Takaisin edelliselle sivulle

Miten kaltoinkohteluun puututaan ja miten sitä voidaan ehkäistä

Miten kaltoinkohteluun puututaan ja miten sitä voidaan ehkäistä

6.6.2016 11:18 / Uutinen

Valvira selvitti vanhusten kaltoinkohtelua sosiaalihuollon ympärivuorokautisissa yksiköissä. Kyselyyn vastasi 7 406 yksiköiden työntekijää. Vastaajia pyydettiin kertomaan, miten kaltoinkohteluun puututaan heidän toimintayksikössään, ja miten vanhustenhuoltoa ja sen toimintoja voitaisiin kehittää kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi.

Ennakoiva varautuminen ja esimiehen jämäkkä reagointi erityisen tärkeää

Kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi on tärkeää lisätä työyhteisöjen ilmapiirin avoimuutta ja keskustelevuutta. Kun ilmapiiri on avoin, on havaitusta kaltoinkohtelusta helppo kertoa esimiehelle tai itse puuttua asiaan. Esimiehen nopea ja jämäkkä reagointi kaltoinkohteluun helpottaa kaltoinkohtelutilanteista ilmoittamista ja estää myös niiden uusiutumista. Esimiehellä onkin suuri vastuu asiakkaiden asianmukaisen kohtelun valvojana ja kollektiivisen vastuun ylläpitäjänä ja kehittäjänä.

Yksiköiden ennakoiva varautuminen ehkäisee tehokkaasti kaltoinkohtelua: Yksikössä yhteisesti laaditut toimintaohjeet siitä, miten asiakkaiden asianmukainen kohtelu varmistetaan ja miten menetellään tilanteissa, joissa epäasiallista kohtelua havaitaan, auttavat tunnistamaan ja toimimaan yhtenäisesti yksikössä mahdollisesti esiintyvissä kaltoinkohtelutilanteissa. Valviran kysely osoitti, että toimintayksiköissä, joissa toimintaohjeet on laadittu, puututaan useammin ja tehokkaammin kaltoinkohtelutilanteisiin.

Huomio myös yöaikaiseen hoitoon

Yksiköiden yöaikaiset toimintatavat tai -säännöt saattavat poiketa suuresti päivätoiminnasta. Kaltoinkohtelun ehkäisemistä yöaikaisessa hoidossa voidaan valvoa vaihtamalla tietoja yöllä ja päivällä työskentelevien välillä. Hyvä toimintatapa on myös se, että esimies on mukana aamuraportin aikana kuulemassa, miten yö yksikössä on sujunut. Myös työvuorojärjestelyillä on merkitystä yöaikaisen kaltoinkohtelun ehkäisemisessä: Erilaisten toimintatapojen syntymistä eri työvuoroihin voidaan estää työvuorokierrolla, jolloin kaikki tekevät aamu-, ilta- ja yövuoroja. Yksin työskentelyä tulee välttää, sillä se voi paitsi mahdollistaa kaltoinkohtelun myös vaarantaa asiakasturvallisuutta silloin, kun asukkaat tarvitsevat paljon hoitoa ja huolenpitoa.  

Vastauksissa korostuu esimiestyön ja riittävän henkilöstön merkitys

Päivittäisessä työssä kaltoinkohtelua ehkäistään työskentelemällä pareittain hoitotilanteissa. Esimiehen vanhuksia arvostavalla esimerkillä ja läsnäololla yksikössä, hänen osallistumisellaan ajoittain päivittäiseen hoitotyöhön sekä nopealla asioihin puuttumisella on suuri merkitys kaltoinkohtelun ehkäisyssä ja käsittelyssä yksikössä.

Työntekijät kokivat, että kaltoinkohtelusta on keskusteltava toistuvasti ja mietittävä yhteisesti, miten kaltoinkohtelutilanteita voidaan estää ja miten niiden ilmitullessa toimitaan. Työyhteisöissä tarvitaan lisää asiaan liittyvää koulutusta ja työnohjausta.
 
Työntekijät olivat myös sitä mieltä, että valvontaa tulisi lisätä kaltoinkohtelun ehkäisemiseksi.  Omavalvonnan toivottiin näkyvän päivittäisessä toiminnassa aiempaa enemmän. Lisäksi esitettiin, että työvuoroihin tulisi tehdä yksikön sisäisiä yllätyskäyntejä toiminnan asianmukaisuuden varmistamiseksi. Myös valvontaviranomaisten ennalta ilmoittamattomia valvontakäyntejä toivottiin.

Vanhustenhuollon työntekijöiden mukaan asukkaiden kuntoisuus ja tarpeet huomioiden yksiköihin tarvitaan lisää koulutettua, ammattitaitoista ja vakituisessa työsuhteessa olevaa henkilökuntaa. Riittävällä henkilöstömäärällä ja pienemmillä hoitoyksiköillä voidaan estää myös kaltoinkohtelua. Muistisairaudet aiheuttavat usein häiriökäyttäytymistä, kaltoinkohteluakin, asukkaiden kesken. Tämän estämisessä riittävällä henkilökunnan läsnäololla on suuri merkitys. Kaltoinkohtelutilanteita näyttäisi esiintyvän vähemmän niissä yksiköissä, joissa työntekijöiden mielestä oli riittävästi vakituista henkilökuntaa tai yksikkö oli kooltaan pieni.

Työntekijät kokivat niukan henkilöstömitoituksen aiheuttavan helposti myös jatkuvaa kiirettä. Kiireestä johtuva henkilöstön uupuminen lisää kaltoinkohtelun riskiä. Myös asukkaiden levottomuus ja keskinäinen nahistelu lisääntyvät kiireessä. Hoitohenkilökunnan työssä jaksamiseen tulisi kiinnittää enemmän huomiota esim. työnkierrolla ja työvuorojen suunnittelulla, jottei kukaan joutuisi tekemään liian pitkiä vuoroja.   

Ennakoivana toimenpiteenä esitettiin, että alan koulutukseen hakeutuville tulisi palauttaa soveltuvuustestit. Työntekijöiden rekrytoinnissa hakijan soveltuvuutta alalle ja aiempaa työhistoriaa olisi tarkistettava nykyistä tarkemmin. Alan eettisiä periaatteita tulisi myös painottaa nykyistä enemmän sekä alan opinnoissa että hoitotyössä.

Lue lisää:

Vanhusten kaltoinkohtelulla on monia muotoja – työyksikön avoin ilmapiiri helpottaa kaltoinkohteluun puuttumista (26.5.2016)

93 % Valviran kyselyyn vastanneista on havainnut vanhusten kaltoinkohtelua – kysely paljasti myös puutteita omavalvonnan ja ilmoitusvelvollisuuden toteutumisessa (24.5.2016)

Lisätietoja:

Lilli Autti, ylitarkastaja
puh. 0295 209 605

Elina Uusitalo, ylitarkastaja
puh. 0295 209 334
@elinauusitalo1

etunimi.sukunimi(at)valvira.fi

Jaa tämä sivu