Takaisin edelliselle sivulle

Potilaan oireet olisivat edellyttäneet hänen kokonaisvaltaista tutkimistaan

Potilaan oireet olisivat edellyttäneet hänen kokonaisvaltaista tutkimistaan

10.2.2016 13:24

Puoliso kanteli 55-vuotiaan aviopuolisonsa vatsakipujen, väsymyksen ja koholla olevien maksa-arvojen hoidosta. Potilas oli hakeutunut hoitoon useamman kerran mm. vatsakipujen ja voimattomuuden vuoksi. Lääketieteellisen ruumiinavauksen perusteella potilaan kuolinsyy oli kuolioiva haimatulehdus sekä vaikea vatsakalvon tulehdus. Valviran käsityksen mukaan potilaan tutkimus ja hoito sujui osittain asianmukaisesti, mutta se sisälsi myös useita puutteita.

Tapahtumat

Potilas hakeutui aikaisin aamulla sairaalan ensiapuun edellisenä iltana alkaneen ylävatsakivun, turvotuksen ja yöllä alkaneen oksentelun vuoksi. Lääkärin suorittamassa tutkimuksessa potilaan vatsa ja kylkiluut aristivat jonkin verran tunnustellessa, ja laboratoriotutkimuksissa havaittiin veressä hieman tavanomaista enemmän valkosoluja. Lääkäri epäili maha-suolikanavan tulehdusta, ja määräsi kotiin lääkitykseksi muun muassa närästyksen hoitoon käytettävää lääkettä.

Viikon kuluttua potilas hakeutui terveysasemalle lääkärin vastaanotolle viikon ajan kestäneen vatsakivun vuoksi. Kipu alkoi rintakehän alueelta ja säteili kumpaankin kylkeen. Potilaan vatsan tunnustelu oli vaikeaa. Lääkäri määräsi ylävatsan kaikukuvauksen sekä laboratoriotutkimuksia, ja pyysi potilasta varaamaan uuden ajan vastaanotolle. Kahden päivän päästä potilas soitti sairaanhoitajalle, joka ohjasi potilaan lääkärin soittoajalle poikkeavien laboratoriotutkimustulosten vuoksi. Lääkäri soitti potilaalle, koska maksan toimintaa kuvaavan laboratoriotutkimuksen arvo ja veren valkosolumäärä olivat koholla. Potilas oli väsynyt. Lääkäri kehotti potilasta hakeutumaan päivystykseen, mikäli kivut pahenisivat.

Potilas soitti sairaanhoitajalle neljän päivän kuluttua voimattoman olon vuoksi. Potilaalle annettiin puhelinaika lääkärille. Potilas soitti myöhemmin samana päivän uudelleen sairaanhoitajalle, ja kertoi mitanneensa miehensä verensokerimittarilla verensokeriksi yli 20 mmol/l. Sairaanhoitaja kehotti potilasta kertomaan asiasta lääkärille soittoajalla, mittaamaan verensokerin paastoarvon ja soittamaan uudelleen terveysasemalle, mikäli tämä paastoarvo olisi koholla. Saman päivän iltana lääkäri antoi määräyksen varata potilaalle vastaanottoaika. Seuraavana aamuna potilas soitti sairaanhoitajalle, koska verensokerin paastoarvo oli 19 mmol/l. Vatsakipu oli helpottanut, mutta potilas oli äärettömän väsynyt. Potilas ohjattiin samana päivänä lääkärin vastaanotolle, ja sitä ennen laboratoriokokeisiin.

Lääkärin vastaanotolla potilaan paastoverensokeri oli 25 mmol/l, veren valkosolut sekä maksan toimintaa kuvaavien laboratoriotutkimusten arvot olivat koholla ja veren natriumpitoisuus oli matala. Potilaalla oli ollut noin kuukauden ajan tyypillisiä diabeteksen oireita. Lääkärin mukaan potilaalla oli tuore tyypin 1 diabetes, ja hän aloitti insuliini- ja metformiinilääkitykset. Potilas soitti kahden päivän kuluttua sairaanhoitajalle, sillä hänelle oli ilmaantunut heti metformiinin aloittamisen jälkeen pahoinvointia, oksentelua ja vatsakipua. Lääkäri soitti potilaalle samana päivänä, ja määräsi metformiinin lopetettavaksi, ja insuliinihoitoa jatkettavaksi. Viikon kuluttua potilas kävi diabeteshoitajan vastaanotolla.

Kahden päivän päästä diabeteshoitajan käynnistä potilas tuotiin ambulanssilla sairaalan päivystykseen kovien vatsakipujen vuoksi. Tutkimuksissa potilaalla havaittiin elimistön happamuustila, kohonnut veren kaliumpitoisuus sekä poikkeavat maksan, sappiteiden ja munuaisten toimintaa kuvaavat laboratoriotutkimusten tulokset, haiman toimintaa kuvaavan tutkimuksen tulos oli normaali. Vatsan alueen tietokonekerroskuvauksessa havaittiin tulehdusmuutoksia haiman ja paksunsuolen loppuosan seuduissa. Potilas otettiin osastolle, ja hänelle aloitettiin suonensisäinen nestehoito, antibioottihoito ja kipulääkitys. Seuraavana päivänä potilaalle ilmaantui hengenahdistusta, hänen pulssinsa oli nopea ja virtsan tulo loppui. Potilas siirrettiin teho-osastolle sappitietukoksen aiheuttaman haimatulehduksen hoitoon. Aktiivisesti tehohoidosta huolimatta potilas menehtyi 11 päivän kuluttua. Lääketieteellisen ruumiinavauksen perusteella potilaan kuolinsyy oli kuolioiva haimatulehdus sekä vaikea vatsakalvon tulehdus. Haimatulehdus saattoi olla sappiperäinen, vaikka sappitiet olivat ruumiinavauksessa avoimet.

Tapauksen arviointi: Hoito oli osin asianmukaista, mutta sisälsi myös puutteita

Valviran käsityksen mukaan potilaan tutkimus ja hoito sujui osittain asianmukaisesti, mutta se sisälsi myös useita puutteita. Valviran näkemyksen mukaan sairaalan ensiapukäynnin yhteydessä potilaalta olisi hänen tilansa ja oireensa huomioon ottaen ollut aiheellista tutkia myös verensokeri. Potilaan hakeutuessa lääkärin vastaanotolle hänellä oli ollut vatsakipuja viikon ajan, ja laboratoriotutkimuksissa oli edelleen viitteet tulehduksesta. Valviran näkemyksen mukaan sappiteiden tilaa kuvaavat laboratoriotutkimukset sekä päivystykselliset kuvantamistutkimukset olisivat olleet paikallaan.

Potilaan tutkimus ja hoito terveysasemalla sisälsi paljon puhelimitse tapahtunutta tilanteen arviota. Valviran näkemyksen mukaan potilas olisi ollut aiheellista kutsua vastaanotolle siinä vaiheessa, kun hänen laboratoriotutkimustensa tulokset olivat poikkeavat ja viimeistään siinä vaiheessa, kun hän ilmoitti verensokerinsa olevan yli 20 mmol/l ja olonsa voimattomaksi.

Potilaalle suunniteltiin huolellisesti insuliinimonipistoshoito ja metformiinilääkitys, mutta potilaan tutkimus ei kaikilta osin noudattanut tuoreen diabeetikon asianmukaista perustutkimusta. Valviran käsityksen mukaan potilaan tila diabeteksen toteamisen ajankohtana oli varsin korkean verensokeritason, matalan natriumpitoisuuden, edelleen koholla olevan valkosolujen määrän ja vatsakipujen vuoksi sellainen, että hänet olisi pitänyt tutkia kokonaisvaltaisesti ja hoidon aloitus olisi ollut aiheellista toteuttaa sairaalaolosuhteissa. Potilas olisi ollut aiheellista kutsua vastaanotolle silloin, kun hän ilmoitti vatsakivuista ja oksentelusta metformiinin aloituksen yhteydessä.

Valviran käsityksen mukaan jälkikäteen oli mahdotonta varmuudella arvioida potilaan sairauden kulkua. Valvira piti mahdollisena, että potilaan diabetes kehittyi sappiteiden läpi kulkeneen sappikiven aiheuttaman ohimenneen, tilapäisen sappitietukoksen aiheuttaman haiman ärsytystilan sekä voimakkaan ylipainon yhteisvaikutuksesta. Potilaan sairauden kuva ja laboratoriotutkimusten tulokset tukivat ajatusta siitä, että haiman kuolioiva tulehdus kehittyi vasta diabeteksen puhkeamisen jälkeen, sillä aiemmissa tutkimuksissa ei ollut havaittavissa sellaisia muutoksia, jotka tavallisesti liittyvät haimatulehdukseen. Valviran näkemyksen mukaan aiemmin käynnistetyt kuvantamis- ja laboratoriotutkimukset olisivat saattaneet paljastaa potilaan sairauden luonteen aikaisemmin, mutta on mahdollista, että potilaan sairauden kulkuun ja sen lopputulokseen ei olisi voitu oleellisesti vaikuttaa, vaikka sairauden luonne olisikin saatu nyt tapahtunutta aiemmin selville.

Valviran käsityksen mukaan potilaan hoitoon osallistuneet lääkärit kiinnittivät kulloinkin huomiota vain ensin tarjoutuvaan oireeseen tai löydökseen, kun potilaan moninaiset oireet olisivat edellyttäneet hänen huolellista kokonaisvaltaista tutkimistaan. Valvira kiinnitti neljän lääkärin ja yhden sairaanhoitajan huomiota asiassa vastaisen toiminnan varalle.

Jaa tämä sivu