Takaisin edelliselle sivulle

Potilaan sairauksien vaatiman seurannan ja hoidon toteutuminen ja osaston henkilökunnan määrän riittävyys suhteessa potilaiden hoidon vaativuuteen

Potilaan sairauksien vaatiman seurannan ja hoidon toteutuminen ja osaston henkilökunnan määrän riittävyys suhteessa potilaiden hoidon vaativuuteen

20.12.2008 08:00

21.9.2006

Dnro 1902/48/100/05

60-vuotias useita pitkäaikaisia sairauksia sairastava mies sai aivoverenvuodon. Häntä hoidettiin aluksi yliopistollisessa sairaalassa. Keuhkokuumeen ja hengitysvajauksen takia häntä hoidettiin myös teho-osastolla. Potilaalla katsottiin olevan edellytyksiä kuntoutua kotona pärjääväksi, ja hänestä laadittiin lähete kotikaupungin sairaalan kuntoutusosastolle. Jatkohoitopaikka järjestyi kuitenkin kotikaupungin terveyskeskussairaalaan toiselta osastolta, jossa hän oli hoidossa kuusi vuorokautta. Jatkohoitopaikassa potilas alkoi kuumeilla, hänen kuntonsa romahti, ja hänelle kehittyi syvenevä tajuttomuus. Päivystävä lääkäri piti syvenevää tajuttomuutta huonon ennusteen merkkinä. Hän määräsi hoidoksi mm. suonensisäisen nesteytyksen ja antibioottihoidon. Useista yrityksistään huolimatta lääkäri ei saanut asetettua potilaalle suonikanyylia, ja hän lähetti potilaan tämän takia yliopistolliseen sairaalaan. Yliopistollisessa sairaalassa suunniteltiin potilaan ottamista teho-osastolle, mikäli tietokonetomografiakuvauksessa ei ilmene uutta aivoverenvuotoa. Potilas kuitenkin kuoli ennen kuin suunniteltuja tutkimuksia ja hoitotoimenpiteitä ehdittiin suorittaa.

Avovaimo kanteli potilaan hoidosta. Kantelun mukaan kyseinen terveyskeskussairaalan osasto oli aivan vääränlainen hoitopaikka potilaalle. Hoidossa oli paljon moitittavaa (mm. nesteitä ei saostettu, ruumiinlämpöä ei tarkkailtu, soittokello oli sijoitettu niin, että potilas ei voinut käyttää sitä), kuin myös omaisen saamassa informaatiossa ja tuessa.

Potilaan lopullista kuntoutumisennustetta ei ollut vielä mahdollista antaa, ja potilaan hoito oli aktiivista hoitoa. TEO katsoi, että potilaan siirto yliopistosairaalasta jatkohoitopaikkaan tapahtui vaiheessa, jossa hänen tilanteensa oli vakaantunut siirtoa edellyttävälle tasolle, ja siirtäminen jatkohoitoon oli perusteltua. TEO piti puutteena sitä, että potilaan asiakirjoissa ei ollut sairaanhoitajan laatimaa hoitotyön yhteenvetoa ja ohjeistusta jatkohoitopaikkaan. TEO yhtyi pysyvän asiantuntijansa näkemykseen siitä, että potilaan hoidossa tapahtui viivästyminen tilan vaikeutumisen tunnistamisessa hänen viimeisenä elinpäivänään, kun hengityksen vaikeudet ja sitä seurannut tajunnan tason heikentyminen johtivat vasta viiveellä yliopistosairaalaan lähettämiseen. TEO totesi lisäksi, että potilaan voinnin seuranta ei ollut terveyskeskussairaalassa kaikilta osin toteutunut asianmukaisesti. Vaikka potilaalla oli antibioottilääkitys keuhkokuumeeseen hänen saapuessaan sairaalan, hänen lämpöään ei tarkkailtu. Kuusi vuorokautta kestäneen hoitojakson aikana hänen verensokerinsa mitattiin ainoastaan kaksi kertaa, vaikka hänellä oli sokeritauti ja sen hoidoksi sekä tabletti- että insuliinilääkitys. Myöskään potilaan nesteiden saantia ei potilasasiakirjamerkintöjen perusteella tarkkailtu riittävästi. TEO kuitenkin totesi, että potilaalla oli vaikea sairaus, eikä siitä toipumista olisi voitu taata, vaikka häntä olisi hoidettu mahdollisimman hyvin.

TEOlle toimitetuissa selvityksissä todettiin, että terveyskeskuksen osastolla hoidetaan kymmeniä aivohalvauspotilaita vuodessa kaupunginvaltuuston heille antamilla resursseilla. Siihen ei otettu kantaa, olivatko resurssit riittävät. Edelleen todettiin, että osaston hoitajamitoitusta on sittemmin parannettu, mutta vakanssien täyttämistä haittaa hoitajapula ja lisäksi sairaalassa vallitsee katastrofaalinen lääkäripula.

TEO totesi, että potilasturvallisuuden kannalta on huolestuttavaa, jos osastolla toimii sellaisia sijaisia, joilla ei ole oikeuksia tai taitoja kirjata potilaan hoitoon liittyvä asioita potilaskertomusjärjestelmään, jollainen oli tilanne selvitysten perusteella. Potilasturvallisuutta vaarantavaa on myös se, jos osaston henkilökuntamitoitus suhteessa hoidettavien potilaiden tarvitsemaan hoitoon on niin niukka, että on ollut tarpeen antaa ohjeistuksia potilaiden hoidon ja potilasta koskevan kirjaamisen välisestä priorisoinnista ja tarvittaessa luopua kirjaamisesta.

TEO piti tarpeellisena sitä, että kyseisellä osastolla kehitetään hoitotyön käytäntöjä, ohjeita ja kirjaamista siten, että potilaiden seuranta ja hoito toteutuvat asianmukaisesti. TEO totesi myös, että henkilökunnan riittävyyteen suhteessa potilaiden hoidon vaativuuteen tulee kiinnittää erityistä huomiota kyseisen kaupungin sairaaloiden vuodeosastoilla. TEO saattoi asian kaupungin perusterveydenhuollosta vastaavan lääkärin sekä kyseisen sairaalan ylilääkärin tietoon ja toimenpiteitä varten. Lisäksi päätös saatettiin lääninhallitukseen tietoon.

Jaa tämä sivu