Olet nyt: Valvira.fi / Ohjaus ja valvonta / Ympäristöterveydenhuolto / Palvelulaki
Palvelulaki
Laki palveluiden tarjoamisesta (jäljempänä palvelulaki) tuli voimaan 28.12.2009. Lain tarkoituksena on edistää palvelujen tarjoamisen vapautta ja sillä pannaan täytäntöön ns. palveludirektiivi. Lain lupamenettelyyn vaikuttavat säännökset tulivat voimaan 28.6.2010. Palvelulaki on luonteeltaan yleislaki.
Lakia sovelletaan elinkeinotoiminnassa tuotettuihin palveluihin, joista tavallisesti maksetaan korvaus (palveluelinkeinon harjoittaminen). Palveluita ovat ne suoritukset, joista tavallisesti maksetaan korvaus ja joita EU:n perustamissopimuksensäännökset tavaroiden, pääomien ja henkilöiden vapaasta liikkuvuudesta eivät koske. Korvauksen olennainen piirre on se, että se on kyseisen palvelusuorituksen taloudellinen vastike. Palvelun vastikkeellisuus viittaa siihen, että kyseisellä palvelulla on taloudellista merkitystä ja että palvelun tarjoaminen liittyy elinkeinotoimintaan.
Lisäksi palvelulakia sovelletaan palvelujen tarjoamisen edellytyksenä olevan luvan myöntämiseen.
Luvalla tarkoitetaan toimilupaa, lisenssiä, rekisteröintiä tai muuta vastaavaa toimivaltaisen viranomaisen hyväksymistä, joka on palvelutoiminnan aloittamisen tai harjoittamisen edellytyksenä. Luvan käsite on laajempi kuin Suomen oikeusjärjestyksen mukainen toimiluvan käsite. Luvassa on kyse palvelutoiminnan aloittamista tai harjoittamista koskevista asioista, jotka edellyttävät asianosaisen vireillepanon perusteella toimivaltaisen viranomaisen tekemää hyväksymispäätöstä. Toimivaltaiselle viranomaiselle toimitetut sellaiset palvelutoimintaan liittyvät ilmoitukset tai selvitykset, joita viranomainen ei lain mukaan erikseen ratkaise, eivät ole palvelulaissa tarkoitettuja lupia.