Kuolemansyyn selvittäminen

Kuolemasta on ilmoitettava viipymättä lääkärille tai poliisille.

Henkilön kuolinsyy on aina selvitettävä. Hänelle tehdään joko lääketieteellinen tai oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvitys.

Lääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen

Lääketieteellinen kuolemansyynselvitys tehdään, jos kuoleman tiedetään johtuneen sairaudesta ja vainaja on ollut viimeisen sairautensa aikana lääkärin hoidossa.

Lääkärin tekemä kuolemansyyntutkimus voi perustua lääkärin potilaan eläessä tekemiin tutkimuksiin, potilaan terveystietoihin tai lääketieteelliseen ruumiinavaukseen.

Lääketieteellinen ruumiinavaus voidaan tehdä, jos se on yleisen terveyden- ja sairaanhoidon kannalta tarpeellinen. Esimerkiksi jonkin harvinaisen sairauden kyseessä ollessa ruumiinavauksesta voi olla hyötyä taudin tutkimiselle. Ruumiinavaukseen on saatava vainajan lähimmän omaisen tai vainajalle muuten läheisen henkilön suostumus. Jos suostumusta ei voida saada nopeasti, terveyden ja hyvinvoinnin laitos (THL) voi antaa luvan ruumiinavauksen suorittamiseen. Sitä ei voida kuitenkaan antaa, jos omainen on kieltänyt suorittamasta avausta.

Ruumiinavaus on suoritettava myös silloin, jos vainajan lähiomainen tai muu vainajalle läheinen henkilö pyytää sitä ja jos se voi tapahtua vaikeuttamatta terveydenhuollon toimintayksikön muuta toimintaa.

Oikeuslääketieteellinen kuolemansyyn selvittäminen

Poliisin on suoritettava tutkimus kuolemansyyn selvittämiseksi silloin kun:

kuoleman ei tiedetä aiheutuneen sairaudesta tai kun vainaja ei viimeisen sairautensa aikana ole ollut lääkärin hoidossa
kuoleman on aiheuttanut rikos, tapaturma, itsemurha, myrkytys, ammattitauti tai hoitotoimenpide, tai on syytä epäillä, että kuolema on aiheutunut jostain edellä mainitusta syystä
kuolema on muuten tapahtunut yllättävästi

Poliisi määrää tarvittaessa tehtäväksi oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen. Terveyden ja hyvinvoinnin laitos huolehtii oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen järjestämisestä.

Kuolintodistus

Selvitettyään kuolemansyyn lääkärin on laadittava kuolintodistus, annettava hautauslupa ja ilmoitettava kuolemasta väestötietojärjestelmään.

Kuolintodistuslomakkeessa on em. tarkoituksia varten omat sivunsa. Jos kuolemansyyn selvittäminen viivästyy ruumiinavauksen yhteydessä suoritettavien lisätutkimusten, esimerkiksi oikeuskemiallisten tai mikroskooppisten tutkimusten takia, kirjoitetaan kuolintodistus vasta niiden valmistuttua. Hautauslupa annetaan ja ilmoitus väestörekisterin pitäjälle tehdään kuitenkin heti. Lupa hautaamiseen annetaan vainajan hautaamisesta huolehtivalle, joko omaiselle tai sen hautaustoimiston edustajalle, jonka omainen on pyytänyt asiaa hoitamaan. Kuolintodistus lähetetään Terveyden ja hyvinvoinnin laitokselle, joka toimittaa sen tarkastuksen jälkeen Tilastokeskukselle.

Asiakirjat ovat salassa pidettäviä

Kuolemansyyn selvittämistä koskevat asiakirjat ovat salassa pidettäviä. Niistä saa antaa tietoa vain tiedon saantiin oikeutetulle viranomaiselle (esim. tuomioistuimelle tai Valviralle) ja sille, jonka hakemuksestaa tai suostumuksella kuolemansyyn selvittämiseksi tarpeellinen toimenpide on suoritettu. Lisäksi tietoja saa antaa vainajan lähiomaiselle tai muulle läheiselle sekä tietyissä tapauksissa vakuutus- ja eläkelaitoksille.

Käytännössä vainajan omaiselle annetaan yleensä jäljennös kuolintodistuksesta. Oikeuslääketieteellisen kuolemansyyn selvittämisen yhteydessä ruumiinavauksen määrännyt poliisi antaa tiedot omaiselle.

Kuolemansyynselvityksen periaatteista

Maailman terveysjärjestön (WHO) määritelmän mukaan kuolemansyyllä tarkoitetaan kaikkia niitä sairauksia, vikoja tai vammoja, jotka joko johtivat tai myötävaikuttivat kuolemaan, sekä niitä tapaturmaan tai väkivaltaan liittyneitä olosuhteita, joista vammat aiheutuivat. Kuolemansyy määritellään kaikkien vainajaa koskevien sairaustietojen ja muiden esitietojen sekä elämän aikana tehtyjen ja ruumiiseen kohdistuneiden tutkimusten perusteella.

Kuolintodistus on kaavamainen tiivistelmä vainajaa ja kuolemaa koskevista tiedoista. Kuolintodistuksessa kuolemansyyt on ryhmitelty seuraavasti: Kohta 7.1 Kuolemaan johtaneet syyt (peruskuolemansyy 1C, välivaiheen kuolemansyy 1B, välitön kuoleman- syy 1A) ja kohta 7.2 Kuolemaan myötävaikuttaneet syyt.

Tilastokeskuksen määritelmän mukaan peruskuolemansyy on se tauti, joka on pannut alulle kuolemaan johtaneen sairaustilojen sarjan. Peruskuolemansyy voi olla sama kuin välitön kuolemansyy (C.1C=7.1A), mutta välitön kuolemansyy voi olla myös erillinen, peruskuolemansyystä aiheutunut sairaustila. Kuolintodistuksessa kohtien 7.1C, B ja A kuolinsyiden on oltava lääketieteellisesti hyväksytyssä, loogisessa, peruskuolemansyystä alkavassa ja välittömään kuolemansyyhyn päättyvässä syy-seuraussuhteessa toisiinsa. Kuolintodistuksessa on mahdollista esittää vain yksi välittömään kuolinsyyhyn päättyvä tautitilojen tai tapahtumien syy-seurausketju. Jos vaihtoehtoja on tarjolla useita, lääkäri joutuu kuolintodistusta laatiessaan päättämään, mikä tauti- tai tapahtumaketjuista on se, jonka perussyy on lääketieteellisesti punniten merkittävin. Joudutaan pohtimaan, minkä vaihtoehtoisen perussyyn poistamisella kuolema olisi todennäköisimmin voitu estää tai ainakin siirtää kuoleman ajankohtaa myöhäisemmäksi. Tämä tekijä valitaan peruskuolemansyyksi ja kilpailevien syiden diagnoosit esitetään kuolintodis tuksen kohdassa 7.2 kuolemaan myötävaikuttaneina syinä.

Kuolintodistuksen tapahtumatiedot - kohdassa kuvataan lyhyesti kuoleman olosuhteet ja taustatekijät.

Kuoleman luokka määräytyy peruskuolemansyyn ja kuoleman olosuhteiden mu- kaan. Kuoleman luokkaa määritettäessä otetaan huomioon vainajaa koskevat lääketieteelliset havainnot, poliisitutkinnassa tapahtumapaikalta ja kuoleman olosuhteista saadut tiedot ja muu asiaa koskeva informaatio. Nykyisessä kuolin- todistuksessa on esitetty vaihtoehtoina seuraavat kuoleman luokat: tauti, ammat- titauti, tapaturma, lääketieteellinen hoito tai tutkimustoimenpide, itsemurha, henki- rikos, sota ja epäselvä kuoleman luokka.

Lääketieteellisten ja oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten määristä

Lääketieteellisten ruumiinavausten määrä on jatkuvasti vähentynyt. Kun lääketieteellisiä ruumiinavauksia vuonna 1975 tehtiin 9044 vainajalle (21 %:lle kuolleista), oli vuonna 2007 määrä 3541 (7 %:lle kuolleista).

Oikeuslääketieteellisten ruumiinavausten määrä on lisääntynyt. Vuonna 1975 oikeuslääketieteellisiä ruumiinavauksia tehtiin 6418 vainajalle (15 %:lle kuolleista) ja vuonna 2007 määrä oli 11 925 (24 %:lle kuolleista).

Lisätietoja:

Ylilkääkäri Arja Partanen-Talsta, puhelin (09) 77292202

Säädökset

Laki kuolemansyyn selvittämisestä
www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1973/19730459