Takaisin edelliselle sivulle

Valvonnan haasteet sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä ympäristöterveydessä - Valviran seminaari 6.2.2014

Valvonnan haasteet sosiaali- ja terveydenhuollossa sekä ympäristöterveydessä - Valviran seminaari 6.2.2014

7.2.2014 10:48 / Uutinen

Valviran seminaari 6.2.2014

Valviran perustamisesta tuli vuoden alussa kuluneeksi viisi vuotta. Järjestimme sen kunniaksi 6. helmikuuta 2014 sidosryhmillemme seminaarin, jossa tarkastelimme sosiaali- ja terveydenhuollon sekä ympäristöterveydenhuollon tulevia haasteita.

Peruspalveluministeri Susanna Huovinen totesi puheenvuorossaan, että sosiaali- ja terveydenhuolto on yksi vahvimmista perusoikeuksistamme. Sen toimintaa valvoessaan viranomaiset puolustavat erityisesti niiden ihmisten oikeuksia, jotka eivät itse siihen pysty. Kovimmin huutavat eivät välttämättä ole niitä, jotka eniten tarvitsevat apua, hän sanoi.

Valvonnan ministeri näki tulevaisuudessa painottuvan entistä enemmän organisaatioiden omavalvontaan ja sen ymmärtämiseen, että ensisijainen vastuu toiminnan laadusta ja onnistumisesta on aina toiminnanharjoittajilla itsellään.

Eduskunnan oikeusasiamies Petri Jääskeläinen tarkasteli mm. itsemääräämisoikeuden toteutumista sosiaali- ja terveydenhuollossa. Hän totesi, että sosiaali- ja terveydenhuollossa vallitsee vieläkin hyvin laitosvaltainen kulttuuri, jossa potilaat ja asiakkaat joutuvat toimimaan laitoksen ehdoilla, ja jossa pahimmillaan rajoitetaan ihmisen itsemääräämisoikeutta laittomasti.

Jääskeläinen piti yhtenä isona valvonnan haasteena sitä, miten kotona annettavaa hoitoa voidaan valvoa. Kotona hoidetaan ja hoivataan entistä enemmän ja entistä avuttomampia ihmisiä, kun laitoshoidosta luovutaan ja siirrytään avohoitoon.

Professori Pirkko Vartiainen Vaasan yliopistosta puhui yhteiskunnan ja organisaatioiden pirullisista ongelmista ja niiden ratkaisemisesta otsikolla ”Kompleksisuusajattelu tuottaa uusia ideoita politiikkaan, hallintoon ja organisaatioihin”. Kompleksisuusajattelun lähtökohtia ovat hänen mukaansa esimerkiksi itseorganisoituminen, alkuarvoherkkyys eli sen ymmärtäminen, että pieni asia voi muuttaa paljon, aito vuorovaikutus, asioiden monitulkintaisuus ja mukautuminen.

Hän totesi, että on ongelmia, joihin ei ole olemassa yhtä hyvää ratkaisua, mutta keskustelemalla ja eri osapuolia aidosti kuulemalla niihin voidaan löytää ratkaisuja, joiden kanssa suurin osa ihmisistä pystyy elämään. Pirullisia ongelmia ei kuitenkaan pystytä ratkaisemaan lopullisesti, vaan ne tulevat jossain vaiheessa uudelleen eteen ehkä hieman muuttuneina. Tällaisten ongelmien ratkaisemiseen ei myöskään ole mallia, jonka mukaan voisi toimia, vaan ongelmaan on löydettävä joka kerran uusi ratkaisu. Pirullinen ongelma on kuitenkin ratkaistava tavalla tai toisella, sillä mitä kauemmin ongelma on olemassa sitä pahemmaksi vyyhdiksi ne kasvavat.

Helsingin yliopiston professori Juha Pekkanen puhui ympäristöterveyden haasteista, joista hän suurimman riskin eli ilmastonmuutoksen lisäksi nosti esiin mm. kosteus- ja homevauriot. Hän kuvaili myös eri riskitasoja sekä koettuja riskejä. Pekkanen muistutti, että ilman riskinarviointia ei voida vertailla eri riskejä. Yleisessä keskustelussa olevien altisteiden kansanterveyshaitoissa 10.000-kertaisia eroja. Pekkanen totesi, että ihmiset kokevat suurimmiksi sellaisia riskit, joiden todennäköisyys on hyvin pieni, kun taas jo toteutuneet tai todennäköisesti toteutuvat riskit koetaan hyvinkin pieniksi. Riskin kokemiseen vaikuttaa mm. se, onko riski vapaaehtoinen (esimerkiksi tupakointi) vai outo, ei vapaaehtoinen ja ei hallittavissa oleva.

Alustajien esitykset

Jaa tämä sivu