Kylmyys, lämpö ja veto

Sisäilman lämpötila

Asuntojen ja muiden vastaavien oleskelutilojen sisäilman lämpötilalle ja rakenteiden pintalämpötiloille on määritelty tyydyttävät ja välttävät tasot sosiaali- ja terveysministeriön Asumisterveysohjeessa (STM:n oppaita 2003:1) seuraavasti:

Suluissa olevat arvot koskevat päivähoito- ja koulutiloja, vanhainkoteja sekä muita vastaavia tiloja. Huoneilman lämpötila ei saa ylittää +26 celsiusastetta, ellei lämpötilan kohoaminen johdu ulkoilman lämpimyydestä. Pintalämpötilat mitataan standardin SFS 5511 mukaisesti keskiarvoina.

Sisäilman suhteellinen kosteus

Sisäilman suhteellisen kosteuden tavoiteltava taso lämmityskaudella on 30-40 %. Em. tavoitetasoa korkeampi kosteus lämmityskaudella on yleensä merkki riittämättömästä ilmanvaihdosta. Talviaikana ilman suhteellinen kosteus saattaa lämmityksen vaikutuksesta laskea tavoitetasoa alhaisemmaksi. Sisäilma saattaa pakkaspäivinä olla kuivaa erityisesti rakennuksissa, joissa on koneellinen, lämmitetty tuloilma. Lämpiminä vuodenaikoina sisäilman suhteellinen kosteus taas saattaa sääolosuhteista johtuen nousta hyvinkin korkeaksi.

Vetoisuus

Vetoisuus johtuu yleisimmin ilmanvaihtoon liittyvistä ongelmista: Ikkunoiden puutteellisista tiivistyksistä, rakenteiden ilmavuodoista, väärän mallisista tai väärin sijoitetuista tuloilmaventtiileistä tai liian suurista ilmavirroista. Liian alhaiset sisäilman tai rakenteiden lämpötilat saattavat myös aiheuttaa vedon tunnetta.