneuvonta adoption vahvistamisen jälkeen. Tästä toiminnasta käytetään yleisesti nimitystä jälkipalvelu. Lain mukaan adoptioneuvonnan antajan on tarvittaessa annettava adoptioneuvontaa, apua ja tukea myös adoption vahvistamisen jälkeen. Adoptiovanhemmille on neuvonnassa tarjottava mahdollisuus siihen, että adoptiolapsen ja -perheen erityisen avun ja tuen tarve selvitetään tarvittavassa laajuudessaan. Tarvittaessa adoptiolapsi ja -perhe on ohjattava sosiaali- ja terveyspalvelujen tai muun avun ja tuen piiriin. Adoptioneuvontaa antavat kunnat ja Pelastakaa Lapset ry. Adoptioneuvonnan tehtävänä ei ole järjestää palveluita, mutta sen pitää tuntea saatavilla olevat palvelut ja tarvittaessa ohjata perhettä niihin.
Myös kansainvälisen adoptiopalvelun antajilla on jälkipalvelutehtäviä, kuten tietojen antaminen sen säilytettävinä olevista asiakirjoista ja avustaminen lapsen alkuperää koskevien tietojen hankkimisesta lapsen alkuperävaltiosta. Tärkeä osa tehtävää on tarvittavan tuen ja ohjauksen antaminen tietoja luovutettaessa. Tätä työtä kutsutaan kansainvälisen adoptiopalvelunantajien lakisääteiseksi jälkipalveluksi.
Lisäksi adoptioneuvonantajien ja adoptiopalvelunantajien adoption vahvistamisen jälkeiseen palveluun kuuluu adoptioseuranta ja seurannan raportointi.
Kaikkia valtioita, jotka ovat liittyneet Haagin lasten suojelua sekä yhteistyötä kansainvälisissä lapseksiottamisasioissa koskevaan yleissopimukseen (29/1997), koskevat samat velvoitteet menettelyistä kansainvälisissä adoptioissa. Haagin sopimuksen mukaan adoptiokeskusviranomaisen velvollisuutena on edistää adoptioasioissa annettavien neuvonta- ja seurantapalvelujen kehittämistä valtiossaan. Jälkipalvelun minimivaatimukset on määritelty: (Guide to Good Practice s. 127) yhdistetty tieto ja kokemus, tieteellinen tutkimus aikuisten adoptoitujen ongelmista, edulliset ja laadukkaat neuvontapalvelut adoptoiduille ja heidän vanhemmilleen, koulutus sosiaalityöntekijöille, terapeuteille, lääkäreille, sairaanhoitajille ja kaikille niille, jotka ovat todennäköisesti tekemisissä kansainvälisesti adoptoitujen kanssa sekä avun tarjoaminen omien tietojen ja juurien etsimiseen.
Hallituksen esityksessä adoptiolaiksi (47/2011) on todettu, että on pyrittävä erityisesti siihen, että adoption vahvistamisen jälkeen annettavat neuvontapalvelut kehittyisivät entistä kattavammiksi ja monipuolisemmiksi, ja että adoptioon mahdollisesti liittyviin ongelmiin puututtaisiin mahdollisimman varhaisessa vaiheessa.
Adoptiolautakunta ja Valvira ovat edistäneet adoptiolasten ja adoptioperheiden tilannetta monin tavoin
Suomen adoptiokeskusviranomaisen, adoptiolautakunnan aloitteesta ja Valviran esityksestä saatiin valtion budjettirahoitus kansainvälisen adoptiopalvelun antajien lakisääteisen jälkipalvelun rahoittamiseksi. Tämä ratkaisu oli välttämätön kansainvälisen adoptiopalvelunantajien kasvavaan jälkipalvelukysyntään vastaamiseksi. Valvira jakaa tänä vuonna kansainvälisen adoptiopalvelun antajille tähän tarkoitukseen varatun määrärahan.
Adoptiolautakunnan täysistunto on viime aikoina kiinnittänyt erityistä huomiota adoptiolasten ja -perheiden hyvinvointiin. Täysistunto on tehnyt useita aloitteita adoptiolasten ja perheiden tukemiseksi. Viime elokuussa täysistunto esitti maan hallitukselle adoptioperheiden ja biologisten perheiden perhevapaiden saattamista samalle viivalle. Täysistunto myös uudisti aiemmin tekemänsä aloitteen adoptiotukien määrien ja rakenteen ajantasaistamiseksi. Loppuvuonna annettiin adoptiolautakunnan ja lapsiasiavaltuutetun yhteisaloite, jossa esitettiin adoptiolain täytäntöönpanon kattavaa arviointia. Jälkipalvelun osalta aloitteessa esitettiin, että adoption erityisyys otetaan huomioon peruspalveluissa entistä paremmin, ja että adoption jälkeisen tuen erityispalvelujen, kuten esimerkiksi terapiapalvelujen, saatavuutta parannetaan. Samalla esitettiin, että adoptio-osaaminen eri palveluissa turvataan huomioimalla se ammattilaisten perus- ja lisäkoulutuksessa.
Kun perhe voi luottaa siihen, että tukea ja apua on saatavilla, se voi turvallisesti jatkaa adoptioprosessiaan.
Huomio ennaltaehkäisevään toimintaan
Haittojen ja vaikeuksien ennaltaehkäisevä toiminta on aina inhimillisesti ottaen parasta toimintaa. Adoptiovanhemmuus on erityistä vanhemmuutta. Vastuullinen adoptioneuvonnan antaja kertoo hakijoille myös mahdollisista vastoinkäymisistä. Näitä tietoja vasten perhe voi helpommin ennakolta arvioida riittävätkö perheen voimavarat ja kestääkö parisuhde, jos lapsen terveydentila, kehittyminen tai käyttäytyminen ei ole toiveiden mukaista. Adoptioneuvonnassa pitäisi kertoa hakijoille myös niistä palveluista, joihin perhe voi hakeutua pulmatilanteissa lapsen saavuttua perheeseen. Kun perhe voi luottaa siihen, että tukea ja apua on saatavilla, se voi turvallisesti jatkaa adoptioprosessiaan.
Adoption tarkoituksena on saada pysyvä perhe lapselle, joka ei voi elää omassa perheessään. Lapsen oikeus pysyvään perheeseen voidaan turvata riittävän asiantuntevalla adoptioneuvonnalla sekä ennen adoptiota että sen jälkeen. Adoptioneuvonta helposti katkeaa adoptioprosessin eri vaiheiden saumakohdissa. Adoption onnistumista pitäisi kuitenkin saumattomasti tukea prosessin kaikissa vaiheissa. Tämä tarkoittaa neuvontaa, seurantaa ja tukea neuvonnan aloittamisesta lupaprosessiin, adoption vahvistamiseen sekä vielä pitkälle adoption vahvistamisen jälkeiseen aikaan saakka. Neuvonnan lisäksi lapsen oikeus vakaaseen perheeseen voidaan turvata yhteiskunnan palveluihin integroiduilla adoptioperheiden tarpeisiin vastaavilla palveluilla sekä erityisillä adoptioperheille suunnatuilla palveluilla.