Takaisin edelliselle sivulle

Lähete olisi pitänyt ohjata toiselle erikoisalalle

Lähete olisi pitänyt ohjata toiselle erikoisalalle

17.8.2010 09:05

17.8.2010

Dnro 896/05.01.04.00/2009

Omaiset kantelivat 59- vuotiaan miehen hoidosta terveyskeskuksen päivystysasemalla ja yliopistollisessa sairaalassa. Miehestä tehtiin tajutto-muskohtauksen takia työterveysasemalla lähete yliopistollisen sairaalan neurologiseen klinikkaan, jossa todettiin, että neurologisiin jatkotutkimuksiin ei ollut aihetta. Kuukautta myöhemmin mies kuoli aivojen lukinkalvon alainseen verenvuotoon.

Mies oli kaksi vuotta aikaisemmin ollut lantio-reisivaltimon pallolaajennus-toimenpiteessä ja käyttti veren rasvoja alentavaa simvastatiinia. Hän oli ollut pelaamassa hedelmäpeliä kun hän koki että näkökenttä hämärtyi, jonka jälkeen hän pyörtyi. Hänet toimitettiin terveyskeskuksen ensiapuasemalle, jossa terveyskeskuslääkäri totesi, että hän oli hyväkuntoinen mutta flunssaisen oloinen. Viluttavan olon takia miehelle määrättiin lääkitykseksi parasetamolia 1 g suun kautta. Lääkäri kotiutti hänet ja määräsi hänelle sa-rauslomaa kolme päivää.

Mies hakeutui muutaman päivän kuluttua oireidensa takia työterveysasemalle jossa työterveyslääkäri laati lähetteen yliopistosairaalan neurologian klinikkaan. Lähetteen syy oli epäilty ohimenevä aivoverenkiertohäiriö, ja siinä kuvattiin miehen pyörtymiskohtaus sekä se, että miehellä oli ollut samantyyppinen tajunnanhäiriökohtaus kuukautta aikaisemmin.

Lähete siirrettiin yliopistosairaalasta terveyskeskuksen sairaalaan, jonka neurologian poliklinikalla neurologian erikoislääkäri totesi, että oireet eivät viitanneet aivoverenkiertohäiriöön, eivätkä siten neurologiset selvittelyt olleet tarpeen. Mies oli muuttanut toiseen kuntaan, joten hänen hoitopaikkansa ei enää ollut kaupungin terveyskeskus. Neurologi palautti lähetteen työterveyslääkärille ja merkitsi palautteeseen, että tarvittaessa tämä voi konsultoida yliopistosairaalaa.

Työterveyslääkäri laati lähetteen yliopistosairaalaaan, jossa neurologian osastoylilääkäri kirjasi sairauskertomukseen, että tiedot kohtauksesta olivat suppeat, mutta ne viittasivat pyörtymiseen eivätkä ohimenevään aivoverenkiertohäiriöön. Hän katsoi, että lähetteen tietojen perusteella ei ollut tarvetta neurologisiin tutkimuksiin tai lääkehoitoon.

Mies sai kuukuauden kuluttua tajuttomuus- ja kouristuskohtauksen. Yliopis-tosairaalassa hänellä todettiin tietokonekerroskuvauksessa kallonsisäinen verenvuoto. Aivoverisuonten varjoainekuvauksessa näkyi vuodon aiheuttajaksi sopiva pullistuma kallonpohjan valtimokehän etuosan aivoverisuonessa ja lisäksi vasemmalla puolella oli toinen verisuonipullistuma. Oikeassa otsalohkossa todettiin n. 3 cm:n pituinen aivokudoksen sisäinen verenvuoto. Kuvassa näkyi kallonpohjan takakuopan aivoaineen litistyminen verenvuodon seurauksena. Heti kuvauksen jälkeen mies kuoli.

Kuolemansyyksi todettiin lukinkalvon alainen ja aivokudoksen sisäinen verenvuoto.

Valviran neurologian alan pysyvän asiantuntijan lausunnossa todetaan, että miehen tajuttomuuskohtaukset mahdollisesti johtuivat suurta aivovere-vuotoa edeltävistä ns. varoitusvuodoista, mutta kohtausten aikaiset oireet olivat epätyypillisiä lukinkalvon alaiselle vuodolle.

Valvira yhtyi asiantuntijansa käsitykseen, että terveyskeskuslääkäri teki oikean hoitopäätöksen kun mies oli hänen hoidossaan päivystysasemalla. Valvira totesi, että myös työterveyskeskuslääkärin toiminta oli asianmukaista. Asiantuntija totesi, että miehen lähetteen siirtely yliopistosairaalan ja terveyskeskuksen sairaalan välillä pitkitti sen saapumista oikeaan hoitopaikkaan mutta jälkikäteen arvioiden tästä ei kuitenkaan syntynyt sairauden lopputuloksen kannalta merkittävää viivettä.

Valvira totesi, että lähetteen käsittelyssä yliopistosairaalassa oli puutteita. Potilaasta oli laadittu lähete erikoissairaanhoidon toimintayksikköön sairauskohtausten selvittelyä varten. Kun neurologisessa yksikössä katsottiin, että neurologiset tutkimukset eivät olleet perusteltuja, olisi lähete tullut ohjata sairaalan toiselle erikoisalalle, jolla tajuttomuuskohtausten selvittely olisi voitu tehdä, tai vähintään sairaalan olisi pitänyt antaa jatkohoito-ohjeet lähettävälle lääkärille lähetettä palauttaessaan. Valvira ilmaisi todetun käsityksensä sairaalan ko. toiminnasta

Jaa tämä sivu