Takaisin edelliselle sivulle

Suostuttelu vai pakon käyttö ensihoitotilanteessa?

Suostuttelu vai pakon käyttö ensihoitotilanteessa?

31.5.2010 14:27

Potilaan A poika kanteli  72-vuotiaan isänsä hoidosta aluepelastuslaitoksessa ja ambulanssihenkilökunnan toiminnasta tässä hoidossa. A:n poika hälytti ambulanssin isänsä kotiin, koska hänen mielestään isän terveydentila oli niin huono, että hän olisi kuulunut sairaalahoitoon. Kantelussaan poika oli sitä mieltä, että sairaankuljetusauton miehistö menetteli väärin päästäessään A:n ennen sairaalaan kuljettamista hänen omasta pyynnöstään WC:hen ja polttamaan savukkeen.

Kantelussa poika arvosteli myös sitä, että huonovointiselle A:lle ei hänen kotonaan annettu happea. Hississä matkalla alas sairaankuljetusautoon A:n tila huononi niin, että hänet jouduttiin autossa elvyttämään. A kuljetettiin keskussairaalaan, jossa todettiin, että hän oli tajuton eikä reagoinut kipuun. A menehtyi keskussairaalassa seuraavana päivänä.

Tapahtumat

Potilasasiakirjamerkintöjen mukaan A tupakoi runsaasti. Hän sairasti verenpainetautia, johon hänellä oli säännöllinen lääkitys. Hän oli kaksi päivää aikaisemmin terveyskeskuksen päivystyksestä saanut keuhkoinfektion hoidoksi amoksisilliini-kuurin.

A:n huonon terveydentilan takia hänen poikansa hälytti ambulanssin tämän kotiin. Sairaankuljettajat tutkivat A:n ja merkitsivät sairaankuljetuslomakkeeseen, että hän ei selviä yksin kotona. Saatujen selvitysten mukaan A pyysi ennen kuljetusta sairaalaan lupaa käydä WC:ssä, jossa hän poltti savukkeen. Hississä matkalla alas sairaankuljetusautoon A:n tila huononi niin, että hänet jouduttiin autossa elvyttämään ja intuboimaan. A kuljetettiin elvytettynä sairaankuljetusautolla keskussairaalaan. A menehtyi seuraavana päivänä.

Oikeuslääketieteellisessä kuolemansyynselvityksessä A:n peruskuolemansyyksi todettiin sepelvaltimotauti, ja välittömäksi kuolemansyyksi äkillinen sydäninfarkti. Muu kuolemaan myötävaikuttanut merkittävä tila oli oikean keuhkon pesäkekeuhkokuume.

Aluepelastuslaitoksen ensihoidon vastuulääkäri B totesi selvityksessään, että perustason sairaankuljetusyksikkö sai Hälytyskeskukselta hälytyksen klo 16.15 ja oli kohteessa klo 16.27. Sairaankuljetusyksikön kuljettajat totesivat A:n terveydentilan vaativan hoitotason ja ensivasteyksikön apua ja pyysivät Hätäkeskusta lähettämään sellaiset. Hoitotason yksikkö oli kohteessa klo 17.05 ja ensivasteyksikkö klo 17.06. B toteaa, että sairaankuljettajat selvittivät esitiedot, tutkivat A:n ja totesivat, että päivystävän lääkärin pitää tutkia hänet. A ei ollut halukas lähtemään päivystysasemalle tai muuhunkaan hoitoon. Hän pyysi itse saada käydä WC:ssä ja polttaa tupakkaa.

Sairaankuljettajat D ja E totesivat selvityksissään, että heidän tullessaan paikalle A makasi sängyllä ja poltti tupakkaa. Hän oli asiallinen ja rauhallinen. Hän ei ollut halukas lähtemään hoitoon, joten sairaankuljettajat joutuivat suostuttelemaan häntä noin 30 minuuttia. Ennen lähtöä A kävi pyynnöstään WC:ssä, jossa hän myös poltti savukkeen. Hississä matkalla alas A:n tila heikkeni nopeasti, ja paikalle jouduttiin kutsumaan ensivasteyksikkö ja lääkintäesimies C. Potilas A intuboitiin, ja hänelle laitettiin laskimokanyyli. Sykkeen palauduttua ja tilanteen tasauduttua A kuljetettiin keskussairaalaan, johon kuljetus alkoi klo 17.26. Kuljetuksen aikana A:ta jouduttiin elvyttämään.

Asian arviointi

 Ammattitoiminnassaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tasapuolisesti ottaa huomioon ammattitoiminnasta potilaalle koituva hyöty ja sen mahdolliset haitat. Potilaslain mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Jos potilas kieltäytyy tietystä hoidosta tai hoitotoimenpiteestä, häntä on mahdollisuuksien mukaan hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan muulla lääketieteellisesti hyväksyttävällä tavalla.

Rikoslain (515/2003) 4 luvun 5 §:ssä määritelty pakkotila saattaa oikeuttaa muuten lainvastaisena pidettävään tekoon. Pakkotila tarkoittaa tilannetta, jossa oikeudellisesti suojatun pelastamiseksi pakottavasta vaarasta joudutaan uhraamaan toinen oikeudellisesti suojattu etu. Pakkotila voi syntyä myös tilanteessa, jossa asianomainen vaarantaa omia etujaan, kuten terveyttään. Pakkotilassa suojataan arvokkaampana pidettävää etua, joten se edellyttää etujen välistä punnintaa. Lisäksi vaaran torjumiseksi suoritetun teon on oltava kokonaisuutena arvioiden puolusteltavissa.

Valviran päivystys- ja ensihoitolääketieteen pysyvä asiantuntija toteaa lausunnossaan, että A:n hoito hänen tahtonsa vastaisesti ei ennen kuljetuksen aikana ilmaantunutta sydänpysähdystä olisi ollut oikeutettua.  A:n yleistila oli ennen kuljetuksen alkua hyvä, ja sairaankuljettajat käyttivät perustellusti aikaa A:n suostutteluun antaa heidän viedä hänet asianmukaiseen hoitoon, johon hän lopulta suostui. Sairaankuljettajat eivät aktiivisesti estäneet A:n menoa WC:hen ja hänen tupakointiaan siellä, mitä asiantuntija pitää asianmukaisena ottaen huomioon A:n itsemääräämisoikeuden omassa asunnossan. Asiantuntija toteaa, että hapen anto A:n tupakoidessa olisi voinut muodostaa räjähdysvaaran, joten oli oikein pidättäytyä hapen annosta. Hapen anto ei tuossa tilanteessa myöskään ollut lääketieteellisesti indisoitu. A:n sydänpysähdystä ei ensihoidon keinoin olisi hänen kotonaan voitu estää. Valvira yhtyi asiantuntijansa käsitykseen, että A:n hoito hänen kodissaan oli asianmukaista.

A ei ollut myöntyväinen lähtemään kodistaan asianmukaiseen hoitoon, jonka takia sairaankuljettajat käyttivät perustellusti aikaa hänen suostutteluunsa. Nopeampaan toimintaan ei A:n kodissa ollut mahdollisuuksia, koska se olisi edellyttänyt tahdonvastaista hoitoa. Valvira katsoo, että tilanne ennen A:n terveydentilan yllättävää huononemista kuljetuksen alettua ei täyttänyt pakkotilan perusteita, ja että näin ollen sairaankuljettajien menettely A:n itsemääräämisoikeuden huomioon ottamalla oli asianmukaista tuossa tilanteessa, tuolloin sairaankuljettajien potilaan tilasta käytettävissä olevien tietojen perusteella. A:n sydänpysähdystä seuranneet elvytystoimet olivat asianmukaisia.

Johtopäätökset

Valvira ei ole voinut todeta, että A:n hoidossa asuinkunnan sosiaali- ja terveystoimen aluepelastuslaitoksen sairaankuljetuksen ja ensihoidon yksikössä olisi tapahtunut virheellisyyksiä tai laiminlyöntejä.

 

Kirjoitus on julkaistu alunperin Nuori Lääkäri -lehdessä toukokuussa 2010.

Jaa tämä sivu