Takaisin edelliselle sivulle

Vanhusten kaltoinkohtelulla on monia muotoja – työyksikön avoin ilmapiiri helpottaa kaltoinkohteluun puuttumista

Vanhusten kaltoinkohtelulla on monia muotoja – työyksikön avoin ilmapiiri helpottaa kaltoinkohteluun puuttumista

26.5.2016 13:21 / Uutinen

Valvira selvitti vanhusten kaltoinkohtelua sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä. Valtaosa Valviran kyselyyn vastanneista arvioi koulutuksensa antaneen riittävät valmiudet kaltoinkohtelun tunnistamiseen ja ehkäisemiseen. Kaltoinkohteluhavainnot kuitenkin vaihtelivat samassakin yksikössä huomattavan paljon. Toimintayksiköissä tarvitaan yhteinen näkemys siitä, mitä kaltoinkohtelulla tarkoitetaan. Lisäksi tarvitaan ohjeet kaltoinkohtelun riskin ehkäisemiseksi ja siihen puuttumiseksi.

Mitä kaltoinkohtelulla tarkoitetaan?

Vanhuksiin kohdistuvalla kaltoinkohtelulla tarkoitetaan luottamuksellisessa suhteessa tapahtuvaa tekoa tai tekemättä jättämistä, joka vaarantaa ikääntyneen hyvinvoinnin, turvallisuuden tai terveyden. Yleensä kaltoinkohtelulla tarkoitetaan yli 65-vuotiaisiin kohdistuvaa fyysistä väkivaltaa, psyykkistä tai sosiaalista kaltoinkohtelua, seksuaalista hyväksikäyttöä, taloudellista hyväksikäyttöä, hoidon ja avun laiminlyöntiä tai muuta oikeuksien rajoittamista ja loukkaamista ja ikäihmisen ihmisarvoa alentavaa kohtelua.

Kaltoinkohtelu voi tapahtua ikäihmisen läheisessä ihmissuhteessa. Vanhusten laitoshoidossa ja asumispalveluissa sitä saattaa esiintyä asukkaiden välillä tai omaisten tekemänä. Myös laitoshoidon ja asumispalvelujen henkilökunta voi syyllistyä kaltoinkohteluun. Tämä ilmenee esim. vanhuksen huonona ja epäeettisenä kohteluna tai hoidon ja avun laiminlyöntinä. Psyykkinen ja sosiaalinen kaltoinkohtelu voi olla määräilyä tai moittimista, karkeaa, epäasiallista tai lapsenomaista kielenkäyttöä, asukkaan toiveiden ja tahdon huomiotta jättämistä, eristämistä ja yksin jättämistä vastoin asukkaan tahtoa, vähättelyä tai mitätöintiä. Esimerkkinä tällaisesta kaltoinkohtelusta eräs Valviran kyselyyn vastannut mainitsee hoitajan uhanneen, että ellei asukas ole hiljaa, hänet viedään omaan huoneeseensa ja hän saa olla siellä loppupäivän.

Fyysistä kaltoinkohtelua ovat kovakouraisuus hoitotoimenpiteissä, liikkumisen rajoittaminen ja pakottaminen tiettyihin toimenpiteisiin. Liikkumisen rajoittamista perustellaan usein turvallisuudella ja asukkaan loukkaantumisen estämisellä. Erilaisista rajoittamistoimenpiteistä voi kuitenkin tulla arjen rutiinia ja osa laitosmaista hoitokulttuuria, joka palvelee ensisijaisesti työntekijöiden työn sujuvuutta.

Kaltoinkohtelu voi myös olla rakenteellista, esimerkiksi palveluiden epäämistä tai ikäsyrjintää. Palvelujärjestelmätasoisena kaltoinkohteluna voi pitää myös sitä, jos asumispalvelujen asukkaat joutuvat asumaan epäasianmukaisissa tiloissa. Ahtaat yhteiset tilat aiheuttavat asukkaiden keskinäisiä kahnauksia. Pienet, ahtaat asukashuoneet, joihin ei mahdu omia tavaroita, tai kahden hengen huoneet, joissa ei ole yksityisyyttä, voivat altistaa kaltoinkohtelulle. Kaltoinkohtelun riskiä lisää henkilökunnan riittämättömyys ja vaihtuvuus. Vanhukset eivät pääse ulkoilemaan, heidän yksilöllisiin tarpeisiinsa ei pystytä vastaamaan, asukkaita joudutaan jättämään yksin eikä heille pystytä järjestämään virikkeellistä toimintaa.

Toimintayksiköissä tarvitaan yhteinen näkemys ja riittävä ohjeistus

Valviran kyselyyn vastanneiden kaltoinkohteluhavainnot vaihtelivat samassakin yksikössä huomattavan paljon. Joku tai jotkut työntekijät havaitsivat esimerkiksi kovakouraisuutta hoitotoimenpiteissä päivittäin tai viikoittain, kun taas toiset eivät olleet havainneet sitä koskaan.

Työntekijöiden eettiset periaatteet, arvot ja asennoituminen vanhuksiin vaikuttavat siihen, mitä he tulkitsevat kaltoinkohteluksi. On tärkeää, että toimintayksiköissä käydään läpi kaltoinkohtelun muotoja ja muodostetaan yhteinen linja kaltoinkohtelun tunnistamiseen. Yhteisen linjan luomiseksi yksiköissä tarvitaan säännöllisesti toistuvaa keskustelua, arvojen kirkastamista ja koulutusta.

Keskeistä kaltoinkohtelun tunnistamisessa ja siihen puuttumisessa on avoin ja luottamuksellinen ilmapiiri, jonka luomisessa esimiesasemassa olevilla on suuri rooli.  Moni kyselyyn vastannut toi esiin puuttumisen vaikeuden: ”Työyhteisössä pelätään riitoja ja oman työn vaikeutumista tai että jää yksin asiassa. Hiljainen asioista vaikeneminen on yleistä ja tämän muurin murtaminen on ensimmäinen askel kaltoinkohtelun loppumiselle.”  Yhteiset, kaikkien tiedossa olevat pelisäännöt ja ohjeistus helpottavat puuttumista ja kaltoinkohtelun ehkäisemistä.

Lue lisää:

93 % Valviran kyselyyn vastanneista on havainnut vanhusten kaltoinkohtelua – kysely paljasti myös puutteita omavalvonnan ja ilmoitusvelvollisuuden toteutumisessa

Lisätietoja:

Elina Uusitalo, ylitarkastaja
puh. 0295 209 334
etunimi.sukunimi(at)valvira.fi

 

Jaa tämä sivu