Melu

Asuinympäristössä on useita erilaisia melulähteitä: liikenne, teollisuuslaitokset, rakennustyömaat ym. aiheuttavat melua laajalle alueelle. Rakennusten sisäisiä melua aiheuttavia tekijöitä ovat erilaiset tekniset laitteet sekä rakennuksessa tapahtuva toiminta. Tilojen käyttäjistä aiheutuva melu (esimerkiksi häiritsevä elämäntapa asunnossa) on järjestyksenpitoon liittyvä kysymys, jossa voi kääntyä poliisin puoleen, mikäli kiinteistön kehotukset eivät auta. Melututkimuksissa olennaista on aina ensin selvittää ongelma, jota lähdetään selvittämään, ts. mikä laite on todennäköinen melulähde tai minkä rakenteen ääneneristävyydessä on ongelmia.

Melu vaikuttaa ihmisen pääasiassa kuuloaistin välityksellä. Vaikutukset eli melun aiheuttamat reaktiot ilmenevät ihmisessä elintoimintojen tai käyttäytymisen muutoksina ja melun aiheuttamina elämyksellisinä kokemuksina. Melun aiheuttamaa pysyvää kuulokyvyn heikkenemistä voidaan pitää terveyden kannalta vakavimpana vaikutuksena. Jo muutama lyhytaikainenkin altistuminen kipukynnyksen (n. 130 dB) ylittävälle melulle voi aiheuttaa kuulovamman. Yleisin melun aiheuttaman kuulovamman syy on kuitenkin kymmeniä vuosia kestänyt päivittäinen altistuminen 75 – 85 dB ylittävälle melulle ilman kuulon suojausta. Kuulon pysyvän heikentymisen lisäksi melu voi aiheuttaa tilapäistä tai pysyvää tinnitusta eli korvien soimista tai suhisemista ilman vastaavaa ääniärsykettä. Lievää tilapäistä kuulokyvyn huonontumista voi esiintyä jo oloissa, joissa altistava LAeq,24h taso on 65 – 75 dB. Melu voi vähentää unen ja levon virkistävää vaikutusta, jos se vaikeuttaa nukahtamista, vähentää unen syvyyttä tai aiheuttaa ylimääräisiä tai ennenaikaisia heräämisiä. Yksittäisten melutapahtumien unenhäirinnän todennäköisyys riippuu melun voimakkuuden lisäksi muun muassa melutapahtumien kestosta ja määrästä sekä samanaikaisen taustamelun voimakkuudesta ja laadusta. Unenhäirintää alkaa esiintyä, kun unen tai levon aikainen LAeq-taso ylittää 25 – 35 dB tai, kun yksittäisten melutapahtumien enimmäistaso ylittää, tapahtumien kestosta ja toistuvuudesta riippuen, 40 – 65 dB. Alaraja pätee usein toistuville, pitkään kerrallaan kestäville.