Takaisin edelliselle sivulle

Terveyskeskuksen ohjattava psyykepotilas säännöllisin väliajoin psykiatrin vastaanotolle

Terveyskeskuksen ohjattava psyykepotilas säännöllisin väliajoin psykiatrin vastaanotolle

20.3.2009 06:07

Ratkaistu 8.1.2009

Sisar kanteli skitsofreniaa sairastavan veljensä hoidosta terveyskeskuksessa. Terveyskeskuslääkäri oli määrännyt skitsofrenian hoitoon tarkoitettua lääkettä potilasta näkemättä ja kiinnittämättä huomiota siihen, että veli oli käyttänyt ko. lääkitystä epäsäännöllisesti pitäen ajoittain pitkiä taukoja lääkityksessä. Vastaanottokäyntejä ei tästä huolimatta lisätty.

Sisar moitti myös mielenterveysneuvolan erikoissairaanhoitajaa siitä, että tämä ei ollut selvillä potilaan tablettilääkityksestä, vaan tiesi ainoastaan lihaksensisäisesti annetun psyykenlääkkeen, koska antoi sen kahden viikon välein potilaalle. Potilas katosi soitettuaan edellisenä iltana veljelleen ja kerrottuaan ”lähdöstään”. Erikoissairaanhoitaja vakuutti omaisille, ettei ole potilaasta huolissaan ja sai omaisetkin vakuuttumaan siitä, että ei ole syytä huoleen. Tästä syystä muilla paikkakunnilla asuvat sisarukset eivät lähteneet heti katsomaan veljeään. Kun naapuri pyydettiin veljen asunnolle, todettiin, että veli oli poistunut asunnosta ilmeisesti lopullisesti. Häntä ei etsinnöistä huolimatta löydetty, ja hän oli kateissa vielä kantelua käsiteltäessä yli kahden vuoden kuluttua katoamisesta.

Valvira totesi, että kadonnut veli oli sairastanut vuosia skitsofreniaa. Hän oli ollut sen vuoksi viimeiset neljä vuotta terveyskeskuksen mielenterveysneuvolan hoidossa ja uusituttanut lääkkeitään perusterveydenhuollossa. Viimeksi hän oli ollut sairaalahoidossa neljä vuotta ennen katoamistaan, mikä jälkeen häntä oli hoidettu mielenterveysneuvolassa lähinnä siten, että hän oli käynyt varsin säännöllisesti kahden viikon välein saamassa Cisordinol- injektion. Tablettimuodossa hän käytti Zyprexaa, jonka käyttöä hän vointinsa mukaan ajoittain hieman säännösteli. Hän ei viipynyt koskaan pitkään Cisordinolia pistävän erikoissairaanhoitajan juttusilla, mutta hän oli yleensä hyväntuulinen ja kertoi touhuistaan, mm. kotona tehtävästä remontista, jossa hän autteli, ja majavapatojen purkamisesta. Hänellä tuntui olevan mielekästä tekemistä. Joskus hän kertoi myös lääkkeiden harmillisista sivuvaikutuksista.

Skitsofrenian käypä hoito-suosituksen mukaan hoidossa tulee pyrkiä vapaaehtoisuuteen ja pakkokeinojen välttämiseen, koska pakkokeinojen käytön hyödyllisyydesta ei ole tutkimusnäyttöä. Avohoitopotilaista 40-65 prosenttia jättää ajoittain noudattamatta lääkitystä koskevia ohjeita. Kyseisen potilaankaan kohdalla ei Valviran näkemyksen mukaan ollut perusteita pakkotoimiin lääkkeiden käytön varmistamiseksi. Käypä hoito-suosituksen mukaan skitsofreniapotilaan hoidon ja kuntoutuksen kulmakivi on luottamuksellinen ja pitkään jatkuva, potilasta ja hänen tilannettaan ymmärtävä hoitosuhde. Hoidon perustana on yksilölliset tarpeet huomioon ottava kirjallinen hoitosuunnitelma, joka perustuu psykiatrin ja moniammatillisen työryhmän tekemään tutkimukseen ja joka laaditaan vuorovaikutuksessa potilaan ja hänen perheensä kanssa. Koska hoidon ja kuntoutuksen tarpeet muuttuvat ajan myötä, on suunnitelma syytä tarkistaa säännöllisin välein, vähintään kerran vuodessa.

Ko. potilaalla oli kyllä pitkään jatkunut hoitosuhde terveyskeskukseen, mutta mitään varsinaista hoitosuunnitelmaa hänelle ei ollut laadittu eikä sitä niin muodoin myöskään ollut tarkistettu.

Valvira ilmaisi käsityksenään, että terveyskeskuksen olisi pitänyt ohjata potilas ajoittain psykiatrin vastaanotolle hoitosuunnitelman laatimista ja tarkistamista varten. Muilta osin Valvira ei todennut terveyskeskuksessa menetellyn virheellisesti.

Jaa tämä sivu