Takaisin edelliselle sivulle

Rintasyövän sairastaneen potilaan luustokipuja ei tunnistettu etäpesäkkeiden oireiksi

Rintasyövän sairastaneen potilaan luustokipuja ei tunnistettu etäpesäkkeiden oireiksi

9.4.2015 14:02

27.3.2015

Dnro 1067/06.02.03.00/2013

Omainen kanteli Valviralle siitä, että rintasyövän sairastanut potilas ei päässyt selkäkipujen syyn selvittämiseksi magneettikuvaukseen, vaan vaivoja hoidettiin erilaisina muina sairauksina ja muutenkin hoitoon pääsyä viivytettiin.

Tapahtumat

75-vuotiaalle rintasyövän sairastaneelle naiselle ilmaantui kolme vuotta taudin toteamisen jälkeen voimakkaita selkä- ja jalkakipuja. Tauti oli ensivaiheessa hoidettu leikkauksella, solunsalpaajilla sekä säde- ja lääkehoidolla keskussairaalassa, jossa syöpätautien poliklinikan kontrollit olivat kahden ja neljän vuoden kohdalla.

Vasempaan jalkaan ilmaantuneiden kipujen vuoksi potilas hakeutui terveyskeskukseen toukokuussa. Siellä hän tapasi seuraavan seitsemän kuukauden aikana neljää lääkäriä ja lisäksi hoitajia yhteensä 18 kertaa. Lääkärin kliinisen tutkimuksen lisäksi häneltä otettiin verikokeita, mutta ei kuvantamistutkimuksia. Kivut pahenivat jatkuvasti ja heikensivät potilaan liikkumista, toimintakykyä ja nukkumista ja hänellä havaittiin selkeitä löydöksiä (mm. ”poikkeuksellinen kivuliaisuus”), joiden katsottiin johtuvan ”toistaiseksi selvittämättömästä syystä”, ”sarvennoisen limapussin tulehduksesta” ja iskiashermon pinnetilasta. Hoidoksi potilaalle annettiin viittä eri kipulääkettä tabletteina, laastareina ja lihaksensisäisinä pistoksina, kortisoni-/puudutepistossarja sekä fysioterapiaa. Potilas itse epäili kipujen liittyvän rintasyöpään ja toivoi magneettikuvausta. Potilasta pisimpään hoitanut lääkäri totesi kesäkuussa, että ”mitään vaaran merkkejä ei näy” ja että aihetta magneettitutkimukselle ei ole. Lopulta marraskuussa lääkäri, joka tapasi potilaan tuolloin ensimmäistä kertaa, lähetti hänet selkä- ja lonkkakipujen tutkimiseksi keskussairaalan ortopedian poliklinikalle.    

Samaan aikaan terveyskeskuskäyntien kanssa potilas hakeutui kipujensa vuoksi myös yksityiselle lääkäriasemalle, jossa hän kävi seuraavien kuuden kuukauden (touko – lokakuu) aikana yleislääkärin ja ortopedin vastaanotoilla yhteensä kuusi kertaa. Vaivaa pidettiin aluksi iskiashermon pinnetilana. Kipujen pahentuessa pidettiin mahdollisena, että ne saattavat liittyä rintasyöpään, joten potilaalta otettiin verikokeita sekä natiiviröntgenkuvia kahdesti. Niissä ”selvää syöpäepäilyä ei tullut esille”, joten potilaalle määrättiin hoidoksi viittä eri lääkettä sekä fysikaalista hoitoa. Vaivojen jatkuessa kipujen syynä pidettiin myös kulumaa ja selkäydinkanavan ahtaumaa, jonka tutkimiseksi ortopedi teki marraskuussa lähetteen keskussairaalan ortopedian poliklinikalle.

Potilas oli kaksi kertaa yhteydessä myös keskussairaalan syöpätautien poliklinikkaan. Lokakuussa hän keskusteli hoitajan kanssa ja toivoi pääsevänsä syöpälääkärin vastaanotolle. Hoitaja ohjeisti häntä olemaan yhteydessä terveyskeskukseen. Tammikuussa odottaessaan pääsyä keskussairaalan tutkimuksiin hän kertoi pitkään jatkuneista lannerangan ja alaraajojen kivuista, maksa-arvojen kohoamisesta ja terveyskeskuksessa meneillään olevista tutkimuksista hoitajalle, joka välitti tiedot lääkärille. Lääkäri ei pitänyt syöpätautien poliklinikan toimenpiteitä aiheellisina terveyskeskushoidon ollessa meneillään.

Potilas pääsi tammikuun lopussa magneettikuvaukseen, jossa todettiin lannerangan kaikissa nikamissa ja useimmissa rintarangan nikamissa syövän etäpesäkkeitä. Helmikuun alussa ortopedin vastaanotolla tehtiin lähete syöpätaudeille levinneen rintasyövän hoitamiseksi. Palliatiivisen sädehoidon saatuaan potilas kuoli toukokuussa pitkälle edenneeseen rintasyöpään.    

Arviointi

Valvira totesi päätöksessään, että sosiaali- ja terveysministeriön kiireettömän hoidon perusteiden mukaan potilas on lähetettävä erikoissairaanhoidon tutkimuksiin, jos pitkäkestoinen kipu haittaa potilaan selviytymistä työssä tai jokapäiväisissä askareissa ja perusterveydenhuollon selvitykset eivät ole johtaneet diagnoosiin. Vaikeista kivuista kärsiessään potilaan on päästävä erikoissairaanhoitoon kuukauden kuluessa.

Valvira ei pitänyt asianmukaisena sitä, että potilaan kovia ja eteneviä kipuja, joiden syy ei ollut selvillä, yritettiin hoitaa terveyskeskuksessa lähes seitsemän kuukautta ja yksityisellä lääkäriasemalla kuusi kuukautta ennen kuin hänet lähetettiin erikoissairaanhoidon tutkimuksiin. Valvira ei pitänyt asianmukaisena myöskään sitä, että potilas ei päässyt syöpätautien poliklinikan tutkimuksiin ja hoitoon, vaikka hänellä oli rintasyövän etäpesäkkeisiin sopivia oireita. Valvira totesi päätöksessään, että keskussairaalan potilaalle antamat ohjeet syövän seurantakäyntien välisinä aikoina ilmaantuvien oireiden selvittelystä olivat puutteelliset.  Valvira totesi, että potilas joutui odottamaan liian pitkään pääsyä keskussairaalaan kovien kipujensa syyn selvittelyyn etenkin, kun lähetteissä oli maininnat aiemmin sairastetusta rintasyövästä ja pitkään jatkuneista, liikkumista rajoittavista ja pahenevista kivuista.

Valviran pysyvä asiantuntija totesi lausunnossa, että lääkärikoulutuksen perusteella pitäisi ensimmäisenä tulla mieleen luustometastaasien mahdollisuus, kun rintasyövän sairastaneelle potilaalle ilmaantuu jatkuvasti lisääntyviä selkä- tai lonkkakipuja. Rintasyöpä voi tyypillisesti lähettää etäpesäkkeitä mm. luustoon (tyypillisesti lantioon, reisiluihin, olkaluihin ja selkärankaan), ja luustokipu on tavallinen etäpesäkkeen oire. Toinen asiantuntija totesi, että lääkärin peruskoulutukseen kuuluu tieto siitä, että natiiviröntgentutkimukset ovat huono menetelmä luustometastaasien diagnosointiin ja iskiasoireiden selvittämiseen. Asiantuntija totesi kuitenkin, että potilaasta kesäkuussa otetuissa lannerangan natiiviröntgenkuvissa oli nähtävissä sellaisia muutoksia, joiden perusteella magneettikuvaus olisi ollut aiheellinen.

Asiantuntija totesi lausunnossaan, että potilaan oma epäily vaivojen yhteydestä rintasyöpään jätettiin vaille huomiota,  ja toistettuja pyyntöjä päästä tarkempiin tutkimuksiin pidettiin tarpeettomina, vaikka potilaan kivut voimistuivat ja lääkärit havaitsivat tutkimuksissa selkeitä löydöksiä. Hän piti terveyskeskuslääkärin arviota ”vaivan hyvänlaatuisuudesta” täysin perusteettomana. Asiantuntijalausuntojen mukaan potilaan sairauden kulkuun olisi todennäköisesti voitu vaikuttaa elinaikaa pidentävästi ja ainakin hänen kärsimyksiään vähentäen, jos hän olisi päässyt ajoissa tutkimuksiin ja syöpälääkärin hoitoon.  

Valvira kiinnitti potilaan hoitoon osallistuneiden lääkäreiden huomiota siihen, että kun rintasyövän sairastaneelle potilaalle ilmaantuu etäpesäkkeisiin sopivia oireita, hänelle on tehtävä asianmukaiset tutkimukset kipujen syyn selvittämiseksi,  ja kun potilaalla on voimakkaita kipuja, joiden syy ei ole selvillä, hänet on lähetettävä jatkotutkimuksiin. Terveyskeskusta edellytettiin toimittamaan Valviralle selvitys siitä, miten jatkossa huolehditaan siitä, että etäpesäkkeisiin sopivien oireiden ilmaantuessa potilas tutkitaan asianmukaisesti. Valvira saattoi päätöksensä keskussairaalan johtajaylilääkärin tietoon siinä tarkoituksessa, että hän huolehtisi syöpä- ja kipupotilaiden asianmukaisesta hoitoon pääsystä vastaisuudessa.  

Lisätietoja: ylitarkastaja Anna-Maija Liedenpohja, puh 0295 209 454

Jaa tämä sivu