Olet nyt: Valvira.fi / Ohjaus ja valvonta / Terveydenhuolto / Elämän loppuvaiheen hoito / Päätös elvyttämättä jättämisestä
Päätös elvyttämättä jättämisestä (DNR-päätös)
Päätös elvyttämättä jättämisestä (do not resuscitate, DNR-päätös) on lääkärin tekemä lääketieteellinen päätös pidättäytyä potilaan sydämen sähköisestä tahdistuksesta ja paineluelvytyksestä, jos sydämen toiminta pysähtyy. Päätöksestä käytetään myös nimeä ”salli luonnollinen kuolema” (AND-päätös, ”allow natural death”).
Päätös perustuu arvioon, että potilaan perussairaudet ovat niin vaikeita, että potilaan tila ei todennäköisesti palautuisi elvyttämisen jälkeen. Lääkärin on päätöstä tehdessään otettava huomioon potilaan perussairauksien ennuste ja tiedot potilaan elimistön jäljellä olevista voimavaroista. Tilanteessa arvioidaan erityisesti sitä, onko elvytyksestä potilaalle enemmän haittaa vai hyötyä. Päätös ei vaikuta potilaan muuhun hoitoon. Potilasasiakirjamerkinnöistä on käytävä ilmi päätöksen tekijä(t), päätöksen lääketieteelliset perusteet, potilaan ja/tai omaisen kanssa asiasta käyty keskustelu ja potilaan ja/tai omaisen kannanotto päätökseen.
Lääkärin tai hoitajien pitää mahdollisuuksien mukaan keskustella DNR-päätöksestä potilaan kanssa ja, jos potilas antaa luvan, myös hänen lähiomaisensa kanssa. Jos potilas ei enää kykene ymmärtämään hoitoaan koskevia päätöksiä, on keskusteltava hänen lähiomaisensa tai muun läheisensä kanssa, tarvittaessa useampiakin kertoja. Potilas tai omainen ei voi edellyttää lääketieteellisesti asianmukaisen ja perustellun DNR-päätöksen kumoamista.
Ei elvytetä-päätös tehdään yleisimmin akuuttihoitoa antavassa sairaalassa. Potilaan tilan muuttuessa päätöksen perusteita on tarvittaessa arvioitava uudelleen. Potilaan siirtyessä jatkohoitoon toiseen toimintayksikköön hoitava lääkäri arvioi, onko perusteltua jatkaa DNR-päätöksen voimassaoloa siellä.
Terveyskeskusten vuodeosastoilla ja sosiaalihuollon ympärivuorokautisessa hoidossa vanhuksen kuolemaan johtava tilan huononeminen tapahtuu useimmiten asteittain, riutumisen kautta, jolloin ei jouduta edes harkitsemaan elvytystä, eikä tarvetta DNR-päätöksen tekemiseen tule eteen.
DNR-päätöksestä keskusteleminen potilaan ja/tai omaisen kanssa aiheuttaa usein väärinkäsityksiä ja ahdistusta. Lääkärien ja hoitajien tulisi selvittää asia ymmärrettävästi ja keskittyä kertomaan sairauden nykyvaiheesta ja potilasta hyödyttävistä hoidoista, eikä vain siitä, mitä ei tehdä.
Valviran käsittelemissä kanteluissa on todettu puutteita mm. siinä, kuinka potilaan tai hänen omaisensa kanssa keskustellaan DNR-päätöksestä ja siitä, mitä se tarkoittaa. Potilasasiakirjoista ovat saattaneet puuttua merkinnät päätöksen tekijästä ja sen perusteista. Valvira pitää asianmukaisena, että terveydenhuollon toimintayksiköissä on käytössä omat, yksityiskohtaisemmat ohjeet menettelyistä ei elvytetä-päätöksen tekemisessä.
Myös eduskunnan oikeusasiamies on ratkaissut useita kantelun perusteella vireille tulleita asioita, joissa on muun ohella selvitetty DNR-päätöksen tekemistä. Tällainen on mm. 3.12.2010 annettu Dnro 4072/4/09 ratkaisu, jota varten pyydettiin Valviralta lausunto.
Säädökset
Laki potilaan asemasta ja oikeuksista
Laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä
Kirjallisuutta
Vanhuus ja hoidon etiikka. Valtakunnallisen terveydenhuollon eettisen neuvottelukunnan (ETENE) raportti. ETENE-julkaisuja 20, 2008.
Kuolevan potilaan oireiden hoito. Käypä hoito, 28.1.2008. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin ja Suomen Palliatiivisen Lääketieteen yhdistyksen asettama työryhmä.
http://www.kaypahoito.fi
Kuolevan potilaan oireiden hoito, potilasversio. Käyvän hoidon potilasversiot 4.2.2008. Juha Hänninen ja Teija Riikola.
http://www.kaypahoito.fi
Hyvä saattohoito Suomessa. Asiantuntijakuulemiseen perustuvat saattohoitosuositukset. STM julkaisuja 2010:6