Takaisin edelliselle sivulle

Rintakipupotilas käännytettiin poliklinikalta

Rintakipupotilas käännytettiin poliklinikalta

13.8.2010 13:39

Potilaan poika kanteli 67-vuotiaan isänsä hoidosta yhteispäivystyksessä. Kantelijan mielestä päivystyksessä tehtiin virhe, kun potilasta ei otettu hoitoon hänen hakeutuessaan ensimmäisen kerran rintakipujen takia yhteispäivystykseen.

Tapahtumat

67-vuotias potilas hakeutui rintakipujen takia kotikaupunkinsa sairaalan yhteispäivystykseen. Potilas sairasti verenpainetautia ja sokeritautia ja hänellä oli pysyvä sydämen eteisvärinärytmi. Rintakipuoireen takia kymmenen vuotta aikaisemmin tehdyssä rasituskokeessa potilaalla oli todettu sepelvaltimotautiin viittaava löydös, ja hänellä oli ollut aivoverenkiertohäiriöitä. Vatsalaukun tähystyksessä hänellä oli todettu vatsan limakalvon lievä tulehdus.

Matkalla ulkomailla potilas oli hakeutunut paikalliseen sairaalaan rintakipujen takia, jossa rekisteröitiin EKG, joka annettiin potilaalle mukaan, ja mitattiin sydänlihasvau-riota osoittavat veren merkkiainepitoisuudet. Potilas palasi samana iltana Suomeen ja hakeutui rintakipujen takia kotikaupunkinsa sairaalan yhteispäivystykseen. Käynnistä ei ole päivystävän lääkärin tekemiä merkintöjä. Ensiapupoliklinikan henkilötietolomakkeessa on hoitajan merkintä mahahapon takaisinvirtauksesta ruokatorveen, ja että potilas hakeutuisi omalle terveyskeskusasemalle seuraavana aamuna. Sairaalan potilasasiakirjoissa ei ole mainintaa potilaalla olleiden, ulkomailla otettujen tutkimusten tuoksista.

Potilas palasi kotiinsa, josta ambulanssi toi hänet sairaalaan viisi tuntia myöhemmin. Hänellä oli hengenahdistusta, hänen ihonsa oli kylmä ja verenpaine hyvin matala. EKG-käyrässä oli sydänvaurion merkkinä uusi vasen haarakatkos. Potilas siirrettiin lääkärin saattamana ambulanssilla yliopistosairaalaan, jossa hänelle elvyttämisen jälkeen tehtiin vasemman sepelvaltimon laskevan ja kiertävän sepelvaltimohaaran pallolaajennus ja asetettiin verisuonen avausta tukevat verkkoputket, mutta hän menehtyi muutaman tunnin kuluttua.

Oikeuslääketieteellisen ruumiinavauksen perusteella peruskuolemansyyksi todettiin sydämen sepelvaltimoita vaikeasti ahtauttava valtimokovetustauti ja kalkkiutuminen. Välittömäksi kuolinsyyksi merkittin sydänlihasinfarkti.

Potilaan kotikaupungin sairaalan ohjeistuksen mukaan sairaanhoitaja ratkaisee pääsääntöisesti, otetaanko potilas terveyskeskukseen vai erikoissairaanhoidon päivystykseen. Tarvittaessa hoitaja voi neuvotella asiasta lääkärin kanssa. Potilaan käännyttäminen on aina lääkärin päätös, josta hän on vastuussa.

Päivystävä lääkäri totesi selvityksessään keskustelleensa ilmeisen hyvin voivan poti-laan kanssa. Potilas oli kertonut, että häntä vaivasi närästys, joka oli ollut hänellä pitkäaikainen vaiva, joten lääkäri kertoi antaneensa hänelle sairaalan lääkekaapista tabletteja vatsahappojen erityksen vähentämiseksi ja kehotti häntä syömään.

Valviran ratkaisu

Rintakipua valittavan potilaan kliiniseen tutkimukseen sisältyy aina EKG. Sydänlihaksen hapenpuute aiheuttaa yleensä tyypilliset EKG-muutokset, joiden perusteella voidaan arvioida, onko kyseessä osittainen vai täydellinen sepelvaltimon tukos. Täydelliselle sepelvaltimotukokselle tyypillinen EKG-löydös edellyttää muutaman tunnin sisällä toimenpiteitä sepelvaltimon avaamiseksi joko liuotushoidolla tai sepelvaltimon pallolaajennuksella. Osittain tukkeutunutta sepelvaltimoa uhkaa täydellinen tukos, johon voidaan vaikuttaa merkittävästi veren hyytymiseen vaikuttavilla lääkeaineilla tai sepelvaltimon pallolaajennuksella. EKG-rekisteröinti voi sydämen hapenpuutteenkin aikana olla normaali. Tällaisessa tapauksessa sydämen vaurioalue on kooltaan pieni tai sijaitsee paikassa, jota EKG elektrodit eivät kata. Sydänlihaksesta vapautuvien merkkiaineiden pitoisuus veressä nousee, kun hapenpuute aiheuttaa sydänlihasvaurion. Sydänperäiseksi epäillyn rintakivun selvittelyssä niukkojen EKG-löydösten ja normaalien merkkiainepitoisuuksien vallitessa, varsinkin sepelvaltimotaudin riskitekijät omaavan potilaan tilaa on valvottava sairaalassa, jossa kokeet on toistettava muutaman tunnin kuluttua.

Potilaan ulkomailla otetuissa laboratoriokokeissa olivat sydänlihasvauriota osoittavien verikokeiden tulokset negatiiviset. Valviran kardiologian alan asiantuntija totesi, että näytteiden diagnostinen arvo oli vähäinen, koska ne oli otettu ilmeisesti hyvin pian oireiden alkamisesta. Asiantuntijan mukaan jatkuvan ja pitikittyneen rinta- ja ylävatsa-vaivan olisi pitänyt johtaa potilaan tarkempiin tutkimuksiin, sillä hakeutuminen toisen kerran hoitoon saman päivän aikana viittasi siihen, että oireet olivat vaikeita. Ulkomailla rekisteröidyssä EKG-nauhoituksessa oli todettavissa laaja-alaisia ST-vaiheen vajoamia, jotka viittasivat vaikeaan sepelvaltimotautiin. Asiantuntijan käsityksen mukaan jokaisen päivystävän lääkärin on tunnistettava tällainen muutos. Potilaan menehtyminen olisi jokseenkin todennäköisesti voitu estää, mikäli hänet olisi otettu poliklinikalle seurantaan, jolloin tilanteen huonontuminen olisi tapahtunut sairaalassa.

Valvira totesi, että potilaan käännyttäminen ilman tarvittavia tutkimuksia ja potilas-asiakirjamerkintöjä sairaalan päivystyspoliklinikalta oli sisätautipäivystäjänä toimineen lääkärin päätös, jonka hän teki vastoin päivystyspoliklinikan kirjallista ohjetta. Potilaan tilan virheellinen arviointi ja hoitopäätökset johtuivat ilmeisesti ainakin osin siitä, että päivystävä lääkäri ei tutustunut hänen potilasasiakirjoihinsa, joten aiemmin sairaalas-sa todettu sepelvaltimotauti jäi ilman huomiota. Hoitajan erilliselle paperiselle lomakkeelle tekemissä merkinnöissä ei ollut mainintaa rintakivuista. Päivystyspoliklinikan ru-tiinitoimenpiteeksi katsottava rintakipupotilaan EKG-rekisteröinti jäi ottamatta. Valvira piti raskauttavana myös sitä, että sepelvaltimotautia sairastavan potilaan esittäessä samana päivänä rekisteröidyn rintakivun aikaista EKG-käyrän, löydöksestä ei tehty merkintää potilasasiakirjoihin.

Päivystäjänä toiminut lääkäri ei tutkinut potilasta hänen oireensa edellyttämällä tavalla ja arvioi sairauden vakavuuden väärin sekä teki virheellisen päätöksen jättäessään ottamatta potilaan erikoissairaanhoitoon. Hän ei myöskään tehnyt asianmukaisia potilasasiakirjamerkintöjä. Mainittuihin seikkoihin viitaten Valvira katsoi, että lääkäri menetteli virheellisesti. Valvira antoi lääkärille huomautuksen hänen vastaisen toimintansa varalle.

Valvira totesi, että myöskään sairaalan ensiapupoliklinkalla potilaan vastaanottaneen sairaanhoitajan tekemissä merkinnöissä ei ollut mainintaa rintakivuista. Edellä olevan perusteella Valvira kiinnitti sairaalan johtavan lääkärin huomiota asiaan siinä tarkoituksessa, että hän kiinnittäisi alaisensa henkilökunnan huomiota potilasasiakirjamerkintöjen tekemiseen huolellisesti ja asianmukaisesti.

 

Kirjoitus on julkaistu alunperin Nuori Lääkäri-lehdessä elokuussa 2010.

Jaa tämä sivu