Takaisin edelliselle sivulle

Potilaan hoito oli asianmukaista, mutta muistutusvastaus viivästyi kohtuuttomasti

Potilaan hoito oli asianmukaista, mutta muistutusvastaus viivästyi kohtuuttomasti

24.8.2017 14:35

Monisairas nainen mursi kaatumisen seurauksena lonkkansa. Lonkkaleikkauksen jälkeen hän siirtyi jatkohoitoon kaupunginsairaalaan, jossa hän menehtyi kymmenen päivän kuluttua. Poika kanteli Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirastolle (Valvira) siitä, että kaupunginsairaalassa laiminlyötiin muun muassa hänen äitinsä sydänsairauden, diabeteksen sekä keuhkokuumeen hoito.

Tapahtumat

Potilas oli hieman yli 70-vuotias nainen, jolla oli perussairautenaan muun muassa sydämen aorttaläpän ahtauma (aorttastenoosi), verenpainetauti, tyypin II diabetes ja kihti.

Potilas oli kaatunut kotonaan loukaten lonkkansa. Keskussairaalan päivystyksessä lonkassa todettiin reisiluun murtuma, joka korjattiin leikkaushoidolla. Potilas siirrettiin jatkokuntoutukseen kaupunginsairaalaan kolme päivää leikkauksen jälkeen. Kuudentena hoitopäivänä kaupunginsairaalassa potilaalla todettiin keuhkokuume, johon aloitettiin antibioottihoito. Potilaalla olisi ollut seitsemäntenä hoitopäivänä aorttastenoosin kontrollikäynti keskussairaalassa, mutta kontrollia siirrettiin potilaan keuhkokuumeen takia.

Potilas menehtyi kymmenentenä hoitopäivänä kaupunginsairaalassa. Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa välittömäksi ja peruskuolemansyyksi merkittiin sydämen sepelvaltimotauti ja lievä sydämen laajentuma. Muiksi kuolemaan myötävaikuttaneiksi merkittäviksi sairauksiksi, vammoiksi ja tiloiksi kirjattiin sydämen aortanläpän ahtauma ja reisiluun murtuma.

Tapahtumien arviointi

Asian selvittämiseksi Valvira pyysi selvitykset potilaan hoitoon osallistuneilta terveydenhuollon ammattihenkilöiltä. Valviralla oli käytössään lisäksi potilasta koskevat potilasasiakirjat sekä kuolemansyyn selvittämisen asiakirjat.

Valvira totesi, että potilas oli vakavista perussairauksista kärsinyt nainen, joka menehtyi sydämen sepelvaltimotautiin ja lievään sydämen laajentumaan. Valvira totesi yleisesti, että sepelvaltimotauti tarkoittaa sydämelle verta kuljettavien verisuonten kalkkeutumista ja ahtautumista. Tämä heikentää sydämen verenkiertoa ja sydänlihaksen hapensaantia. Pitkäaikaisena muutoksena tämä aiheuttaa mm. sydämen kammioiden laajentumista eli sydämen laajentumista. Sydämen laajentuman syntyyn voivat vaikuttaa myös sydämen läppärakenteiden viat, kuten aorttaläpän ja hiippaläpän ahtaumat. Sekä sepelvaltimotauti että sydämen laajentuma altistavat äkillisille sydämen rytmihäiriöille, jotka voivat aiheuttaa äkkikuoleman kuten nyt kyseessä olleessa tapauksessa.

Valvira totesi yleisesti, että aorttastenoosia sairastavat potilaat ovat pitkään oireettomia. Vähitellen oireina kehittyy rintakipuja, sydämen vajaatoimintaan liittyviä oireita ja mahdollisesti tajuttomuuskohtauksia. Läppien vähittäinen kalkkiutuminen johtaa avautumisen estymiseen ja ahtautumiseen. Valvira totesi, että keskussairaalan potilasasiakirjojen perusteella potilaan aorttastenoosi oli oireeton, minkä vuoksi seurantakäynnit oli ajastettu kerran vuodessa tapahtuviksi. Potilaalla ei myöskään ollut käytössä aorttastenoosiin liittyvää lääkitystä. Valvira totesi, että aorttastenoosi oli kirjattu potilaan päivystyslomakkeeseen hänen hakeutuessaan sairaalaan kaatumisensa jälkeen, ja oli siten huomioitu hänen keskussairaalahoitojaksollaan. Valvira totesi lisäksi, että potilaan sydäntilanne oli arvioitu ennen lonkkaleikkausta, jolloin on myös otettu EKG-käyrä, eikä tuolloin ollut havaittavissa akuuttia sydänoiretta tai -löydöstä. Valviran näkemyksen mukaan tieto potilaan aorttastenoosista olisi ollut asianmukaista kirjata siirtoepikriisiin potilaan siirtyessä keskussairaalasta jatkokuntoutukseen kaupunginsairaalaan. Valviran näkemyksen mukaan sillä, ettei tietoa aorttastenoosista oltu kirjattu siirtoepikriisiin, ei kuitenkaan ollut vaikutusta potilaan saamaan hoitoon kaupunginsairaalassa. Valvira totesi edelleen, että aiemmin suunnitellun sydänkontrollin peruminen ja mahdollinen siirtäminen myöhemmäksi potilaan keuhkokuumeen vuoksi oli sinällään asianmukaista, koska aorttastenoosi ei tuolloin vaatinut erityisiä lääketieteellisiä toimenpiteitä.  

Keuhkokuumeen (pneumonian) osalta Valvira totesi, että keskeiset oireet ovat yleisimmin yskä, kuume, heikentynyt yleiskunto ja erityisesti vanhuksilla sekavuus ja aiemman sairauden paheneminen. Diagnoosi perustuu keuhkojen röntgenkuvaukseen. Keuhkokuume on yleensä lähtökohtaisesti bakteeritauti, jota hoidetaan antibiooteilla. Valvira totesi, että potilasasiakirjojen perusteella potilaan keuhkokuumeen todentaminen röntgenkuvauksella sekä aloitettu antibioottihoito olivat lääketieteellisesti asianmukaista.

Valvira totesi edelleen, että tyypin 2 diabeteksella tarkoitetaan yleensä 35. ikävuoden jälkeen todettavaa diabetesta, jossa potilas yleensä pysyy hengissä ilman insuliinia, eikä virtsassa tai plasmassa ole ketoaineita. Taudin tärkein komplikaatio on ateroskleroosi (rasvakovettumatauti), kuten sepelvaltimotauti, alaraajojen ja aivojen valtimotauti, ja muut suurten suonten taudit (aivoinfarkti). Hoidon päätavoitteena on ehkäistä muun muassa valtimotaudin kehittymistä ja pahenemista hoito-ohjelmalla. Lisäksi elämäntapoihin, kuten terveelliseen ruokavalioon ja tupakoinnin sekä alkoholin käytön lopettamiseen, tulee kiinnittää huomiota. Potilasasiakirjojen perusteella potilaan diabetesta seurattiin kontrollikäynneillä terveyskeskuksessa. Hänelle oli lisäksi kirjoitettu sairautensa hoitoon lääkemääräykset kahdelle lääkkeelle, mutta potilasasiakirjamerkintöjen mukaan hän ei ollut hankkinut kyseisiä lääkkeitä, eikä hoitanut diabetestaan kotona. Valvira totesi, että potilaan potilasasiakirjoissa oli kaupunginsairaalan hoitojakson alkaessa lääkärin tekemä kirjaus verensokerin seurannasta, sekä tästä kaksi päivää myöhemmin laboratoriotuloksissa merkintä negatiivisesta virtsan glukoosipitoisuudesta. Valviran näkemyksen mukaan potilaan diabetes ei ollut erityisen vakava, koska hän oli pärjännyt sairautensa kanssa kotonakin ilman lääkitystä. Valvira totesi, että tällaisessa tapauksessa verensokerin päivittäinen mittaus ei ole tarpeen, vaan seurantaan voi riittää osastohoidon aikana esimerkiksi viikoittainen laboratoriokoe.

Kantelukirjoituksesta kävi lisäksi ilmi, että potilaan poika oli tehnyt äitinsä hoidosta kirjallisen muistutuksen kaupunginsairaalalle maaliskuussa. Vastineen tekemäänsä muistutukseen hän sai elokuussa. Pojan maaliskuussa lähettämä muistutus oli kirjattu kaupungin asianhallintajärjestelmään, mutta johtavan ylilääkärin jäädessä virkavapaalle kaksi viikkoa muistutuksen saapumisen jälkeen muistutus ei ollut siirtynyt sähköisessä järjestelmässä hänen sijaiselleen ja paperinen tuloste oli jäänyt huomiotta. Kesälomien vuoksi vastauksen laatiminen viivästyi entisestään ja se toimitettiin potilaan pojalle lähes puoli vuotta muistutuksen laatimisen jälkeen.

Valvira totesi, että muun muassa potilaan hoitoon tyytymättömällä omaisella on oikeus tehdä potilaan hoidosta muistutus terveydenhuollon toimintayksikköön. Toimintayksikön on annettava muistutukseen kirjallinen vastine kohtuullisessa ajassa. Kohtuullisena aikana on yleisesti pidetty 1-2 kuukautta. Valviran näkemyksen mukaan nyt tapahtunutta lähes puolen vuoden viivettä muistutukseen vastaamisessa ei voida pitää lain tarkoittamana kohtuullisena aikana. Valviran näkemyksen mukaan muistutuksen vastaamisen viivästymistä ei voida perustella johtavan ylilääkärin virkavapaudella ja toimintayksikön sisäisillä tiedonsiirtoon liittyvillä ongelmilla. Valvira katsoi siten aiheelliseksi kiinnittää kaupunginsairaalan johtavan ylilääkärin huomiota siihen, että terveydenhuollon toimintayksikön sisäiset käytännöt on järjestettävä siten, että muistutuksiin vastataan kohtuullisessa ajassa.

Ratkaisu

Valvira ei voinut todeta, että potilaan lääketieteellisessä hoidossa kaupunginsairaalassa olisi tapahtunut virheellisyyksiä tai laiminlyöntejä, mutta kiinnitti kaupunginsairaalan johtavan ylilääkärin huomiota siihen, että muistutukseen tulee vastata kohtuullisessa ajassa.

Jaa tämä sivu