Takaisin edelliselle sivulle

Miksi tahdistinelektrodi lävisti sydämen?

Miksi tahdistinelektrodi lävisti sydämen?

6.10.2013 11:54

Omainen kanteli Valviralle 63-vuotiaan miehen hoidosta keskussairaalassa X. Miehelle asetettiin täydellisen eteis-kammiokatkoksen takia sydämen pysyvä tahdistin. Kahden vuorokauden kuluttua tahdistimen elektrodin paikka jouduttiin korjaamaan, ja tahdistuksen todettiin taas olevan moitteeton. Potilas kuoli kolmen vuorokauden kuluttua korjaustoimenpiteestä. Oikeuslääketieteellisessä ruumiinavauksessa tahdistinelektrodin todettiin lävistäneen oikean kammion seinämän.

Tapahtumat

Potilasasiakirjoista saadun selvityksen perusteella mies sairasti verenpainetautia johon hänellä oli säännöllinen lääkitys. Hän oli tupakoinut vuosikausia.

Terveyskeskuslääkäri oli lähettänyt potilaan päivystyksenä keskussairaalaan X näköhäiriöiden, päänsäryn, jalkojen voimattomuuden ja hartiaseudun kivun takia. Kuljetuksen aikana potilas meni elottomaksi, häntä elvytettiin ja hänelle asetettiin hengitysputki. Pään tietokonekerroskuvauksessa ei todettu poikkeavaa, ja potilas siirrettiin teho-osastolle. EKG-käyrässä todettiin täydellinen eteis-kammiokatkos, jonka takia potilaalle asetettiin kaulan laskimon kautta väliaikainen sydämen sisäinen tahdistin. Tahdistin toimi hyvin, ja röntgenkuvassa elektrodin todettiin olevan oikeassa asennossa sydämen oikeassa kammiossa. Sydämen kaikukuvauksessa todettiin sydämen toiminnan olevan normaali ja aorttaläpässä keskivaikea vuoto. Potilaalle laitettiin kolme vuorokautta sairaalan tulosta sydämen pysyvä tahdistin, jossa oli erilliset elektrodijohdot sydämen oikeassa eteisessä ja oikeassa kammiossa ja väliaikainen tahdistin poistettiin. Röntgenkuvassa tahdistimen elektrodien asento oli hyvä, ja tahdistimen toiminta oli mittauksessa moitteeton.

Vuodeosastolla potilaan vointi oli hyvä kunnes kaksi vuorokautta tahdistimen laitosta hänelle ilmaantui tajunnanhäiriöitä, ja EKG-käyrässä todettiin nopea eteisvärinä, joka normalisoitui amiodaroni-lääkityksellä. Mittauksessa tahdistimen sähkösignaalia ei seurannut sydämen supistuminen. Seuraavana päivänä siirtyneen kammioelektrodin paikkaa korjattiin ja tahdistustoiminta todettiin hyväksi.

Vuorokauden seurannan jälkeen potilas siirrettiin nopean rytmihäiriön takia sydänvalvontaosastolle, jossa vuorokauden kuluttua hänen hengityksensä vaikeutui ja hän oli tuskainen. Tahdistimen toiminta oli seurannan aikana moitteeton. Potilaan sydämen rytmi pysähtyi, ja elvytys oli tulokseton.

Oikeuslääketieteelliseen kuolemansyynselvityksen perusteella miehen perus- ja välitön kuolinsyy oli aorttaläpän kalkkeutuminen ja ahtautuminen ja tähän liittynyt sydänlihaksen liikakasvu ja sidekudoslisä. Muut kuolemaan myötävaikuttaneet merkittävät tekijät olivat sepelvaltimotauti ja tahdistinjohdon asettamiseen liittynyt sydämen kärjen läpäisy. Kuolemanluokka oli tauti.

Saaduista selvityksistä

Keskussairaalan X sisätautien ja kardiologian erikoislääkäri A totesi, että eteis-kammiokatkoksen takia hän asetti potilaalle pysyvän tahdistimen. Tahdistimen toiminta oli moitteeton ja rutiinikontrollina toimenpidepäivänä otettu sydämen ja keuhkojen röntgenkuva oli normaali. Vuorokausi asetuksesta tahdistimen toiminta oli mittauksessa normaali. Kaksi vuorokautta toimenpiteestä tahdistin ei toiminut, ja röntgenkuvassa kammioelektrodi oli siirtynyt paikaltaan, mutta sijaitsi edelleen kammion sisällä. Seuraavana päivänä A korjasi oikean kammion johdon asentoa siirtämällä se kammion kärkeen. Tahdistus oli tämän jälkeen moitteeton eikä sydämen kaikukuvauksessa todettu nestettä sydänpussissa tai muita komplikaatioita. A totesi selvityksessään, että tahdistinjohto on voinut läpäistä oikean kammion seinämän elvytyksen aikana.

Asian arviointi

Potilaan tullessa keskussairaalaan X hänellä oli verenkierron vajauksen oireita ja hänellä todettiin täydellinen eteis-kammiokatkos. Tällaisessa tilanteessa sydämen tahdistaminen voi palauttaa verenkierron. Kaksi vuorokautta pysyvän tahdistimen asettamisesta todettiin oikean kammion johdon siirtyneen pois paikaltaan, ja elektrodin asentoa korjattiin. Tahdistus oli aluksi moitteeton, mutta kolme vuorokautta tahdistimen laitosta potilas kuoli.

Potilaan sydämen tahdistus toimi hänen kuolemaansa asti, joten Valvira pitää epätodennäköisenä, että harvinainen elektrodin aiheuttama sydämen seinämän läpäisy olisi ollut syy hänen terveydentilansa nopean heikkenemiseen. Valvira toteaa, että elvytykseen liittyvä voimakas rintakehän painelu on voinut aiheuttaa elektrodin läpäisyn sydänpussiin. Tätä käsitystä puoltaa myös havainto, että sydänpussiin ei ollut vuotanut verta.

Johtopäätökset

Potilas sairasti sepelvaltimotautia ja aorttaläpän ahtaumaa. Molemmat heikentävät sydänlihasta ja altistavat sydämen rytmihäiriöille. Potilaan väliaikaisen ja pysyvän tahdistimen asetus tehtiin asianmukaisesti käypään hoitoon perustuvien periaatteiden mukaisesti. Pysyvän tahdistimen elektrodin siirtyminen pois paikaltaan kaksi vuorokautta tahdistimen asettamisesta liittyi todennäköisesti sydämen rytmihäiriöihin, eikä elektrodin asettamiseen. Pysyvän tahdistimen elektrodin kulku sydämen seinämän läpi liittyi todennäköisesti potilaalle annettuun elvytykseen.

Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto ei ole voinut todeta, että potilaan hoidossa keskussairaalassa X olisi tapahtunut virheellisyyksiä tai laiminlyöntejä. Toisin toimien ei potilaan menehtymistä olisi voinut estää.

 

Kirjoitus on julkaistu alunperin Nuori Lääkäri -lehdessä lokakuussa 2013.

 

Jaa tämä sivu