Takaisin edelliselle sivulle

Potilasta ei tutkittu mikroskooppitutkimukseen perustuvan syöpädiagnoosin jälkeen

Potilasta ei tutkittu mikroskooppitutkimukseen perustuvan syöpädiagnoosin jälkeen

7.2.2013 12:52

Omainen kanteli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle (Valvira) 65-vuotiaan naisen hoidosta. Joulukuussa 2009 tehdyn sappirakon poiston jälkeen potilas kotiutettiin ja hoitoyhteenvedossa todettiin, että hän oli hyväkuntoinen. Leikkauksen yhteydessä otetussa sappirakon kudoksen mikroskooppisessa tutkimuksessa todettiin sappirakon syöpä mutta PAD-lausunto ei johtanut sairaalan taholta toimenpiteisiin. Potilas huomasi kesäkuussa 2010 leikkausarvessa kyhmyn ja hänellä todettiin sappirakon syövän etäispesäkkeiksi sopivia muutoksia maksassa ja vatsanpeitteissä. Potilas kuoli lokakuussa 2010.

Tapahtumat

Potilaalta oli seitsemän vuotta aikaisemmin leikattu rintasyöpä, joka ei seurannassa osoittanut leviämisen tai uusimisen merkkejä. Elokuussa 2009 potilas oli hoidossa sairaalassa X sappirakon tulehduksen ja sappitien kiven takia. Tulehdus hoidettiin antibiootilla ja sappikivi poistettiin tähystysteitse läheisessä keskussairaalassa. Potilas asetettiin leikkausjonoon sappirakon poistoa varten, joka tehtiin joulukuussa 2009 sairaalassa X. Kirurgian erikoislääkäri A teki tähystystoimenpiteen vatsanpeitteiden läpi. Tarkastelussa sappirakko todettiin suureksi, ja sen ympärillä oli pieni määrä nestettä. Sappirakko irrotettiin ja sappitiehyt ja sappirakon valtimo suljettiin. Sappirakko vedettiin ulos vatsanpeitteiden läpi. Lopuksi vatsanpeitteiden läpi tehty aukko suljettiin ompeleilla. Hoitoyhteenvedon mukaan potilas oli kotiutettaessa hyväkuntoinen. Leikkaushaavan ompeleiden poisto määrättiin tehtäväksi terveyskeskuksessa viikkoa myöhemmin.

Sappirakko lähetettiin mikroskooppiseen tutkimukseen, jossa kaksi viikkoa myöhemmin annetun lausunnon (PAD) mukaan todettiin sappirakon adenokarsinooma. Sairaalan X erikoislääkäri A kuittasi nähneensä lausunnon. A:n varauskirjaan oli viikkoa myöhemmin merkitty, että hän leikkaavana lääkärinä soittaisi potilaalle, mutta hän ei ottanut yhteyttä potilaaseen.

Puoli vuotta myöhemmin potilas hakeutui terveyskeskukseen lievän kuumeen ja ylävatsan leikkausarven seudussa tuntuvan resistenssin takia. Vatsaontelon kaikututkimuksessa todettiin vatsaontelossa ja vatsanpeitteissä kasvaimiksi sopivia muutoksia ja potilas lähetettiin aluesairaalaan jatkotutkimuksiin. Vatsan tietokonekerroskuvauksessa todettiin maksassa kolme kasvainta ja haiman vieressä kasvain. Maksasta ja vatsanpeitteistä otettiin ultraääniohjauksen avulla koepaloja, joiden mikroskooppisessa tutkimuksessa todettiin sappirakon syöpäkudosta. Laajalle levinneen syövän takia ei potilaalle katsottu olevan hyötyä solunsalpaajahoidosta tai leikkauksesta. Yhteisymmärryksessä syöpäsairauksien erikoislääkärin kanssa potilas päätyi oireita lievittävään hoitoon. Potilas kuoli aluesairaalassa yksitoista kuukautta sappirakon poistoleikkauksesta.

Oikeuslääketieteellisessä kuolemasyynselvityksessä peruskuolemansyy oli sappirakon syöpä etäispesäkkeineen. Välitön kuolemansyy oli keuhkokuume. Ruumiinavauksen lausunnossa todetaan, että maksassa oli laajalti syöpäkasvaimen etäispesäkkeitä, joita todettiin myös vatsanpeitteissä leikkauksen arven ympärillä. Kudosopillisesti kyse oli rauhassyövästä, joka sopii olemaan lähtöisin sappirakosta. Potilaalla todettiin myös vaikea molemminpuolinen keuhkokuume.

Saaduista selvityksistä

Sairaalan X johtava lääkäri totesi lausunnossaan, että sairaalan ohjeistuksen mukaan leikkaava lääkäri A:n olisi tullut ottaa yhteyttä potilaaseen kudosnäytteen tutkimustuloksen takia. A:n ajanvarauskirjaan oli merkitty soittoaika, mutta hän ei soittanut potilaalle. Kirurgian ylilääkäri totesi selvityksessään, että potilaan syövän laatu ja levinneisyys oli sellainen, että aikaisempi diagnoosi ei olisi muuttanut sairauden lopputulosta. Varhaisempi tieto olisi kuitenkin antanut potilaalle ja hänen omaisilleen enemmän aikaa sopeutua tilanteeseen. Ylilääkäri totesi, että sairaala X oli muuttanut käytäntöään siten, että ajanvarauslistalla soittoaika potilaan kaltaisessa tapauksessa muutettiin potilaskäynniksi. Erikoislääkäri A totesi selvityksessään, että potilaan sappirakkosyövän diagnoosi viivästyi puolella vuodella, mutta syövän laatu oli sellainen, että sairauden lopputulos ei olisi muuttunut.

Asian arviointi

Potilaan asemasta ja oikeuksista säädetyn lain (785/1992) 3 §:n mukaan jokaisella Suomessa pysyvästi asuvalla henkilöllä on oikeus ilman syrjintää hänen terveydentilansa edellyttämään terveyden- ja sairaanhoitoon niiden voimavarojen rajoissa, jotka kulloinkin ovat terveydenhuollon käytettävissä. Lain 6 §:n mukaan potilasta on hoidettava yhteisymmärryksessä hänen kanssaan. Terveydenhuollon ammattihenkilöistä annetun lain (559/1994) 15 §:n mukaan terveydenhuollon ammattihenkilön ammattitoiminnan päämääränä on terveyden ylläpitäminen ja edistäminen, sairauksien ehkäiseminen sekä sairaiden parantaminen ja heidän kärsimystensä lievittäminen. Terveydenhuollon ammattihenkilön on ammattitoiminnassaan sovellettava yleisesti hyväksyttyjä ja kokemusperäisiä perusteltuja menettelytapoja koulutuksensa mukaisesti, jota hänen on pyrittävä jatkuvasti täydentämään. Ammattitoiminnassaan terveydenhuollon ammattihenkilön tulee tasapuolisesti ottaa huomioon ammattitoiminnasta potilaalle koituva hyöty ja sen mahdolliset haitat.
Valviran gastroenterologisen kirurgian alan pysyvä asiantuntija totesi lausunnossaan, että Suomessa diagnosoidaan vuosittain yhteensä noin 300 sappirakon ja sappiteiden syöpää. Sappirakon syöpään liittyy sappikivilöydös noin 80 %:ssa tapauksista. Syöpä löydetään useimmiten sattumalta sappirakkoleikkauksen yhteydessä. Syöpä voi olla oireeton ja leviää herkästi ympäristöönsä jo varhaisvaiheessa. Potilaalla todettu adenokarsinooma on yleisin sappirakon pahanlaatuinen kasvain. Sappirakon ja sappiteiden syövän ennuste on huono. Ennusteen parantamiseksi se pitäisi löytää jo varhaisvaiheessa, ja levinneisyys tulisi selvittää tarkasti parhaan hoidon valitsemiseksi. Parantuminen on mahdollista, jos kasvain on rajoittunut sappirakkoon tai on paikallisesti poistettavissa. Hoidon kannalta on oleellista löytää erityisesti ne potilaat, joilla syövän kirurginen poistaminen on mahdollista. Leikkaus, joka ei ole parantava voi kuitenkin parantaa potilaan elämänlaatua ja pidentää hänen elinaikaansa.

Valvira yhtyi asiantuntijansa käsitykseen, että potilas kärsi vaikeasta kudoksen välityksellä leviävästä sappirakon syövästä, jonka ennuste on huono. Asiantuntija totesi, että sairautta voidaan kuitenkin yrittää hoitaa kirurgisesti poistamalla syövän ympärillä olevaa maksakudosta. Tämän takia potilaan tilanteesta ja hoitovaihtoehdoista olisi heti leikkauksen jälkeen pitänyt konsultoida maksakirurgiaan perehtynyttä kirurgia. Myös syöpäsairauksiin erikoistuneen lääkärin konsultaatio olisi hoidon suunnittelun ja toteuttamisen kannalta ollut aiheellinen. Valvira yhtyi asiantuntijansa käsitykseen, että laajempikaan kirurginen toimenpide ei todennäköisesti olisi muuttanut vakavan syöpäsairauden lopputulosta, mutta se olisi mahdollisesti pidentänyt potilaan elinaikaa.

Ratkaisu

Valvira totesi, että potilaan tutkimus ja hoito sairaalassa X eivät olleet hyvän hoitokäytännön mukaista. Kirurgian erikoislääkäri A:n laiminlyönnin takia potilas ei saanut tietää sairastavansa syöpäsairautta eikä syöpäsairauden hoitovaihtoehtoja voitu ajoissa harkita. Tämän takia Valvira antoi lääkäri A:lle huomautuksen hänen vastaisen toimintansa varalle. Valvira totesi, että sairaala X on muuttanut toimintakäytäntöjään siten, että vastaaville laiminlyönneille altistuminen on vähäisempää.

Kirjoitus on julkaistu alunperin Nuori Lääkäri -lehdessä helmikuussa 2013.

Jaa tämä sivu