Takaisin edelliselle sivulle

Veren hyytymistaipumista vähentävän lääkkeen aloittaminen keuhkoveritulppapotilaalla oli asianmukaista

Veren hyytymistaipumista vähentävän lääkkeen aloittaminen keuhkoveritulppapotilaalla oli asianmukaista

31.10.2010 13:42

Poliisilaitos pyysi Valviralta lausuntoa potilas N:lle Y:n yliopistollisessa keskussairaalassa ja K:n kaupunginsairaalassa annetun hoidon asianmukaisuudesta. Lausuntopyynnön liitteenä oli oikeuslääketieteellistä kuolemansyyn selvittämistä koskevat asiakirjat.

Tapahtumat

Naispotilas N sairasti verenpainetautia, ja hänellä oli ollut raskausaikana syvä laskimotukos. Hän oli 73-vuotias hakeutuessaan heinäkuussa 2008 päivystyslähetteellä Y:n yliopistolliseen sairaalaan muutaman päivän aikana pahentuneen hengenahdistuksen, vasemman alaraajan turvotuksen ja lämpöilyn takia. Alaraajojen ultraäänitutkimuksessa todettiin vasemmalla femoralis communiksesta haarautuvat pinnalliset haarat kauttaaltaan trombosoituneiksi, ja samoin säären alueen useammassa syvässä laskimorungossa oli verihyytymiä. Koska päivystystilanteessa oli tiedossa, että potilaalta oli vain yksi toimiva munuainen, varjoainetehosteista tietokonetutkimusta (CT) keuhkoveritulppaepäilyn varmistamiseksi ei suoritettu röntgenvarjoaineen mahdollisen munuaishaitan vuoksi. Kliinisesti keuhkoveritulppaa pidettiin hyvin mahdollisena, ja samana päivänä tehtiin myös keuhkojen perfuusion ja ventilaation gammakuvaus. Isotooppitutkimus osoitti epätasaisen perfuusion ja ventilaation molemmissa keuhkoissa. Siten se ei tuottanut selvää löydöstä keuhkoveritulppadiagnoosin tueksi eikä sitä vastaan.

Potilaalle aloitettiin keuhkoveritulpan hoidoksi enoksapariini (Klexane) ja sen rinnalle varfariini (Marevan). Potilas siirrettiin jatkohoitoon kaupunginsairaalaan seuraavana päivänä. Siellä veren hyytymistä ehkäisevän hoidon tehoa tutkittiin INR-verikokeilla, ja seurannassa tulokset osoittivat tulosten olevan hoitotasolla.

Potilas N lähetettiin kolmen päivän päästä yliopistolliseen sairaalaan äkillisesti alkaneen vatsakivun vuoksi. Vatsan tietokonetutkimuksessa (CT) todettiin laaja, vatsakalvon takainen verenvuoto. Potilas siirrettiin teho-osastolle, jossa hän meni shokkiseksi. Potilaalle tehtiin leikkaus, jossa poistettiin noin kahden litran verihyytymä. Nukutuksen aikana potilas nieli vatsan sisältöä henkitorveensa ja keuhkoihinsa. Leikkauksen jälkeen potilaan hengitysvajaus syventyi. Tehohoidosta huolimatta potilas menehtyi vuorokauden kuluttua leikkauksesta.

Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa potilaan peruskuolemansyyksi merkittiin varfariinin ja enoksapariinin käytöstä aiheutunut laaja-alainen verenvuoto vatsakalvon takaiseen tilaan. Välittömänä kuolemansyynä oli keuhkokuume ja muina kuolemaan myötävaikuttaneina merkittävinä tiloina olivat vaikea sepelvaltimotauti sekä vasemman alaraajan laskimoiden verihyytymät ja niistä aiheutunut keuhkoveritulppa, joiden takia aloitettiin verenohennushoito.

Valviran arviointi ja ratkaisu

Potilas N:n hoidon asianmukaisuuden arvioinnissa Valviralla oli käytössään alkuperäiset potilasasiakirjat molemmista sairaaloista sekä selvitykset Y:n yliopistollisessa keskussairaalassa ja K:n kaupunginsairaalassa potilasta hoitaneilta lääkäreiltä.

Valvira toteaa, että potilaan sairauksien hoidossa punnitaan hoidon aiheuttamia riskejä ja toisaalta sitä riskiä, mikä seuraa sairauden hoitamatta jättämisestä (esimerkiksi diagnoosin epävarmuuden takia). Valviran keuhkosairauksien alan pysyvän asiantuntijan, dosentti D:n lausunnon mukaan verenohennushoitoon liittyy vääjäämättä riski saada verenvuoto. Valvira yhtyy tähän asiantuntijansa käsitykseen ja toteaa, että keuhkoveritulppa on vakava sairaus, jonka hoitamatta jättäminen voi johtaa potilaan kuolemaan.

Valvira yhtyy myös dosentti D:n käsitykseen siitä, että potilas N:lle suoritetut diagnostiset tutkimukset sekä verenohennushoidon aloittaminen ja toteuttaminen ovat olleet asianmukaisia. Tulovaiheessa ultraäänitutkimuksessa todettu trombimassa ei vielä ulottunut niin korkealle, että trombolyysihoito olisi ollut indikoitu. Kaiken kaikkiaan Valvira ei ole voinut todeta, että potilas N:n hoidossa Y:n yliopistollisessa sairaalassa tai K:n kaupunginsairaalassa olisi tapahtunut virheellisyyksiä tai laiminlyöntejä.

Valvira liitti P:n poliisilaitokselle lähettämäänsä lausuntoon asiantuntijalääkärinsä lausunnon ja pyysi, että se saisi tiedon niistä P:n poliisilaitoksen toimenpiteistä, joihin asia mahdollisesti antaa aihetta. P:n poliisilaitos ilmoitti elokuussa 2008, ettei asia anna aihetta ryhtyä enempiin toimenpiteisiin. Sen jälkeen asian käsittely päättyi myös Valvirassa.

 

Kirjotus on julkaistu alunperin Nuori Lääkäri -lehdessä lokakuussa 2010.

Jaa tämä sivu