Takaisin edelliselle sivulle

Lääkärin ammatinharjoittamisoikeuden rajoittaminen virheellisesti suoritettujen ultraääni- eli kaikututkimusten perusteella

Lääkärin ammatinharjoittamisoikeuden rajoittaminen virheellisesti suoritettujen ultraääni- eli kaikututkimusten perusteella

20.12.2008 08:06

19.5.2006

Dnro 1284/47/100/04

Lääninhallitus oli aikaisemmin selvittänyt erään lääkärin ammatinharjoittamista ja tehnyt hänen vastaanottotoimintansa tarkastuksen, jonka perusteella hänen oli todettu tukeutuneen lääkärintoiminnassaan vahvasti ultraääni- eli kaikututkimusdiagnostiikkaan siten, että muita potilaille tarpeellisia tutkimuksia oli jäänyt suorittamatta. Myöhemmin TEO oli saanut sairaalasta ilmoituksen, jonka mukaan kyseisen lääkärin kirjoittamat kaikututkimuksiin perustuneet lähetediagnoosit olivat osoittautuneet perusteettomiksi potilaille sairaalassa tehtyjen tutkimusten perusteella. TEO ryhtyi selvittämään lääkärin ammattitoimintaa ja antoi lääkärille huomautuksen vastaisen varalle, koska hän oli tehnyt potilailleen toistuvia kaikututkimuksia ilman asianmukaisia perusteita ja tulkinnut löydöksiä virheellisesti. Lääkäri vaati myöhemmin TEOa toteamaan huomautuksen aiheettomaksi, joten TEO ryhtyi uudelleen selvittämään lääkärin ammatinharjoittamista hankkimalla 2 eri asiantuntijalausuntoa, joissa todettiin yhdenmukaisesti lääkärin tekemät kammioväliseinäaukko-diagnoosit virheellisiksi, koska lääkäri oli tulkinnut kaikututkimuksessa ilmenneet väriartefaktat kammioväliseinäaukon aiheuttamaksi oikovirtaukseksi. Tulkintavirheiden syynä pidettiin lääkärin riittämätöntä tietoa kammioväliseinäaukon patofysiologiasta, kliinisestä kuvasta ja kulusta. Myös lääkärin kaikukardiografiatekniikka oli puutteellinen ja osin virheellinen.

TEO totesi asiakirjoista ilmenevän selvityksen perusteella lääkärin aiemmin saamastaan huomautuksesta huolimatta edelleen suorittaneen ilman asianmukaisia lääketieteellisiä perusteita potilailleen sydämen kaikututkimuksia, joiden tuloksia hän oli tulkinnut systemaattisesti virheellisesti. Virheellisen menettelyn jatkaminen osoitti lääkärin suhtautuvan välinpitämättömästi ammatinharjoittamisessaan todettuihin puutteisiin, jotka johtuivat pääsääntöisesti kaikututkimuksessa ilmenneiden väriartefaktojen tulkitsemisesta kammioväliseinän aukon aiheuttamaksi oikovirtaukseksi. Lääkärin virheellinen menettely oli seurausta hänen puutteellisista tiedoistaan kammioväliseinän aukon patofysiologiasta, kliinisestä kuvasta ja kulusta. Lääkäri piti tiukasti kiinni kuvausmenetelmäänsä liittyvistä käsityksistään, vaikka hänen ammatinharjoittamisensa oli osoitettu virheelliseksi. TEO totesi, että lääkärin tekemät kaikututkimukset olivat aiheuttaneet potilaille tarpeettomia lisätutkimuksia ja turhia kustannuksia. Virheellisten diagnoosien aiheuttamiin lisätutkimuksiin liittyi myös komplikaatioiden vaara ja aiheettomiksi osoittautuneet diagnoosit olivat aiheuttaneet potilaille pelkoa ja jännitystä. Lääkäri oli edellä kerrotulla menettelyllään aiheuttanut potilasturvallisuusriskin ryhtyessään tutkimuksiin, joiden suorittamiseen hänellä on puutteelliset tiedot ja taidot. Lääkärin toiminta oli ollut laajaa ja jatkunut useita vuosia valvontaviranomaisen ohjauksesta huolimatta. Lääkäri oli tulkinnut virheellisesti myös muista kuin sydämistä tekemiään löydöksiä ultraäänitutkimuksen perusteella.

TEO totesi asiakirjoista saadun selvityksen perusteella, että lääkäri ei kykene puutteellisten ammatillisten tietojensa ja käytännön ammattitaitonsa vuoksi asianmukaisesti tekemään potilailleen ultraäänitutkimuksia, joiden suorittamiseen hänen ammattitaitoaan on pidettävä riittämättömänä ja toimintamahdollisuuksiaan rajoitettuina. Tämän vuoksi TEO päätti rajoittaa lääkärin ammatinharjoittamisoikeutta toistaiseksi siten, että hän ei saa tehdä potilailleen ultraääni- eli kaikututkimuksia.

Jaa tämä sivu