Orgaaniset yhdisteet

Sisäilman kaasumaiset orgaaniset yhdisteet ovat todennäköisesti yhteydessä ihmisten kokemiin terveys- ja hajuhaittoihin (mm. päänsärkyä, väsymystä jne.) ja erityisesti asumisviihtyvyyttä vähentäviin tuntemuksiin. Ilmassa samanaikaisesti esiintyvillä useilla yhdisteillä saattaa olla vaikutukseltaan myös toisiaan vahvistava ominaisuus. Kemiallisten, sisäilmassa esiintyvien haihtuvien yhdisteiden kokonaismäärää ilmoitetaan usein termillä TVOC (Total volatile organic compounds). TVOC-mittaustulosta ei voida käyttää sellaisenaan terveyshaitan arvioinnissa. Toisaalta kohonnut TVOC-pitoisuus (yli 600 µg/m3) on osoitus kemiallisten aineiden epätavallisen suuresta määrästä sisäilmassa, ja lisäselvitykset yksittäisten yhdisteiden tutkimiseksi ovat todennäköisesti tarpeen. Kemiallisten epäpuhtauksien pitoisuudet ovat usein korkeimmat uudisrakennuksissa ja korjatuissa rakennuksissa.

Rakenteiden tulisi olla riittävän kuivia ennen lopullisten pintamateriaalien asentamista. Kaikki materiaalit eivät kosteissa ja/tai alkalisissa oloissa täytä niille asetettuja vaatimuksia. Seurauksena saattaa olla esim. materiaalien kemiallista hajoamista, minkä seurauksena sisäilmaan emittoituu suuriakin pitoisuuksia sellaisia yhdisteitä mitä materiaaleista ei suotuisissa olosuhteissa emittoidu. Tällaisia yhdiste on esimerkiksi 2-etyyli-1-heksanoli (joka on yhdistetty myös mm. muovimattoihin, mikrobivaurioihin ja liiman päästöihin).

Formaldehydi

Sisäilman formaldehydi on yleensä peräisin liima-aineena käytetystä ureaformaldehydihartsista, jota on käytetty lastulevyssä ja eräissä paneeleissa. Myös happokovetteiset lakat, maalit, pinnoitteet, itsesiliävät tekstiilit ja kokolattiamatot saattavat sisältää formaldehydiä, joka vapautuu niistä sisäilmaan. Asuntojen kiintokalusteet ja huonekalut, jotka sisältävät formaldehydiperusteisia
liimoja, saattavat olla sisäilman formaldehydilähteitä. Formaldehydi ärsyttää silmiä ja ylempiä hengitysteitä. Ihmisten herkkyys formaldehydin ärsytysvaikutuksille vaihtelee suuresti. Sisäilman formaldehydipitoisuus saa olla enintään 100 µg/m3. Formaldehydin tutkiminen on tarpeen, jos sisäilmassa on havaittavissa formaldehydin hajua. Jos huonetilassa on käytetty runsaasti lastulevyä rakenteissa tai kalusteissa (yli 1 m2/m3) tai, jos huoneistossa on esiintynyt kosteusvaurioita ja asukkaiden oireilu viittaa formaldehydialtistukseen, on formaldehydipitoisuuden
mittaaminen myös tarpeen.

Styreeni

Styreeniä saattaa esiintyä sisäilmassa, jos rakennusmateriaaleissa käytetyn polyesterihartsin eri komponentit eivät ole reagoineet keskenään täydellisesti. Normaalisti styreenin pitoisuus sisäilmassa on hyvin pieni, jopa alle 1 µg/m3. Styreenille tyypillistä on sen pistävä haju (hajukynnys 75 µg/m3). Sisäilman styreenipitoisuus saa olla enintään 40 µg/m3. Sisäilman styreenipitoisuuden määrittäminen on aiheellista, kun sisäilmassa on todettavissa styreenille tyypillistä hajua ja rakennuksessa on käytetty polyesterihartsipohjaisia tai muita vapaata styreeniä sisältäviä rakennusmateriaaleja.