Psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöön oikeuttavan koulutuksen hyväksymisperusteet

16.12.2005


Terveydenhuollon oikeusturvakeskus

Yleistä

Psykoterapia on psyykkisen terveyden ja toimivuuden lisäämiseen tähtäävää tavoitteellista terveydenhuollon ammatillista toimintaa.

Psykoterapialla hoidetaan henkilöitä, joilla on psyykkinen häiriö tai psykoterapian keinoin autettavissa oleva muu ongelma. Häiriöllä tai ongelmalla saattaa olla psyykkisten ilmenemismuotojen lisäksi ruumiillisia, vuorovaikutuksellisia ja sosiaalisia ilmenemismuotoja.

Psykoterapian tavoitteena on poistaa tai lievittää psyykkisiä häiriöitä ja niihin liittyvää kärsimystä, tukea psyykkistä kasvua ja kehitystä sekä lisätä henkilön valmiuksia itse ratkaista ongelmiaan.

Psykoterapiasuuntauksen on perustuttava tieteellisesti tutkittuun yhtenäiseen psykologiseen teoriaan, joka auttaa ymmärtämään sekä ihmisen normaalia kehitystä että psyykkisten häiriöiden eri muotoja. Psykoterapia-suuntauksen ja -menetelmän valinnassa on otettava huomioon sen soveltuvuus potilaan häiriön hoitoon.

Esimerkkejä teorioista ovat psykoanalyyttinen, ryhmäpsykoanalyyttinen, perheterapeuttinen ja kognitiivinen teoria sekä niistä johdetut menetelmät.

Psykoterapeutti voi toimia työyhteisössä tai itsenäisenä ammatinharjoittajana.


Koulutukseen hakeutuvalla tulee olla:

  • Lääketieteen lisensiaatin tutkinto, soveltuva terveydenhuollon tai sosiaalialan ylempi korkeakoulututkinto tai soveltuva muu ylempi korkeakoulututkinto. Ylempään korkeakoulututkintoon tulee sisältyä jäljempänä tarkemmin määriteltyjä psykologian ja/tai psykiatrian opintoja tai psykoterapiavalmiuksien erikoistumisopintoja.

tai

  • Soveltuva terveydenhuollon tai sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto tai soveltuva muu vastaava tutkinto. Tällöin koulutettavalla on yleensä ennen psykoterapiakoulutusta oltava lisäksi jäljempänä tarkemmin määritellyt psykoterapeuttisten valmiuksien opinnot.

Ennen psykoterapiakoulutusta koulutukseen hakeutuvalla on oltava vähintään kaksi vuotta työkokemusta hoitotyössä, mielenterveystyössä tai vastaavissa tehtävissä.

Psykoterapeutin pätevyys edellyttää omakohtaisen riittävän koulutuspsykoterapian läpikäymistä. Sen tavoitteena on antaa psykoterapeutille valmiudet ammatilliseen työskentelyyn siten, että hänen omat henkilökohtaiset pyrkimyksensä eivät ohjaa terapian kulkua tai vaaranna potilaan etua.

Psykoterapiakoulutukseen pitää sisältyä riittävästi koulutettavan psykoterapeuttista potilastyötä.

Psykoterapiakoulutuksen on sisällettävä riittävä määrä psykoterapian työnohjausta siten, että potilasturvallisuus ja potilaan ymmärtäminen hoitoprosessissa ja koulutettavan oman toiminnan arviointi toteutuvat asianmukaisesti.

Psykoterapiakoulutus toteutetaan yhtenäisten sovittujen periaatteiden mukaisesti. Koulutuksen on oltava alun perin suunniteltu psykoterapia-koulutukseksi siten, että teoreettinen opiskelu, psykoterapeuttinen potilastyö, työnohjaus ja koulutuspsykoterapia muodostavat koulutuskokonaisuuden. Koulutuksen on annettava valmiudet jonkin psykoterapiasuuntauksen soveltamiseen, mutta siihen tulee sisältyä perehtymistä myös muihin psykoterapiasuuntauksiin.

Psykoterapeutin ammattinimikkeen perustana voi olla eritasoisia koulutuksia. TEO myöntää ammattinimikkeen käyttöoikeuden Suomessa suoritetun vähintään kolmevuotisen erityistason psykoterapia-koulutuksen tai/ja vaativan erityistason koulutuksen perusteella. Psykoterapeutin ammattinimikkeen käyttöoikeus voidaan lisäksi myöntää ulkomailla suoritetun vastaavan koulutuksen perusteella. Terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin merkitään hakemuksesta erityistason ja vaativan erityistason psykoterapeutin nimikesuojaus (laki terveydenhuollon ammattihenkilöistä, 559/1994, ja asetus terveydenhuollon ammattihenkilöistä, 564/1994).

Vaativan erityistason psykoterapiakoulutus voi olla yhtenäinen 4 – 6 vuotta kestävä psykoterapiakoulutus tai kaksivaiheinen koulutus. Kahdesta koulutusosiosta muodostuvassa koulutusmallissa erityistason koulutuksen jatkoksi tulevan vaativan erityistason koulutuksen (3 + 2 – 3 vuotta) on oltava samaa psykoterapiasuuntausta ja syventää erityistason koulutuksen tieto-taitoja. Koulutusten on liityttävä ajallisesti toisiinsa siten, että koulutusten välissä on enintään 10 vuoden aikaväli.

Psykoterapiakoulutusta antavalla koulutusyhteisöllä on oltava koulutustoimikunta ja eettinen toimikunta. Eettisessä toimikunnassa on oltava myös muita kuin koulutuksesta vastaavia henkilöitä.

Psykoterapiakoulutuksen vaatimukset

1. Erityistason (ET) koulutus

Koulutuksen järjestäjä

Koulutusyhteisöllä on oltava:

  • koulutuksesta vastaava henkilö ja koulutustoimikunta
  • vastuu koulutuksen jatkuvuudesta, yksilöity kirjallinen koulutussuunnitelma ja toteutunut koulutusohjelma
  • rekisteri opiskelijoista ja suoritetuista opinnoista
  • eettinen toimikunta

Jos koulutuksen järjestäjinä on useita yhteisöjä, kunkin tahon rooli ja tehtävä on perusteltava.

 

Kouluttajat

Kouluttajilla on oltava kyseisen psykoterapiasuuntauksen vaativan erityistason koulutus, joka on merkitty TEOn terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin. Lisäkouluttajina voidaan käyttää muita asiantuntijoita.

Koulutettavien valintaperusteet

Koulutettavilta edellytetään:

  • ensisijaisesti lääketieteen lisensiaatin tutkinto, psykologian maisterin tutkinto tai erityistapauksessa muu soveltuva terveydenhuollon ylempi korkeakoulututkinto (esimerkiksi terveysalan maisterin tutkinto)
  • yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteen maisterin tutkinnot, joissa on pääaineena ensisijaisesti sosiaalityö, sosiaalipsykologia tai sosiaalipedagogiikka
  • soveltuva muu ylempi korkeakoulututkinto (lähinnä teologian maisterin tutkinto tai kasvatustieteen maisterin tutkinto, jossa on suuntana erityiskasvatuksen asiantuntijakoulutus, erityisopettajakoulutus tai varhaiserityisopettajakoulutus)

Ylempään korkeakoulututkintoon pitää sisältyä psykologian ja/tai psykiatrian opintoja tai koulutusta täydentäviä psykologian, psykiatrian tai psykoterapiavalmiuksien erikoistumisopintoja, joita on oltava vähintään 30 opintopistettä (800 tuntia).

  • soveltuva terveydenhuollon ammattikorkeakoulututkinto (laillistetuista terveydenhuollon ammattihenkilöistä lähinnä sairaanhoitajan, terveydenhoitajan tai kätilön tutkinto)
  • soveltuva sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto (lähinnä sosionomi AMK edellyttäen, että pääsuuntautumisvaihtoehto on liittynyt sosiaalialan asiakastyöhön)
  • soveltuva sosiaali- ja terveydenhuollon opistotason koulutus, esimerkiksi psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja tai sairaanhoitaja, jonka perustutkintoon on sisältynyt psykiatrinen sairaanhoito, sosiaaliohjaaja tai sosiaalikasvattaja

Kun kysymyksessä on muu kuin ylempi korkeakoulututkinto, koulutettavalla on oltava ennen psykoterapiakoulutusta psykoterapeuttisten valmiuksien erikoistumisopintoja vähintään 30 opintopistettä (800 tuntia). Tämä ei kuitenkaan koske opistotason koulutuksen suorittanutta psykiatriaan erikoistunutta sairaanhoitajaa eikä sairaanhoitajaa, jonka perustutkintoon on sisältynyt psykiatrinen sairaanhoito.

Kaikilta koulutettavilta edellytetään lisäksi vähintään kahden vuoden työkokemusta hoitotyössä, mielenterveystyössä tai vastaavissa tehtävissä, mahdollisuutta tehdä psykoterapiatyötä koulutuksen aikana sekä henkilökohtaista soveltuvuutta (todettu haastattelemalla).

Koulutuksen sisältö ja laajuus (vähintään 60 opintopistettä)

Koulutuksen laajuuden on oltava vähintään 60 opintopistettä (1600 tunnin kokonaistyöpanos). Koulutus on kestoltaan vähintään kolmevuotinen ja muodostaa suunnitelmallisen, prosessiluonteisen ja yhtenäisen kokonaisuuden. [1]

 

Työpanokseen lasketaan[2]:

  • seminaariopetus ja sen edellyttämä valmistautuminen (mm. käsiteltävään kirjallisuuteen perehtyminen)
  • työnohjaus ja siihen valmistautuminen (ei kuitenkaan itse terapiatunteja)
  • koulutettavan koulutuspsykoterapia (koulutuksen edellyttämä minimimäärä)
  • opinnäytetyön vaatima työpanos

Teoreettinen ja menetelmäopetus (50 opintopistettä)

Teoreettinen koulutus ja menetelmäkoulutus muodostavat suunnitelmallisen ja teoreettisesti yhtenäisen kokonaisuuden.

Teoreettisen ja menetelmäkoulutuksen laajuus on vähintään 50 opintopistettä (=1350 työtuntia), josta:

a) teoriaseminaareja ja kliinisiä seminaareja vähintään 15 opintopistettä (= 200 tuntia seminaariopetusta ja 200 tuntia opetukseen välitöntä valmistautumista, yhteensä 400 tuntia opiskelijan aikaa). Seminaariopetuksesta saa olla luento-opetusta korkeintaan 30 tuntia.

b) muuta teoria- ja menetelmäopetusta 35 opintopistettä (=950 tuntia) seuraavasti:

  • kirjallisuuteen perehtymistä, välitehtäviä ja muuta omatoimista, koulutusohjelmaan sisältyvää opiskelua
  • kirjallisuuden osalta edellytetään vähintään 3000 sivua keskeistä ko. psykoterapiasuuntausta, sen tieteellisiä perusteita ja tuloksellisuutta sekä psykoterapian yleistä teoriaa käsittelevää kirjallisuutta[3]
  • opinnäytetyö: esim. johonkin ko. psykoterapiasuuntauksen erityiskysymykseen laaja-alaista perehtymistä vaativa kirjallinen tuotos, siihen liittyvä ohjaus ja tarkastus.

Psykoterapeuttinen potilastyö (ei lasketa opintopisteisiin)

Hoidettujen koulutuspotilaiden määrä riippuu käytetystä psykoterapiasuuntauksesta.

Psykoterapeuttista potilastyötä on oltava ko. psykoterapiasuuntauksen mukaan koulutuksen aikana yhteensä vähintään 300 tuntia.

Psykoterapian työnohjaus (vähintään 7,5 opintopistettä)
Psykoterapiahoitojen työnohjausta on oltava vähintään 7,5 opintopistettä (= 100 tuntia työnohjausta ja 100 tuntia valmistautumista, yhteensä 200 tuntia opiskelijan aikaa).

Työnohjaajalla on oltava ko. psykoterapiasuuntauksen vaativan erityistason koulutus, joka on merkitty TEOn terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin.

Koulutettavan koulutuspsykoterapia (3-10 opintopistettä)

Koulutukseen pitää sisältyä ko. psykoterapiasuuntaukseen liittyvää koulutettavan omakohtaista koulutuspsykoterapiaa psykoterapiasuuntauksesta riippuen 3 – 10 opintopistettä (80 – 250 tuntia). Joissakin psykoterapiasuuntauksissa vaatimus saattaa olla suurempi, mutta koulutuksen opintopisteisiin voidaan lukea enintään 10 pistettä.

Psykoterapeutilla on oltava ko. psykoterapiasuuntauksen vaativan erityistason koulutus, joka on merkitty TEOn terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin.

2. Vaativan erityistason (VET) koulutus

Koulutuksen järjestäjä

Koulutusyhteisöllä on oltava:
 

  • koulutuksesta vastaava henkilö ja koulutustoimikunta
  •  vastuu koulutuksen jatkuvuudesta
  • kouluttajakoulutus sekä menettelytavat vaativan erityistason kouluttajapätevyyden toteamiseksi ja hyväksymiseksi yksilöity kirjallinen koulutussuunnitelma ja toteutunut koulutusohjelma
  • rekisteri opiskelijoista ja suoritetuista opinnoista
  • eettinen toimikunta

Jos koulutuksen järjestäjinä on useita yhteisöjä, kunkin tahon rooli ja tehtävä on perusteltava.

Kouluttajat

Kouluttajilla pitää olla kouluttajapätevyys kyseisessä psykoterapiasuuntauksessa. Se edellyttää ko. psykoterapiasuuntauksen vaativan erityistason koulutusta ja sen jälkeen koulutusyhteisöltä saatua tämän psykoterapiasuuntauksen kouluttajakoulutusta. Poikkeustapauksessa kouluttajana voi toimia myös muu koulutusyhteisön hyväksymä henkilö, joka on erityisen perehtynyt ko. psykoterapiasuuntauksen harjoittamiseen ja opettamiseen.

Kouluttajien pitää olla merkitty vaativan erityistason psykoterapeutteina TEOn terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin. Lisäkouluttajina voidaan käyttää muita asiantuntijoita.

Koulutusmallit

Koulutus voi olla yhtenäinen, 4 – 6 -vuotinen vaativan erityistason koulutus (I) tai kahdesta koulutusosiosta muodostuva koulutus, jossa vähintään 3-vuotisen erityistason koulutuksen jatkona on samaa psykoterapiasuuntausta oleva vähintään 2-vuotinen vaativan erityistason koulutus (II).

I Vaativan erityistason (VET) koulutuksen yhtenäinen koulutusmalli

Koulutettavien valintaperusteet

Koulutettavilta edellytetään:

  • ensisijaisesti lääketieteen lisensiaatin tutkinto, psykologian maisterin tutkinto tai erityistapauksessa muu soveltuva terveydenhuollon ylempi korkeakoulututkinto (esimerkiksi terveysalan maisterin tutkinto)
  • yhteiskuntatieteiden tai valtiotieteen maisterin tutkinnot, joissa on pääaineena ensisijaisesti sosiaalityö, sosiaalipsykologia tai sosiaalipedagogiikka
  • soveltuva muu ylempi korkeakoulututkinto (lähinnä teologian maisterin tutkinto tai kasvatustieteen maisterin tutkinto, jossa on suuntana erityiskasvatuksen asiantuntijakoulutus, erityisopettajakoulutus tai varhaiserityisopettajakoulutus)

Ylempään korkeakoulututkintoon pitää sisältyä psykologian ja/tai psykiatrian opintoja taikka koulutusta täydentäviä psykologian, psykiatrian tai psykoterapiavalmiuksien erikoistumisopintoja, joita on oltava vähintään 30 opintopistettä (800 tuntia).

  • soveltuva terveydenhuollon ammattikorkeakoulututkinto (laillistetuista terveydenhuollon ammattihenkilöistä lähinnä sairaanhoitajan, terveydenhoitajan tai kätilön tutkinto)
  • soveltuva sosiaalialan ammattikorkeakoulututkinto (lähinnä sosionomi AMK edellyttäen, että pääsuuntautumisvaihtoehto on liittynyt sosiaalialan asiakastyöhön)
  • soveltuva sosiaali- ja terveydenhuollon opistotason koulutus, esimerkiksi psykiatriaan erikoistunut sairaanhoitaja tai sairaanhoitaja, jonka perustutkintoon on sisältynyt psykiatrinen sairaanhoito, sosiaaliohjaaja tai sosiaalikasvattaja

Kun kysymyksessä on muu kuin ylempi korkeakoulututkinto, koulutettavalla pitää olla ennen psykoterapiakoulutusta psykoterapeuttisten valmiuksien erikoistumisopintoja vähintään 30 opintopistettä (800 tuntia). Tämä ei kuitenkaan koske opistotason koulutuksen suorittanutta psykiatriaan erikoistunutta sairaanhoitajaa eikä sairaanhoitajaa, jonka perustutkintoon on sisältynyt psykiatrinen sairaanhoito.

Kaikilta koulutettavilta edellytetään lisäksi vähintään kahden vuoden työkokemusta hoitotyössä, mielenterveystyössä tai vastaavissa tehtävissä, mahdollisuutta tehdä psykoterapiatyötä koulutuksen aikana sekä henkilökohtaista soveltuvuutta (todettu haastattelemalla).

Koulutuksen sisältö ja laajuus (vähintään 90 opintopistettä)

Koulutuksen on oltava yhtenäinen, 4 – 6 -vuotinen vaativan erityistason koulutus, joka on vähintään 90 opintopistettä (2430 tuntia).

Koulutuksen pitää muodostaa suunnitelmallinen, prosessiluonteinen ja yhtenäinen kokonaisuus ja sen on sisällettävä koulutusta psykoterapian kouluttajana toimimiseen.

Yhtenäisen 4 – 6 vuotta kestävän vaativan erityistason koulutuksen ollessa kesken ei voi hakea erityistason psykoterapeutin nimikesuojausta.

Työpanokseen lasketaan[4]:

  • seminaariopetus ja sen edellyttämä valmistautuminen (mm. käsiteltävään kirjallisuuteen perehtyminen)
  • työnohjaus ja siihen valmistautuminen (ei kuitenkaan itse terapiatunteja)
  • koulutettavan koulutuspsykoterapia (koulutuksen edellyttämä minimimäärä)
  • opinnäytetyön vaatima työpanos

Teoreettinen ja menetelmäopetus (vähintään 70 opintopistettä)

Teoreettinen koulutus ja menetelmäkoulutus muodostavat koulutusmallissa suunnitelmallisen ja yhtenäisen kokonaisuuden.

Teoreettisen ja menetelmäkoulutuksen laajuus on vähintään 70 opintopistettä (=1890 tuntia), josta:

a) teoriaseminaareja ja kliinisiä seminaareja vähintään 30 opintopistettä (= 400 tuntia annettua seminaariopetusta ja 400 tuntia opetukseen välitöntä valmistautumista, yhteensä 800 tuntia opiskelijan aikaa). Seminaariopetuksesta saa olla luento-opetusta korkeintaan 60 tuntia.

b) muuta teoria- ja menetelmäopetusta 40 opintopistettä (=1080 tuntia) seuraavasti:

  • kirjallisuuteen perehtymistä, välitehtäviä ja muuta omatoimista, koulutusohjelmaan sisältyvää opiskelua
  • kirjallisuuden osalta edellytetään yhdessä erityistason koulutuksen kanssa vähintään 5000 sivua keskeistä ko. psykoterapiasuuntausta, sen tieteellisiä perusteita ja tuloksellisuutta sekä psykoterapian yleistä teoriaa käsittelevää kirjallisuutta[5]
  • opinnäytetyö: esim. johonkin ko. psykoterapiasuuntauksen erityiskysymykseen laaja-alaista perehtymistä vaativa kirjallinen työ, jossa on pyritty jonkin tieteellisen metodin (kvalitatiivisen tai kvantitatiivisen) soveltamiseen, siihen liittyvä ohjaus ja tarkastus.

Psykoterapeuttinen potilastyö (ei lasketa opintopisteisiin)

Hoidettujen koulutuspotilaiden määrä riippuu käytetystä psykoterapiasuuntauksesta.
Psykoterapeuttista potilastyötä pitää olla ko. psykoterapiasuuntauksen mukaan koulutuksen aikana yhteensä vähintään 600 tuntia.

Psykoterapian työnohjaus (15 opintopistettä)

Psykoterapiahoitojen työnohjausta tulee olla vähintään 15 opintopistettä (= 200 tuntia työnohjausta ja 200 tuntia valmistautumista, yhteensä 400 tuntia opiskelijan aikaa).

Työnohjaajalla on oltava ko. psykoterapiasuuntauksen vaativan erityistason koulutus, joka on merkitty TEOn terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin.

Koulutettavan koulutuspsykoterapia (vähintään 5 – 20 opintopistettä)

Koulutukseen tulee sisältyä ko. psykoterapiasuuntaukseen liittyvää koulutettavan omakohtaista koulutuspsykoterapiaa psykoterapiasuuntauksesta riippuen 5 – 20 opintopistettä (= 140 – 500 tuntia). Joissakin psykoterapiasuuntauksissa vaatimus saattaa olla suurempi, mutta koulutuksen opintopisteisiin voidaan lukea enintään 20 opintopistettä.

Psykoterapeutilla on oltava ko. psykoterapiasuuntauksen vaativan erityistason koulutus, joka on merkitty TEOn terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin.

II Vaativan erityistason (VET) koulutuksen kahdesta koulutusosiosta muodostuva koulutusmalli

Koulutettavien valintaperusteet

Koulutettavilta edellytetään ko. psykoterapiasuuntauksen erityistason psykoterapeutin pätevyyttä, joka on merkitty TEOn terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin.

Erityistason koulutuksen päättymisen ja vaativan erityistason psykoterapiakoulutusten alkamisen välillä saa olla korkeintaan 10 vuotta.

Koulutettavilta edellytetään lisäksi mahdollisuutta tehdä psykoterapiatyötä koulutuksen aikana sekä henkilökohtaista soveltuvuutta (todettu haastattelemalla).

Koulutuksen sisältö ja laajuus (90 opintopistettä)

Koulutuksen on oltava yhtenäinen, vähintään 3-vuotinen erityistason koulutus (jonka vähimmäiskriteerit on kuvattu edellä) ja sen jatkona toteutettu erityistason koulutuksen kanssa samaa psykoterapiasuuntausta oleva, vähintään 2-vuotinen vaativan erityistason koulutus, joka muodostaa yhdessä erityistason koulutuksen kanssa vähintään 90 opintopistettä (2430 tuntia).

Koulutuksen on muodostettava suunnitelmallinen, prosessiluonteinen ja yhtenäinen kokonaisuus ja sen tulee sisältää koulutusta psykoterapian kouluttajana toimimiseen.

Työpanokseen lasketaan[6]:

  • seminaariopetus ja sen edellyttämä valmistautuminen (mm. käsiteltävään kirjallisuuteen perehtyminen)
  •  työnohjaus ja siihen valmistautuminen (ei kuitenkaan itse terapiatunteja)
  • koulutettavan koulutuspsykoterapia (koulutuksen edellyttämä minimimäärä)
  • opinnäytetyön vaatima työpanos

Teoreettinen ja menetelmäopetus (vähintään 70 opintopistettä)

Teoreettinen koulutus ja menetelmäkoulutus muodostavat koulutusmallissa suunnitelmallisen ja yhtenäisen kokonaisuuden.

Teoreettisen ja menetelmäkoulutuksen laajuus on vähintään 70 opintopistettä ( = 1890 tuntia)

a) josta erityistason (ET) psykoterapiakoulutukseen sisältynyttä seminaariopetusta saa lukea hyväksi enintään 15 opintopistettä ( = 200 tuntia seminaariopetusta ja 200 tuntia opetukseen välitöntä valmistautumista, yhteensä 400 tuntia opiskelijan aikaa). Seminaariopetuksesta saa olla luento-opetusta korkeintaan 30 tuntia.

b) lisäksi vaativan erityistason (VET) psykoterapiakoulutusosiossa on oltava teoriaseminaareja ja kliinisiä seminaareja vähintään 15 opintopistettä (= 200 tuntia seminaariopetusta ja 200 tuntia opetukseen välitöntä valmistautumista, yhteensä 400 tuntia opiskelijan aikaa). Seminaariopetuksesta saa olla luento-opetusta korkeintaan 30 tuntia.

Seminaariopetusta on oltava yhteensä molemmat koulutusosiot (ET +VET) mukaan lukien vähintään 30 opintopistettä (= 400 tuntia seminaariopetusta ja 400 tuntia opetukseen välitöntä valmistautumista, yhteensä 800 tuntia opiskelijan aikaa). Seminaariopetuksesta saa olla luento-opetusta korkeintaan 60 tuntia.

c) lisäksi vaativan erityistason (VET) psykoterapiakoulutusosiossa on oltava muuta teoria- ja menetelmäopetusta 40 opintopistettä (=1080 tuntia) seuraavasti:

  • kirjallisuuteen perehtymistä, välitehtäviä ja muuta omatoimista, koulutusohjelmaan sisältyvää opiskelua
  • kirjallisuuden osalta edellytetään vähintään 5000 sivua keskeistä ko. psykoterapiasuuntausta, sen tieteellisiä perusteita ja tuloksellisuutta sekä psykoterapian yleistä teoriaa käsittelevää kirjallisuutta[7]. Kirjallisuudesta 3000 sivua voi sisältyä erityistason koulutusosioon.
  • opinnäytetyö: esim. johonkin ko. psykoterapiasuuntauksen erityiskysymykseen laaja-alaista perehtymistä vaativa kirjallinen työ, jossa on pyritty jonkin tieteellisen metodin (kvalitatiivisen tai kvantitatiivisen) soveltamiseen, siihen liittyvä ohjaus ja tarkastus.

Psykoterapeuttinen potilastyö (ei lasketa opintopisteisiin)

Hoidettujen koulutuspotilaitten määrä riippuu käytetystä psykoterapiasuuntauksesta.

Psykoterapeuttista potilastyötä on oltava ko. psykoterapiasuuntauksen mukaan koulutuksen aikana yhteensä vähintään 600 tuntia, josta vaativan erityistason koulutusosion aikana kuitenkin vähintään 250 tuntia.

Psykoterapian työnohjaus (15 opintopistettä)

Erityistason (ET) koulutuksesta voidaan laskea mukaan korkeintaan 7,5 opintopistettä (= 100 tuntia työnohjausta ja 100 tuntia valmistautumista, yhteensä 200 tuntia opiskelijan aikaa).

Vaativan erityistason (VET) koulutusosiossa on oltava vähintään 7,5 opintopistettä (=100 tuntia työnohjausta ja 100 tuntia valmistautumista, yhteensä 200 tuntia opiskelijan aikaa).

Koulutukseen tulee sisältyä molemmat koulutusosiot (ET+VET) mukaan lukien työnohjausta yhteensä vähintään 15 opintopistettä (= 200 tuntia työnohjausta ja 200 tuntia valmistautumista, yhteensä 400 tuntia opiskelijan aikaa).

Työnohjaajalla on oltava ko. psykoterapiasuuntauksen vaativan erityistason koulutus, joka on merkitty TEOn terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin.

Koulutettavan koulutuspsykoterapia (vähintään 5 – 20 opintopistettä)

Erityistason (ET) koulutuksesta voidaan lukea hyväksi psykoterapiasuuntauksesta riippuen korkeintaan 3 – 10 opintopistettä (= 80 – 250 tuntia) ko. psykoterapiasuuntaukseen liittyvää koulutettavan omakohtaista koulutuspsykoterapiaa.

Vaativan erityistason (VET) koulutusosioon pitää sisältyä psykoterapiasuuntauksesta riippuen vähintään 2 – 10 opintopistettä (60 – 250 tuntia) ko. psykoterapiasuuntaukseen liittyvää koulutettavan omakohtaista koulutuspsykoterapiaa.

Koulutukseen pitää sisältyä molemmat koulutusosiot (ET+VET) mukaan lukien koulutuspsykoterapiaa yhteensä 5 – 20 opintopistettä (= 140 – 500 tuntia). Joissakin psykoterapiasuuntauksissa vaatimus saattaa olla suurempi, mutta koulutuksen opintopisteisiin voidaan lukea enintään 20 opintopistettä.

Psykoterapeutilla on oltava ko. psykoterapiasuuntauksen vaativan erityistason koulutus, joka on merkitty TEOn terveydenhuollon ammattihenkilöiden keskusrekisteriin.

TEOn hyväksymien erityistason ja vaativan erityistason psykoterapiakoulutusten lisäksi muutamat koulutusyhteisöt ovat järjestäneet ns. ylemmän erityistason koulutusta. Vaativan erityistason koulutuksen osalta tilanne on vakiintumaton sen suhteen, mitä osioita koulutusyhteisöt ottavat huomioon ns. ylemmän erityistason koulutuksesta vaativan erityistason koulutuksen osana. Koulutusyhteisön kannasta riippumatta lopullinen harkintavalta on TEOlla. Vaativan erityistason koulutuksen jälkimmäisen osan tulee aina olla vähintään kaksivuotinen.

Käyttöönotto

Vaatimuksia noudatetaan 1.6.2006 jälkeen aloitettavien psykoterapeutin koulutusten hyväksymisessä.

Ennen 1.6.2006 aloitettuihin koulutuksiin sovelletaan aikaisempia vuonna 1997 laadittuja kriteereitä ja soveltuvin osin nyt hyväksyttyjä hyväksymisperusteita.

 


[1] Psykoterapiakoulutuksen opintovaatimusten mitoituksessa sovelletaan yliopisto-opintojen opintopistelaskennassa käytettyä laskentaohjetta:

  • 1 opintopiste (op) on 27 työtuntia
  • opinnäytetyön kirjoittaminen vaatii aikaa 40 tuntia / 8 sivua
  • työnohjaukseen valmistautuminen vaatii muistiinpanojen tekemistä 1 tunti / työnohjaustunti
  • teoriakoulutukseen valmistautuminen vaatii kirjallisuuden lukemisen lisäksi muuta valmistautumista 1 tunti / teoriatunti

[2] Koulutuksen edellyttämää hoito- tai psykoterapiatyötä ei lasketa opintopisteisiin, vaikka se on oleellinen osa psykoterapiakoulutusta.

[3] Pedagogisen tutkimuksen mukaan keskimääräinen vaativan kirjallisuuden lukunopeus on 3 – 10 sivua tunnissa.

[4] Koulutuksen edellyttämää hoito- tai psykoterapiatyötä ei lasketa opintopisteisiin, vaikka se on oleellinen osa psykoterapiakoulutusta.

[5] Pedagogisen tutkimuksen mukaan keskimääräinen vaativan kirjallisuuden lukunopeus on 3 – 10 sivua tunnissa.

[6] Koulutuksen edellyttämää hoito- tai psykoterapiatyötä ei lasketa opintopisteisiin, vaikka se on oleellinen osa psykoterapiakoulutusta.

[7] Pedagogisen tutkimuksen mukaan keskimääräinen vaativan kirjallisuuden lukunopeus on 3 – 10 sivua

 

Usein kysytyt kysymykset uusista psykoterapiakoulutuksen hyväksymisperusteista