Liikkumista rajoittavien turvavälineiden käyttö

Keskeistä turvavälineiden käytössä:

Turvavälineiden käytöstä on tehtävä hoitopäätös, joka kirjataan potilasasiakirjoihin.
Tarve turvavälineen käytön jatkamiseen on arvioitava usein.
Liikkumisen rajoittamisessa on käytettävä oikeita välineitä käyttöohjeen mukaisesti.

Turvaliivien, sidontavöiden tai muiden potilaan liikkumista rajoittavien menetelmien käytöstä ei ole normeja ei-psykiatrisessa sairaanhoidossa eikä sosiaalihuollossa.

Eduskunnan oikeusasiamies Riitta-Leena Paunio toteaa kirjoituksessaan Ihmisoikeudet dementiahoidossa 2.6.2005:
"Olen pitänyt hyväksyttävinä vaikeasti dementoituneiden hoidossa potilaan oman turvallisuuden perusteella toteutettavia rajoitustoimia. Käsitykseni mukaan pääperiaatteena voidaan pitää sitä, että potilaan liikkumista voidaan rajoittaa esimerkiksi sitomalla ainoastaan potilaan turvallisuuden takaamiseksi ja vain siinä määrin kuin se on kulloinkin välttämätöntä.

Tällöin on kyseessä sellainen merkittävä hoitopäätös, jonka tulee perustua hoitovastuussa olevan lääkärin tekemään ratkaisuun ja se tulee kirjata myös potilasasiakirjoihin osana hoitosuunnitelmaa. Ennen päätöksentekoa on pyrittävä selvittämään potilaan oma kanta asiaan. Jos potilas ei pysty päättämään hoidostaan, tulee hänen laillista edustajaansa, lähiomaistaan tai muuta läheistään kuulla ja periaatepäätökseen liikkumisen rajoituksista tulee saada suostumus, joka on kirjattava."

Valvira katsoo, että silloin kun vanhuspotilaan oma turvallisuus on vakavassa vaarassa, hänen liikkumistaan voidaan rajoittaa hänen tahdostaan riippumatta. Rajoituksia on käytettävä vain siinä määrin kuin kulloinkin on välttämätöntä. Ratkaisu on aina tehtävä potilaskohtaisesti, ja sitä ennen on harkittava, voidaanko käyttöön ottaa muita soveltuvia, turvallisuutta lisääviä menetelmiä. Liikkumisvapautta rajoittavaa hoitopäätöstä tehtäessä on otettava huomioon rajoituksesta potilaalle koituvat haitat ja hyödyt ja punnittava niitä tasapuolisesti keskenään.

Liikkumista rajoittavien turvavälineiden käytöstä on tehtävä yksilöity päätös. Hoitopäätöksistä vastaa potilasta hoitava lääkäri, ja arvioinnissa on syytä käyttää potilaan ja hoitopaikan olosuhteet tuntevaa hoitajan ja hoitotyön asiantuntemusta. Päätöksestä on keskusteltava potilaan kanssa, tai jos hän ei pysty ottamaan asiaan kantaa, hänen lähiomaisensa tai edustajansa kanssa. Lääkäri arvioi, milloin turvavälineen käyttö voidaan lopettaa, tai hän ohjeistaa hoitohenkilökuntaa tässä asiassa. Olennaista on, että turvavälinettä käytetään vain niin kauan kuin se on tarpeen.

Kun liikkumista on päätetty rajoittaa, voidaan päätöksen toteuttaminen jättää potilaan hoidosta välittömästi vastaavien hoitotyön ammattihenkilöiden vastuulle. Henkilökunnan on huolehdittava siitä, että turvavälinettä käytetään asianmukaisesti ja laitteen käyttöohjeita noudattaen sekä siitä, että potilasta valvotaan riittävästi. Lisäksi henkilökunnan tulisi jokaisella käyttökerralla harkita, onko liikkumisen rajoittaminen ko. ajankohtana välttämätöntä potilaan turvallisuuden takaamiseksi. Turvavälineen käytön peruste, käyttö ja käytön kesto kirjataan systemaattisesti potilasasiakirjoihin.


 Geriatrisen tuolin käytössä turvallisuusriski