Videovälitteinen työskentely mielenterveyspalveluissa

MUISTIO
27.4.2010/ johtaja Tarja Holi

Muistio on laadittu mielenterveyspalveluiden ja päihdehuollon ohjausta ja valvontaa käsittelevässä työryhmässä, ja se on hyväksytty Valviran ja aluehallintovirastojen edustajien muodostamassa Sosiaali- ja terveydenhuollon valvontaryhmässä.

Videovälitteinen työskentely mielenterveyspalveluissa

Työryhmä toteaa, että videoyhteyttä innovatiivisesti hyödyntämällä luodaan mahdollisuuksia parantaa mielenterveyspalveluiden saatavuutta, sisältöä ja laatua erityisesti alueilla, joissa koulutetuista työntekijöistä on pulaa tai joissa kulkuetäisyydet hoitopaikkoihin ovat pitkät. Videoyhteyden käyttäminen potilaan ja hänen omaistensa kanssa työskenneltäessä edellyttää asianomaisten suostumusta (asiasta annettuun asianmukaiseen tietoon perustuva suostumus).

Työryhmä toteaa samalla, ettei videovälitteistä työskentelyä kuitenkaan voida soveltaa tilanteissa, jotka edellyttävät potilaan ja lääkärin henkilökohtaista tapaamista. Näitä tilanteita ovat esimerkiksi:

Tarkkailuun lähettämisen perusteiden arviointi  (M1-lähetteen laatimiseksi tehtävä arvio).

Potilaan ottaminen mielenterveyslain nojalla tarkkailuun ja päätös tahdosta riippumattomassa hoidossa olevan potilaan eristämisestä. Nämä tilanteet edellyttävät potilaan ja sellaisen virassa olevan lääkärin henkilökohtaista tapaamista, joka on oikeutettu julkisen vallan käyttöön.

Samoin silloin, kun lääketieteen opiskelija terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun asetuksen 3 §:n 2 momentin mukaisesti toimii päivystävän lääkärin tehtävässä, tulee sen lääkärin, jonka välittömän johdon ja valvonnan alaisena opiskelija on oikeutettu toimimaan (päivystysaikana senioripäivystäjän) olla näissä tahdosta riippumattomaan hoitoon liittyvissä tilanteissa fyysisesti paikalla toimintayksikössä, eikä tätä välitöntä johtoa ja valvontaa voida korvata videoyhteydellä.

Sen sijaan päivystystilanteessa, jossa ei ole kyse potilaan tahdosta riippumattomaan hoitoon liittyvästä tutkimuksesta tai toimenpiteestä (esim. potilaan kiireellisen sairaalahoidon tarpeen arviointi),  lääketieteen opiskelija voi käyttää videoyhteyttä hyväksi konsultoidessaan erikoislääkäriä. Mikäli potilas antaa suostumuksensa, myös konsultoitava lääkäri voi tällöin tarvittaessa haastatella potilasta ”videovastaanotolla”.

Työryhmä katsoo, ettei videotyöskentelyä tarvitse taltioida nauhoitteena potilasasiakirjoihin, ellei tälle ole erityistä syytä (esimerkkinä videoitava vuorovaikutusarviointi, jota on tarkoitus analysoida jälkeenpäin). Vastaavasti ei muitakaan vastaanottotilanteita yleensä tallenneta eikä arkistoida. Videotyöskentely ja sen keskeinen sisältö tulee tietenkin asianmukaisesti kirjata potilasasiakirjoihin.

Mikäli videotyöskentely nauhoitetaan tai talletetaan, sovelletaan sen säilyttämiseen potilasasiakirja-asetuksen (298/2009) liitteen asiakirjaryhmän 13 mukaista säilytysaikaa eli hoidon kannalta tarpeelliseksi arvioidut tallenteet on säilytettävä 12 vuotta aineiston tuottamisesta.