Alkoholijuomia ei saa myydä eikä anniskella ilman lupaa väliaikaisissa pop up -ravintoloissa. Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto Valvira ja Poliisihallitus korostavat, että ilman lupaa tapahtuva alkoholijuomien myynti ja anniskelu on laitonta. Alkoholijuomien tilapäistä anniskelulupaa voi hakea aluehallintovirastosta.

Viranomaisten saamien tietojen mukaan ravintolapäivää suunnitellaan jälleen vietettäväksi toukokuussa. Päivän aikana väliaikaisia ravintoloita on tarkoitus perustaa eri puolille Suomea.

Sekä Valvira että Poliisihallitus pitävät hyvänä sitä, että kaupunkeja halutaan elävöittää tarjoamalla ihmisille mahdollisuuksia viettää aikaa yhdessä erilaisissa tapahtumissa. Runsas alkoholin kokonaiskulutus aiheuttaa kuitenkin paljon yhteiskunnallisia ongelmia.

Luvaton alkoholijuomien myyminen ja anniskeleminen on lainvastaista toimintaa, johon poliisilla on lakisääteinen velvollisuus puuttua myös ravintolapäivänä.

Poliisihallitus korostaa, että luvaton alkoholipitoisen aineen myynti on vähintäänkin rangaistusvaatimuksena käsiteltävä asia, ei siis rikesakkorikkomus. Poliisi voi takavarikoida luvatonta anniskelua ja myyntiä varten tarkoitetun alkoholin.

Lisätiedot:

Ryhmäpäällikkö Kari Kunnas, p. 0295 209 610 (Valvira),
poliisijohtaja Seppo Kolehmainen, p. 07187 81750 (Poliisihallitus)
 

Alkoholin kokonaiskulutus oli viime vuonna sataprosenttisena alkoholina 54 miljoonaa litraa eli 10 litraa asukasta kohden. Tilastoitu kulutus eli alkoholimyynti kotimaassa kasvoi hieman, mutta oli edelleen 8,1 litraa asukasta kohden. Tilastoidun alkoholin kulutuksen lievään kasvuun vaikutti vuoden 2012 alussa toteutettu alkoholiveron korotus, mikä johti siihen, että elintarvikeliikkeet ja ravintolat ostivat joulukuussa alkoholijuomia runsaasti varastoonsa alhaisemman veron sisältämällä hinnalla. Ilman näitä varastoon ostoja alkoholin tilastoitu kulutus olisi hieman vähentynyt. Tilastoimaton alkoholin kulutus, josta kolme neljännestä tulee matkustajatuonnista, oli edelleen 1,9 litraa asukasta kohden.

Juomaryhmistä kasvussa olivat long drink juomat, miedot viinit ja mallasjuomat. Väkevien juomien ja siiderien myynti väheni.

Kotimaan myynnistä elintarvikeliikkeiden osuus oli 46 %, Alkon 40 % ja ravintoloiden osuus 14 %.

Kokonaiskulutuksesta tilastoimattoman kulutuksen osuus oli 19 %.

Alkoholin aiheuttamien haittojen väheneminen pysähtyi

Alkoholin kulutuksen kasvu 2000-luvulla on näkynyt alkoholinkäytön aiheuttamien terveydellisten ja sosiaalisten haittojen määrän lisääntymisenä. Viime vuosina alkoholin kulutus on kuitenkin vähentynyt, jolloin alkoholihaitatkin ovat vähentyneet. Ennakkotietojen mukaan haittojen määrän väheneminen näyttäisi nyt pysähtyneen. Poliisin tietoon vuonna 2011 tulleiden kotihälytysten määrä oli vähän alle 84 000, mikä on kaksi prosenttia enemmän kuin edellisenä vuonna. Pahoinpitelyiden määrä kasvoi lähes neljänneksellä. Rattijuopumusten määrä kasvoi vajaalla kahdella prosentilla.

Vuoden 2011 tilastotiedot alkoholiehtoisista kuolemista ja sairaanhoitojaksoista valmistuvat tämän vuoden lopulla. Vuonna 2010 alkoholihaittoihin kuoli noin 2 700 henkeä. Alkoholimyrkytykseen kuolleiden määrä väheni vuoteen 2009 verrattuna 14 prosenttia ja tapaturmaan tai väkivaltaan päihtyneinä kuolleiden määrä 10 prosenttia.

Lisätietoja

Tietohallintopäällikkö Lennart Wahlfors, Valvira, puh. 0295 209 221, 050 324 9704
Erikoistutkija Esa Österberg, THL, puh. 020 610 7018, 0400 417 514
Suunnittelija Marke Jääskeläinen, THL, puh. 020 610 7654

Liite Alkoholijuomien kulutus vuonna 2011, suomeksi ja ruotsiksi
 

Sosiaali- ja terveydenhuollon suunnitelmallinen ja yhdenmukainen valvonta paranee, kun Valvira ja aluehallintovirastot ryhtyvät toteuttamaan kahdeksaa yhdessä laatimaansa uutta valtakunnallista valvontaohjelmaa: kahta terveydenhuollossa ja kuutta sosiaalihuollossa.

Sosiaali- ja terveydenhuollon valvonnassa on kysymys sen selvittämisestä, onko toiminnassa noudatettu lainsäädännön velvoitteita, saako potilas tai asiakas hänelle lain mukaan kuuluvat palvelut määräajassa ja ovatko ne laadukkaita ja turvallisia. Valvontaohjelmat ovat keskeisiä työkaluja varmistettaessa asiakkaiden ja potilaiden oikeuksien toteutumista sekä potilas- ja asiakasturvallisuutta.

• Valvonnan lähtökohtana on asiakkaiden ja potilaiden perusoikeuksien toteutuminen.
• Valvonnan tarkoituksena on ehkäistä ennalta epäasianmukaisia toimintakäytäntöjä sekä puuttua säädösten vastaiseen ja laadun minimivaatimukset alittavaan toimintaan.
• Valvontaohjelmien keskeisenä tavoitteena on varmistaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon lupahallinto, valvonta ja ohjaus toimivat yhdenmukaisin periaattein koko maassa. Väestö on oikeutettu asianmukaisiin sosiaali- ja terveyspalveluihin asuinpaikasta riippumatta, ja myös palvelujen tuottajia on kohdeltava yhdenvertaisesti.

Palvelujen tuottajat, mutta myös valvontaviranomaiset ovat tulkinneet lainsäädännön vaatimuksia, ohjeita ja suosituksia eri tavoin. Se on näkynyt palvelujen sisällössä ja laadussa, mutta myös viranomaisten lupa- ja valvontaratkaisuissa. Nyt valvontaohjelmiin on toimialakohtaisesti koottu yksiin kansiin se, mitä valvontaviranomaiset vähintään edellyttävät toiminnalta.

Palvelujen minimivaatimukset ja niiden toteutumisen valvonta läpinäkyviksi asiakkaille, potilaille, palvelujen tarjoajille sekä käyttäjille

Valvontaohjelmat palvelevat sosiaali- ja terveydenhuollon asiakkaita ja potilaita sekä heidän omaisiaan ja läheisiään. He näkevät valvontaohjelmasta, millaisiin palveluihin he tai heidän omaisensa ja läheisensä ovat oikeutettuja. Palvelujen tuottajat hyötyvät valvontaohjelmien linjauksista laatiessaan omavalvontasuunnitelmia toimintansa laadun varmistamiseksi. Kunnat voivat käyttää valvontaohjelmia omassa valvontatehtävässään. Aluehallintovirastot ja Valvira käyttävät valvontaohjelmia sosiaali- ja terveydenhuollon lupahallinnossa, valvonnassa ja ohjaustehtävissään.

Valvira ja aluehallintovirastot ovat laatineet seuraavat valvontaohjelmat vuosille 2012 – 2014:

• Kiireettömään hoitoon pääsy
• Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä lasten ja nuorten ehkäisevä suun terveydenhuolto
• Sosiaalihuollon valvonnan yleiset periaatteet
• Toimeentulotuen määräaikojen noudattaminen
• Lastensuojelun ympärivuorokautinen hoito ja kasvatus
• Vammaisten henkilöiden ympärivuorokautiset asumispalvelut
• Mielenterveys- ja päihdehuollon ympärivuorokautiset asumispalvelut ja päihdehuollon laitoshoito
• Kotiin annettavat palvelut ja hoito

Valvontaohjelmat

• turvaavat potilaiden ja asiakkaiden perusoikeuksia
• lisäävät valvonnan suunnitelmallisuutta ja siirtävät painopistettä ennakkovalvontaan
• parantavat valvonnan vaikuttavuutta
• yhdenmukaistavat ohjausta, lupahallintoa ja valvontaa
• suuntaavat niukkoja voimavaroja keskeiseen ja vaikuttavaan valvontaan
• parantavat valvonnan riskilähtöisyyttä
• toimivat käsikirjana valvonta-asioissa
• määrittelevät valvonnalle yhteiset painoalueet, aikataulutuksen ja työnjaon
• auttavat palvelun tuottajia omavalvonnan suunnittelussa
• parantavat valvonnan läpinäkyvyyttä
• lisäävät kansalaisten tietoa oikeuksistaan palvelujen käyttäjinä

Painoalueina omavalvonta ja asiakkaiden itsemääräämisoikeus

Sekä sosiaali- että terveydenhuollon valvonnan erityinen painoalue on omavalvonta. Omavalvonnalla tarkoitetaan palvelujen tuottajan omaa, kirjalliseen suunnitelmaan perustuvaa toimintansa valvomista niin, että toiminta täyttää koko ajan ne laatuvaatimukset, jotka toimilupa, lainsäädäntö ja toiminnan harjoittajan omat tavoitteet edellyttävät.

Sosiaalihuollossa erityinen painoalue ohjelmakauden ensimmäisen vuoden valvonnassa on lisäksi asiakkaiden itsemääräämisoikeuden toteutuminen.

Valvonnan perusteet samat kaikilla sosiaalihuollon toimialueilla

Perusasiat ovat kaikilla sosiaalihuollon toimialoilla pitkälti samoja: yksikön toiminta-ajatus ja toimintasuunnitelma, henkilöstömitoitus ja henkilöstön pätevyys, johtaminen, asianmukaiset tilat ja niiden varustelu, kirjalliset sopimukset ja asiakassuunnitelmat, asiakkaan tai hänen omaistensa osallistumismahdollisuus päätöksentekoon, terveydenhuollon ja lääkehoidon järjestäminen, turvallisuus, kirjalliset omavalvontasuunnitelmat, asiakirjahallinto ja tietosuoja – tämäntyyppisten asioiden on oltava kunnossa, jotta toiminta täyttäisi sille asetetut vaatimukset.

Valvottaessa ympärivuorokautisten asumispalvelujen järjestämistä haasteena on esimerkiksi asuntojen sijoittelu. Nyt on nähtävissä merkkejä vammaisille tarkoitettujen asuntokeskittymien, niin sanottujen uuslaitosten syntymisestä vastoin Vammaispolitiittisen ohjelman ja valtioneuvoston periaatepäätöksen linjauksia.

Valvontaohjeiden sitovuus

Sosiaalihuollon väljä puitelainsäädäntö mahdollistaa erilaisia tulkintoja ja käytäntöjä. Sitovia normeja on vähän, ja kunnilla on laaja oikeus päättää toimintojensa järjestämistavoista. Sosiaalihuollosta annetut suositukset ja valvontaohjelmat jämäköittävät lupahallintoa ja valvontaa viranomaisia ohjaavina asiakirjoina. Päätöksissä ja ratkaisuissa voidaan nojautua niihin silloin, kun sitovaa lainsäädäntöä ei ole. Myös hallintotuomioistuimet ovat laillisuusharkinnassaan ottaneet huomioon voimassa olevat suositukset ja valvontaohjelmat.

Valvontaohjelmat

Lisätietoja:

• Kiireettömään hoitoon pääsy (ylilääkäri Marjut Frantsi-Lankia, puh. 0295 209 606)
• Neuvolatoiminta, koulu- ja opiskeluterveydenhuolto sekä lasten ja nuorten ehkäisevä suun terveydenhuolto (ylilääkäri Marjut Frantsi-Lankia, puh. 0295 209 606)
• Sosiaalihuollon valvonnan yleiset periaatteet (lakimies Elina Akaan-Penttilä, puh. 0295 209 604)
• Toimeentulotuen määräaikojen noudattaminen (ylitarkastaja Lilli Autti, puh. 0295 209 605)
• Lastensuojelun ympärivuorokautinen hoito ja kasvatus (ylitarkastaja Minna Malviniemi, puh. 0295 209 611)
• Vammaisten henkilöiden ympärivuorokautiset asumispalvelut (sosiaalineuvos Hanna Ahonen, puh. 0295 209 603)
• Mielenterveys- ja päihdehuollon ympärivuorokautiset asumispalvelut ja päihdehuollon laitoshoito (sosiaalineuvos Hanna Ahonen, puh. 0295 209 603)
• Kotiin annettavat palvelut ja hoito (lakimies Elina Akaan-Penttilä, puh. 0295 209 604)

Valvonnan perusteena on terveydenhuoltolaki ja valtioneuvoston antama asetus (338/2011). Asetus säätelee hyvin tarkasti muun muassa sen, kenelle, missä vaiheessa ja kuinka usein neuvola-, koulu- ja opiskeluterveydenhuollossa sekä suun ehkäisevässä terveydenhuollossa on tehtävä tarkastuksia, ketkä niitä tekevät ja mitä tarkastusten on sisällettävä.

Sosiaali- ja terveysalan valvontavirasto Valvira on laatinut yhteistyössä aluehallintovirastojen kanssa valtakunnallisen valvontaohjelman vuosille 2012 – 2014 neuvolatoimintaan, koulu- ja opiskeluterveydenhuoltoon sekä lasten ja nuorten ehkäisevään suun terveydenhuoltoon. Ohjelmassa on määritelty lakiin, asetuksiin, ohjeisiin ja suosituksiin perustuvat hyvän toiminnan kriteerit, sekä puuttumiskriteerit, silloin kun toiminta ei ole asianmukaista. Epäasianmukaiseen toimintaan voidaan tarvittaessa puuttua myös uhkasakkojen avulla.

Valvira selvitti viime maaliskuussa neuvola-, koulu- ja opiskeluterveydenhuollon sekä ennalta ehkäisevien suun terveystarkastusten toteutumista kunnissa. Selvityksestä ilmeni, että osalla kunnista on vaikeuksia asetuksen mukaisen toiminnan toteuttamisessa. Selvityksestä on annettu viime vuoden lokakuussa tiedote.

Oikeuskansleri Jaakko Jonkka on antanut 30.1.2012 päätöksen perusopetuslain mukaisen oppilashuollon toteutumisesta peruskouluissa ja päätöstä koskevan tiedotteen. Oikeuskansleri toteaa, että yhdenvertainen oppilashuolto ei vieläkään toteudu maassamme.

Lisätietoja:
Ylilääkäri Marjut Frantsi-Lankia, p. 0295 209 606

• potilaiden ja heidän omaistensa tekemiä kanteluja 434 (353)
• ilmoituksella tulleita tai oma-aloitteisesti vireille otettuja asioita 494 (539)
• valvontaan liittyviä lausuntoja (esimerkiksi poliisille) 195 (194)

Vuodenvaihteessa oli kesken yhteensä 984 terveydenhuollon valvonta-asiaa, joiden joukossa oli runsaasti myös ennen vuotta 2011 vireille tulleita asioita.

Loppuvuoden valelääkärikohu lisäsi kanteluiden määrää. Valvirassa on käsiteltävänä 27 Esa Laihon hoitamaa potilasta koskevaa kantelua. Kohu lisäsi ihmisten yhteydenottoja Valviraan sellaisissakin asioissa, jotka eivät koskeneet Laihon antamaa hoitoa.

Ilmoituksia tekevät esimerkiksi työnantajat työntekijöistään. Apteekkarit tekevät ilmoituksia lääkäreistä ja hammaslääkäreistä, joiden epäilevät määräävän lääkkeitä epäasianmukaisesti.

Viime vuonna tuli edelleen paljon ilmoituksia hoitajista, sekä sairaanhoitajista että lähihoitajista. Suuri osa niistä koski epäilyjä lääkkeiden ja/tai omaisuuden anastuksista ja niihin liittyen usein myös päihde- ja lääkeriippuvuutta.

Viime vuonna ilmoituksella vireille tulleiden asioiden määrä väheni edellisvuodesta. Siihen vaikutti mm. se, että ilmoitusasioiden määrä kasvoi poikkeuksellisen paljon vuodesta 2009 vuoteen 2010. Tuolloin muun muassa ns. myrkkyhoitajajuttu lisäsi työnantajien ilmoituksia työntekijöistään.

Ilmoituksella vireille tulleet asiat voivat johtaa siihen, että terveydenhuollon ammattihenkilön ammattioikeuksia rajoitetaan tai poistetaan. Kanteluna vireille tulleet asiat johtavat erittäin harvoin näin vakaviin seuraamuksiin. Niissä vakavin seuraamus on yleensä huomautus.

Viime vuonna hieman vajaa kolmannes valvonta-asioista johti seuraamuksiin. Kanteluihin ja ilmoituksella tai oma-aloitteisesti vireille tulleisiin valvonta-asioihin annettiin 770 päätöstä, joista varsinaisiin seuraamuksiin johtaneita oli 242.

Ammattioikeuksia rajoitettiin tai poistettiin entistä useammalta

Terveydenhuollon valvontalautakunta teki viime vuonna 77 ammattioikeuksien tai nimikesuojauksen poistamista koskevaa päätöstä. Nimikesuojattu ammattihenkilö, esimerkiksi lähihoitaja, voi menettää oikeuden käyttää terveydenhuollon ammattinimikettä, mutta hän voi siitä huolimatta tehdä terveydenhuollon töitä toisella nimikkeellä. Nykyään useimmat työnantajat kuitenkin edellyttävät henkilön palkatessaan, että nimikesuojaus on voimassa.

Ammattioikeuksien rajoittamista koskevia päätöksiä tehtiin 26. Varoituksia annettiin 16 henkilölle. Lisäksi 14 tapauksessa henkilö sai varoituksen sen lisäksi, että hänen oikeuksiaan rajoitettiin.

Valvontalautakunnan päätösten ammattiryhmittäinen jakauma on liitetiedostossa.

Asioiden määrän lisääntyminen johti käsittelyaikojen pitenemiseen

Valvonta-asioiden määrän jatkuva kasvu on johtanut siihen, että niiden käsittelyä on priorisoitava entistä enemmän, koska valvontaan käytettävät voimavarat eivät ole lisääntyneet. Vakavat, ilmeisen potilasturvallisuusriskin sisältävät tapaukset käsitellään ensin, ja muiden käsittelyajat venyvät.

Valvonta-asioiden käsittelyn mediaani oli viime vuonna 6 kuukautta, eli puolet asioista pystyttiin hoitamaan viimeistään tuossa ajassa. Näissä ovat mukana myös ne asiat, joissa annetaan vastaus kirjeellä, eikä asiaa ole katsottu perustelluksi ottaa enemmälti selvitettäväksi. 80 % valvonta-asioista ratkaistiin 17 kk:ssa, ja ei-kiireellisiksi arvioitujen asioiden käsittelyajat voivat venyä varsin pitkiksikin.

Tilanne ei ole hyvä asiakkaiden eikä ilmoituksen tai kantelun kohteena olevien ammattihenkilöiden oikeusturvan kannalta. Tehostetusta riskinarvioinnista ja priorisoinnista huolimatta on vaarana, että käsittelyä odottavien joukossa on tapauksia, joissa on potilasturvallisuusriski.

Taustaksi terveydenhuollon valvontaan

Sekä aluehallintovirastot että Valvira käsittelevät terveydenhuollon valvonta-asioita. Kanteluista Valvirassa käsitellään pääsääntöisesti ne kantelut, joissa hoitovirheen epäillään johtaneen potilaan kuolemaan sekä kantelut, jotka kohdistuvat sellaisiin terveydenhuollon ammattihenkilöihin, joiden toiminta on muutoin otettu Valvirassa valvonnan kohteeksi. Aluehallintovirastoissa ratkaistaan noin kaksi kolmannesta kaikista terveydenhuollon kanteluista ja Valvirassa kolmannes. Ilmoitukset, joissa seurauksena voi olla varoitus tai ammattihenkilön oikeuksien rajoittaminen tai poistaminen ja jotka viedään terveydenhuollon ammattihenkilöiden valvontalautakuntaan, käsitellään Valvirassa.

Sosiaalihuollon valvonta-asiat

Sosiaalihuoltoa koskevat kantelut ja ilmoitukset käsitellään pääsääntöisesti aluehallintovirastoissa.

Valvira ratkaisee sosiaalihuollon valvontatapauksia silloin, kun kysymys on valtakunnallisesti merkittävästä, periaatteellisesti tärkeästä ja laajakantoisesta asiasta. Valvira ratkaisee asian myös silloin, kun Valvirassa vireillä olevaan terveydenhuollon valvonta-asiaan, esimerkiksi kanteluun, liittyy tarvetta selvittää myös sosiaalihuollon toimintaa.

Valvirassa tuli viime vuonna vireille 125 uutta sosiaalihuollon valvonta-asiaa, joista osa oli valtakunnallisiin valvontaohjelmiin perustuvia ja sittemmin aluehallintovirastoille siirrettyjä asioita. Vuodenvaihteessa oli kesken yhteensä 42 sosiaalihuollon valvonta-asiaa.

Lisätietoja:

Valvira
Johtaja Tarja Holi, p. 0295 209 400
Ylilääkäri Markus Henriksson, p. 0295 209 401

Alueellisia tietoja antavat tarvittaessa

Etelä-Suomen aluehallintovirasto
Yksikön päällikkö, aluehallintoylilääkäri Kirsti Riihelä p. 040 535 8951
Johtaja Esa Ellala p. 040 545 9290

Itä-Suomen aluehallintovirasto
Aluehallintoylilääkäri Paula Ollonen (terveydenhuolto), p. 040 572 8694
Sosiaalineuvos Juha Koponen (sosiaalihuolto ja terveydenhuolto), p. 040 727 5709
Sosiaalihuollon ylitarkastaja Satu Syrjälä (sosiaalihuolto), p. 050 435 6867

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto
Hyvinvointiyksikön päällikkö Petri Oivanen p. 040 8230 616
Oikeusturvayksikön päällikkö, lakimies Leena Keituri, p. 040 7585 038

Lounais-Suomen aluehallintovirasto
Johtaja Kirsi Paasikoski, p. 0400 804 114

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto
Johtaja Marja-Leena Kärkkäinen, p. 040 5455 036
Sosiaalihuollon ylitarkastaja Elisa Roimaa, p. 050 4418 166
Aluehallintolääkäri Hannele Havanka, p. 040 8616 078

Lapin aluehallintovirasto
Toimintayksikön päällikkö, ylitarkastaja Keijo Mattila, p. 040 544 5771
Toimintayksikön päällikkö, aluehallintoylilääkäri Riitta Pöllänen, p. 040 565 7228
 

Valviran ylläpitämään terveydenhuollon ammattihenkilörekisteriin, Terhikkiin, on merkitty noin 24 500 lääkärin tiedot. Heistä noin 3 500 on saanut koulutuksensa ulkomailla. EU/ETA-alueen ulkopuolella koulutuksen on saanut noin 800 lääkäriä. Tutkintoja on suoritettu 48 EU/ETA-valtioihin kuulumattomassa maassa. Joissakin maissa tutkintoja on lisäksi suoritettu useissa yliopistoissa. Valtaosa tutkinnoista (538) on suoritettu nykyisen Venäjän alueella. Seuraavaksi eniten tutkintoja on Ukrainasta (30), Turkista (24) ja Irakista (22).

Tähän mennessä selvitykset on saatu runsaasta 200 lääkäristä, eli lääkäreistä neljäsosan tutkinnot on selvitetty. Kaikkien selvitettyjen henkilöiden tutkinnot on asianmukaisesti suoritettu.

Selvitystyö vie aikaa, koska selvityspyyntökirje on lähetettävä kaikkiin yliopistoihin. Vastausten saaminen kestää usein kauan ja niitä joudutaan todennäköisesti monista paikoista pyytämään uudestaan sekä kirjeitse että puhelimitse. Tutkintoja voidaan joutua selvittämään myös paikanpäällä.

Lisätietoja:
Hallintojohtaja Ritva Kujala, puh. 0295 209 315
 

Koska titaanipäällysteiset silikoni-implantit ovat PIP-rintaimplantteja, ei niiden laadusta ole varmuutta. Saksan lääkintälaitteista vastaava viranomainen Bundesinstituts für Arzneimittel und Medizinprodukte (BfArM) on päättänyt suositella lääkärin seurantaa niille henkilöille, joilla on TiBreeze-rintaimplantit ja tarvittaessa poistamaan ne.

Valvira on ollut yhteydessä TiBreeze-rintaimplanttien suomalaiseen edustajaan.

Suomessa TiBreeze rintaimplantteja on asennettu 17 potilaalle. Leikkauksen tehneet lääkärit ovat olleet heihin yhteydessä, ja potilaat ovat lääkäreidensä seurannassa.

Lisätietoja

dosentti, ylilääkäri Juhani Rämö, puh. 0295 209 502

TNS Gallupin viikoittain tekemien haastattelujen perusteella suomalaiset matkustajat toivat Suomeen alkoholia vuonna 2011 suurin piirtein saman verran kuin vuonna 2010. Vuonna 2011 matkustajien Suomeen tuoma alkoholijuomamäärä oli 7,8 miljoonaa litraa 100-prosenttisena alkoholina, kun vastaava luku oli edellisenä vuonna ollut 7,9 miljoonaa litraa. Vuonna 2011 alkoholijuomien matkustajatuonti oli vajaa 1,5 litraa alkoholia asukasta kohti. Matkustajatuonnin osuus oli lähes 15 prosenttia alkoholin kokonaiskulutuksesta. Rakenteellisesti alkoholin matkustajatuonti kuitenkin muuttui jonkin verran.

Litramääräisesti mitattuna väkevien alkoholijuomien matkustajatuonti väheni 8,9 miljoonasta litrasta 8,0 miljoonaan litraan eli kymmenyksen. Viinien tuonti sen sijaan lisääntyi 9,5 miljoonasta litrasta 11,1 miljoonaan litraan eli noin 17 prosenttia. Myös long drink -juomien, siidereiden ja väkevöityjen viinien tuonti lisääntyi. Long drink -juomien matkustajatuonti lisääntyi 12,9 miljoonasta litrasta 13,8 miljoonaan litraan eli 7 prosenttia. Vastaava lisäys oli siidereillä 6,7 miljoonasta litrasta 7,4 miljoonaan litraan. Oluen matkustajatuonti pysyi vuonna 2011 samalla tasolla kuin se oli ollut vuonna 2010. Vuonna 2011 suomalaiset matkailijat toivat Suomeen TNS Gallupin tutkimuksen mukaan 24,5 miljoonaa litraa olutta.

Matkustajat toivat Suomeen vuonna 2011 noin 80 prosenttia enemmän alkoholia kuin vuonna 2003, jolloin Viro ei vielä ollut EU:n jäsen ja jolloin alkoholijuomien verovapaata matkustajatuontia yhä rajoittivat määrälliset kiintiöt. Vuoden 2003 matkustajatuontitiedot perustuivat kerran vuodessa kerättyihin tietoihin.

TNS gallupin viikoittain keräämien tietojen mukaan suomalaisten matkustajien tuoma alkoholimäärä oli huipussaan vuonna 2005. Vuodesta 2005 vuoteen 2011 alkoholijuomien matkustajatuonti on pienentynyt noin 15 prosenttia. Vastaavana ajanjaksona väkevien alkoholijuomien matkustajatuonti on vähentynyt noin kolmanneksella ja oluen lähes kolmanneksella. Viinien tuonti on sen sijaan lisääntynyt vuodesta 2005 vuoteen 2011 neljänneksellä, siiderin kolmanneksella ja long drink -juomien matkustajatuonti on enemmän kuin kaksinkertaistunut. Väkevien alkoholijuomien matkustajatuonnin alenemisesta huolimatta 45 prosenttia suoma-laisten matkustajien Suomeen vuonna 2011 tuomasta alkoholista tuotiin väkevinä alkoholijuomina.

Vuonna 2011 suomalaiset matkustajat toivat Suomeen 665 miljoonaa savuketta. Määrä oli noin 11 prosenttia suurempi kuin vuonna 2010. Savukkeiden tuontia on TNS Gallupin viikkokartoituksessa seurattu vuodesta 2006 alkaen. Vuonna 2011 savukkeiden tuonti oli noin 8 prosenttia pienempi kuin vuosien 2006–2010 keskimääräinen tuonti. Nuuskarasioita matkustajat toivat Suomeen 7,4 miljoonaa kappaletta vuonna 2011, mikä on lähes kymmenyksen enemmän kuin vuonna 2010. Vuodesta 2009, jolloin nuuskan matkustajatuontia tiedusteltiin ensimmäisen kerran TNS Gallupin viikkokartoituksessa, nuuskan matkustajatuonti on lisääntynyt lähes 30 prosentilla.

Matkustajatuontiseurantatutkimus on toteutettu Alkon, Alkoholijuomateollisuusyhdistyksen, Kaupan Liiton, Matkailu- ja Ravintolapalvelut MaRa:n, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliiton, Päivittäistavarakaupan, Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontaviraston (Valvira), Suomen Alkoholijuomakauppayhdistyksen, Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL), Valtiova-rainministeriön sekä Tupakkateollisuusliiton toimeksiannosta. Tiedot kerätään haastattelemalla puhelimitse viikoittain 500 henkilöä.

Lisätietoja:

Lennart Wahlfors, tietohallintopäällikkö, Valvira, puh. 0295 209 221, 050 324 9704
Esa Österberg, erikoistutkija, THL, puh, 0400 417 514
Elina Ussa toimitusjohtaja, Panimo- ja virvoitusjuomateollisuusliitto ry, puh. (09) 1488 7407, 045 269 7711
Karri Kunnas, toimialapäällikkö, Elintarviketeollisuusliiton Alkoholijuomateollisuusyhdistys, puh. (09) 1488 7224, 040 161 5443
Susanna Heikkinen, tiedottaja, Suomen alkoholijuomakauppayhdistys, puh. 040 588 1067
Paavo Heiskanen, asiamies, Tupakkateollisuusliitto r.y., puh. (09) 622 0410, 045 3186650
 

Valviran kartoituksen mukaan vuoden 2011 aikana aluehallintovirastot peruuttivat pysyvästi yhteensä 45 alkoholijuomien anniskelulupaa ja 69 lupaa peruutettiin määräajaksi. Lisäksi aluehallintovirastot peruuttivat anniskelun jatkoaikaluvan seitsemässä tapauksessa.

Vähittäismyyntilupia aluehallintovirastot peruuttivat pysyvästi 21 kappaletta ja yhdeksän lupaa peruutettiin määräajaksi.

Pysyvissä peruutuksissa on tavallisimmin kyse siitä, että luvanhaltijalla ei enää ole taloudellisia edellytyksiä jatkaa toimintaansa. Määräaikaisten peruutusten syiden kirjo on monipuolisempi ja niissä painottuvat alkoholipoliittiset syyt, kuten alkoholijuomien myynti tai anniskelu alaikäisille tai selvästi päihtyneille.

Aluehallintovirastot tekivät vuonna 2011 koko maassa valvontatarkastuksia alkoholijuomien anniskelu- ja vähittäismyyntipaikkoihin huomattavasti vähemmän kuin aikaisempien vuosien aikana. Vuonna 2011 aluehallintovirastot tekivät yhteensä noin 4 700 valvontatarkastusta, kun esimerkiksi toissa vuonna ne tekivät yli 7 200 tarkastusta.

Aluehallintovirastot ja Valvira toteuttivat syksyllä 2011 kampanjan, jossa selvitettiin näytteidenoton avulla, anniskellaanko ravintoloissa laittomia alkoholijuomia. Kampanja oli osa harmaan talouden torjuntaa ravintola-alalla.

Aluehallintovirastot valvovat alkoholijuomien vähittäismyyntiä ja anniskelua sekä mainontaa ja myynninedistämistä alueillaan. Valviran tehtävänä on ohjata ja kehittää aluehallintovirastojen hoitamaa alkoholijuomien vähittäismyynnin ja anniskelun lupahallintoa ja valvontaa sekä alkoholijuomien mainonnan ja myynninedistämisen valvonta koko maassa.

Lisätietoja:

Valvira, ryhmäpäällikkö Kari Kunnas, puhelin 0295 209 610

Aluehallintovirastokohtaiset yhteyshenkilöt:

Itä-Suomen aluehallintovirasto (Etelä-Savo, Pohjois-Savo ja Pohjois-Karjala):
ylitarkastaja Ulla Kuosmanen, puhelin: 040 511 8190

Lapin aluehallintovirasto:
ylitarkastaja Esko Lind, puhelin 0400 990 253

Pohjois-Suomen aluehallintovirasto (Kainuu ja Pohjois-Pohjanmaa):
alkoholitarkastaja Lauri Seppänen, puhelin 040 744 6419 ja
alkoholitarkastaja Antti Kujala, puhelin 0400 259 571

Etelä-Suomen aluehallintovirasto (Uusimaa):
tarkastaja Ilkka Ripatti, puhelin 040 708 2267

Etelä-Suomen aluehallintovirasto (Kymenlaakso ja Etelä-Karjala):
ylitarkastaja Markus Leivonen, puhelin 040 524 2045

Etelä-Suomen aluehallintovirasto (Kanta-Häme ja Päijät-Häme):
tarkastaja Kimmo Temonen, puhelin 040 540 1871

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto (Pirkanmaa):
alkoholitarkastaja Henna Ekman, puhelin 040 724 2008

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto (Keski-Suomi):
ylitarkastaja Anneli Virtanen, puhelin 040 505 7962

Länsi- ja Sisä-Suomen aluehallintovirasto (Pohjanmaa, Etelä-Pohjanmaa ja Keskipohjanmaa):
ylitarkastaja Esa Pihlajamäki, puhelin 0400 868 402

Lounais-Suomen aluehallintovirasto (Varsinais-Suomi ja Satakunta):
alkoholiylitarkastaja Heikki Mäki, puhelin 040 762 5872 ja
alkoholiylitarkastaja Mikael Luukanen, puhelin: 040 162 0125

Osa aluehallintovirastoista tiedottaa erikseen omasta toiminnastaan.
 

Mediassa on esitetty, että myyjä ei tupakkalain mukaan voisi esimerkiksi vastata asiakkaan kysymykseen siitä, onko tiettyä tupakkatuotetta myynnissä, tai että asiakkaan pitäisi osata pyytää tuotetta sen virallisella nimellä. Nämä käsitykset eivät perustu Valviran ohjeistukseen. Tupakkalaissa säädetyt esilläpito- ja mainontakiellot eivät estä myyntitilanteessa tapahtuvaa, normaaliin asiakaspalveluun kuuluvaa keskustelua. Myyjä voi tarvittaessa esittää asiakkaalle tarkentavia kysymyksiä, jos on epäselvää, mitä tuotetta asiakas haluaa ostaa. Mainontakiellon vastaista on kuitenkin esimerkiksi se, jos myyjä oma-aloitteisesti suosittelee asiakkaalle jotakin tupakkatuotetta.

Esilläpitokieltoa koskeva Valviran ohje löytyy internetistä osoitteesta http://www.valvira.fi/files/tiedostot/v/a/Valvira_ohje_1_2011.pdf

Lisätietoja asiasta antaa ylitarkastaja Reetta Honkanen, puh. 09 7729 2109, GSM 040 7799 515.